Uhkapelit kukoistavat – miten suhtaudut niihin?
LAILLISTETUT uhkapelit ovat lisääntyneet ilmiömäisesti kaikkialla maailmassa. Yli 75 maassa järjestetään arpajaisia, ja muutkin uhkapelimuodot kukoistavat.
Muutamissa Aasian maissa on hiljattain laillistettu kasinoissa pelaaminen. Nykyaikaisilla pelikasinoilla on suuri vetovoima myös Afrikassa Swazimaassa, Lesothossa ja Botswanassa.
Englannin parlamentti äänesti vuonna 1960 suosittujen uhkapelimuotojen laillistamisen puolesta, joihin kuuluivat vedonlyönti hevoskilpailualueen ulkopuolella ja pelikasinot. Australiassa on noin 2 500 valtion luvalla toimivaa vedonlyönnin välittäjää. Ihmiset käyttävät siellä vedonlyöntiin vuosittain yli 5,5 miljardia dollaria eli enemmän kuin hallitus käyttää yhteensä koululaitokseen, puolustukseen, asuntotuotantoon ja sosiaaliapuun!
Noin 50 miljoonaa uhkapeliin vuosittain osallistuvaa yhdysvaltalaista käyttää vedonlyöntiin arviolta 30–100 miljardia dollaria. Valtaosa tästä rahasta käytetään laittomaan vedonlyöntiin. Mutta monet Yhdysvaltain osavaltiot pyrkivät nyt kiireen kaupalla laillistamaan arpajaiset, hyväksymään uusien hevoskilparatojen rakentamisen ja panemaan alulle vedonlyönnin kilparadan ulkopuolella.
Vuoden 1974 alkupuolella kahdeksassa Yhdysvaltain osavaltiossa järjestettiin arpajaisia, ja ainakin neljässä muussa osavaltiossa aiottiin järjestää. New Yorkissa aloitettiin laillistettu vedonlyönti kilparadan ulkopuolella (Off-Track Betting [OTB]) vuonna 1971, ja monilla muilla paikkakunnilla saatetaan myös pian tehdä samoin. Lisäksi New Jerseyn, Marylandin ja Havaijin osavaltioitten sanotaan harkitsevan uhkapelikasinoitten laillistamista Nevadan osavaltion tavoin.
Miten on ymmärrettävissä, että toiminta, jota aikaisemmin harjoitettiin lähes yksinomaan laittomasti, nyt laillistetaan?
MIKSI LAILLISTAMINEN ON MAHDOLLISTA
Syynä on suuressa määrin yleisen mielipiteen muuttuminen. Sukupolvi sitten jopa ”hyviä” tarkoituksia varten harjoitettua uhkapeliä pidettiin moraalisesti vääränä. Mutta useimmat ihmiset eivät nykyään suhtaudu asiaan siten. Miten sinä suhtaudut?
Esittäessään huomautuksia uhkapelien lisääntyvästä hyväksymisestä Newsweek-lehti mainitsi: ”Suuntauksen voidaan osittain katsoa johtuvan yhteiskunnan yleisestä sallivaisuudesta; alkoholin, marihuanan ja sukupuolisen vapauden tavoin uhkapelilaitos hätkähdyttää aina vain vähemmän ja se aletaan hyväksyä osaksi nykyaikaista elämää.”
Jotkut lainsäätäjät ovat toimineet kovasti laillistamisen puolesta. He väittävät uhkapelin olevan huvia ja sanovat, että mieluummin valtion kuin rikollisten tulisi saada raha, jonka ihmiset menettävät maksaessaan tästä huvista. Suurimmat uskontokunnat ovat nähtävästikin samaa mieltä, kuten episkopaalinen pappi William S. van Meter huomauttaa: ”Virallisesti episkopaalisen kirkon jäsenet, juutalaiset ja roomalaiskatolilaiset eivät usko uhkapelien pelaamisen olevan moraalitonta.”
Mutta mitä sinä ajattelet? Onko todellisuudessa kristillistä ja Raamatun mukaista suosia toimintaa, joka on aiheuttanut vaikeuksia niin monille ihmisille? Joistakuista nähtävästikin tuntuu, että laillistamista voidaan puolustella. He toivovat, että uhkapelien laillistaminen saa niiden laittoman harjoittamisen loppumaan.
Onko niin käynyt?
ONKO LAITON UHKAPELI VÄHENTYNYT?
Eräässä Yhdysvaltain tiedesäätiön selonteossa mainittiin jonkin aikaa sitten: ”Valtion arpajaisilla on ollut varsin rajallinen vaikutus laittomaan uhkapeliin . . . Laillinen peli ei houkuttele riittävästi laittoman pelin pelaajia, jotta he luopuisivat siitä.”
Asioihin perehtyneet uhkapelurit tietävät, että valtion arpajaisissa maksetaan osallistujille takaisin varsin vähän niihin mahdollisuuksiin verrattuna, joita on laittomassa vedonlyönnissä. Jopa New Yorkin OTB on vähentänyt sangen vähän laittomien vedonlyönnin välittäjien liiketoimintaa. Eniten pelaavat ovat pysyneet heidän asiakkainaan heidän tarjoamiensa etujen vuoksi. Voitot ovat esimerkiksi verottomia, vedonlyönnin välittäjät antavat luottoa, minkä lisäksi on olemassa vedonlyönnin muotoja, joita laillisissa peleissä ei tarjota.
Monille on kenties yllätys, että ylivoimaisesti suurin osa laittomasta uhkapelistä kohdistuu jalkapalloiluun, koripalloiluun ja muihin urheilulajeihin. Eikä Yhdysvalloissa ole mitään laillista vedonlyöntiä niistä. Niinpä arpajaisten ja OTB:n laillistaminen on rohkaissut ihmisiä etsimään sellaisia laittomia uhkapelihuveja. Tämä todettiin äskeisessä New Yorkin poliisin suorittamassa tutkimuksessa.
Tämä tutkimus arvioi laittoman uhkapelin lisääntyneen 62 prosenttia vuonna 1972. Poliisipäällikkö Paul F. Delise selitti: ”On luotu uhkapeli-ilmapiiri. Koska nyt on mahdollista lyödä laillisesti vetoa hevosista, tuhannet ihmiset, jotka eivät ilmoisna ikänä olisi ajatelleet lyövänsä vetoa jalkapalloilusta ja koripalloilusta tai pesäpalloilusta, lyövät nyt vetoa [laittomasti] vedonlyönnin välittäjien kautta.”
TODELLINEN KUKOISTUS
Noin 200 000 ihmistä veikkaa nykyisin päivittäin New Yorkin kaupungin yli 120:ssa OTB-vedonlyöntipaikassa. Noin 23 prosenttia kaupungin aikuisista lyö siellä vetoa. Vuonna 1973 he veikkasivat 691 miljoonan dollarin edestä, ja vuoden 1974 määräksi arvioitiin 800 miljoonaa dollaria. Mutta suunnilleen kaksi kertaa näin suuri summa käytetään tässä kaupungissa laittomaan vedonlyöntiin! Jotkut urheilupalstojen kirjoittajat arvioivat, että yli puolet jalkapallointoilijoista lyö kilpailuissa vetoa.
”Vedonlyönnistä on tullut niin yleistä, että se on sääntö eikä poikkeus”, valittaa kaupunginvaltuutettu Ruth Spirito New Yorkin Koillis-Bronxista. Samoin ovat asiat muissa maissa, joissa uhkapelit on laillistettu, esimerkiksi Suomessa. Lontoon Daily Mail -lehti mainitsee: ”Uhkapeli on nykyään niin yleistä, että se muodostaa uhkan yhteiskunnalle.”
Ovatko uhkapelit todellakin uhka? Mitä seurauksia niillä on?
[Tekstiruutu s. 508]
RAHAPELIT SUOMESSA
Vuonna 1975 käyttivät suomalaiset rahapeleihin 990 milj. mk eli runsaat 200 mk henkeä kohti. Tämä merkitsi 22 prosentin lisäystä edellisestä vuodesta. Neljästä suosituimmasta rahapelimuodosta (lotosta, bingosta, raha-automaateista ja totosta) lisääntyi eniten toto (68 %), johon sijoitettiin 116 milj. mk, mutta suosituinta oli lotto, johon uhrattiin 399 milj. mk. Vakio- ja tasapeliveikkaukseen käytettiin yhteensä 85 milj. mk, raha-arpoihin 47 milj. mk ja valtion valvonnassa olevaan rulettiin 8 milj. mk.
[Kuva s. 507]
Yli 75 maassa järjestetään arpajaisia