Puolustatko sinä Jumalan nimeä ja mainetta?

MITEN ihmiset yleensä suhtautuvat Jumalaan? Puhuvatko he hyvää hänestä ja hänen nimestään Jehova? Odottavatko he häneltä ohjausta, ja yrittävätkö he totella hänen lakejaan? Vai oletko pikemminkin huomannut, että ihmiset usein syyttävät Jumalaa onnettomuuksista ja että jotkut kiroavatkin häntä vallitsevien epäkohtien vuoksi?

On ilmeistä, että suurin osa ihmiskunnasta ei puolusta Jumalan nimeä ja mainetta. Useimmilla ihmisillä ei ole Raamatun psalmistan asennetta, kun hän sanoi: ”Herra [Jehova, Um], meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!” (Ps. 8:2) Eivätkä he noudata kehotusta: ”Ylistäkööt he Herran [Jehovan, Um] nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan.” – Ps. 148:13.

Miksi monet ihmiset eivät tunne näin suurta kunnioitusta Jumalan nimeä ja mainetta kohtaan? Miksi he eivät ole taipuvaisia ’ylistämään Jehovan nimeä’ ja kunnioittamaan häntä kaiken sen suurenmoisen takia, mitä hän on tehnyt? Sinun on tärkeätä tietää tämä.

JUMALAN NIMI HÄVÄISTY

Vastaus on tapahtumissa, jotka sattuivat ihmiskunnan historian alussa. Siihen aikaan kapinoi Jumalaa vastaan yksi hänen taivaallisista enkeliluomuksistaan, joka asetti Jumalan nimen ja maineen kyseenalaiseksi.

Tämä henkiluomus käytti alhaista käärmettä puhetorvenaan puhuessaan ensimmäiselle naiselle Eevalle ja sai näyttämään siltä kuin käärme olisi todellisuudessa puhunut. Hän heitti epäilyksen varjon Jumalan käskyn ylle, joka kielsi kuoleman uhalla syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta. Hän väitti: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” – 1. Moos. 3:1–5; 2:16, 17.

Tämä oli Jumalan väärinesittämistä, valhe hänestä. (Joh. 8:44) Enkelivastustaja Saatana syytti itse asiassa Jehova Jumalaa siitä, että hän pidätti ensimmäiseltä ihmisparilta jotain, mikä olisi koitunut heidän hyödykseen. Seuraus oli, että Eeva ja sitten hänen miehensä houkuteltiin olemaan tahallisesti tottelematta Jumalan vanhurskasta käskyä. Tällainen tottelemattomuus oli Jumalan nimen ja maineen häpäisemistä eli tahraamista.

Siitä lähtien on tuo henkipoika, josta tuli Saatana, ollut vastuussa sellaisten ajatusten tukemisesta, jotka esittävät Jumalan väärin ja saavat ihmiset asettamaan kyseenalaiseksi hänen menettelytapojensa oikeudenmukaisuuden. Näin on Jumalan nimen häpäisy jatkunut läpi vuosisatojen. Tiedätkö, miksi Jumala on sallinut Saatanan olla olemassa kaikki nämä vuodet? Ymmärrätkö herätetyn kiistakysymyksen?

HERÄTETTY KIISTAKYSYMYS

Kiistakysymys, jonka Saatana herätti Eedenissä, ei sisältänyt kysymystä siitä, kenellä on suurempi mahti. Saatana ei kiistänyt Jumalan voimaa, joka ilmeisesti oli suurin. Jos Saatana olisi tuntenut Jehovan hillittömiin, väkivaltaisiin purkauksiin taipuvaisena Jumalana, niin hän olisi itse asiassa voinut odottaa vain välitöntä, siinä paikassa tapahtuvaa tuhoa menettelynsä takia, kun hän oli panetellut Jumalan nimeä ja mainetta. Kysymys, jonka Saatana herätti, oli pikemminkin moraalinen. Se koski Jumalan moraalista oikeutta käyttää kaikkeuden suvereenisuutta eli ylintä valtaa ja vaatia täydellistä tottelevaisuutta ja antaumusta kaikilta luomuksiltaan.

Saatana asettui todellisuudessa hallitsijaksi, joka on Jehovan kilpailija, ja asetti kyseenalaiseksi Jumalan hallitusvallan. Jobin aikana Jehova esitti avoimesti tämän Saatanan haasteen kaikkien kokoontuneitten enkelipoikiensa edessä. Mutta se, mitä siellä tapahtui, tuo esiin sivu- eli lisäkiistakysymyksen, joka aiheutuu pääkiistakysymyksestä, joka koskee Jumalan oikeutta kaikkeuden suvereenisuuteen.

LISÄKIISTAKYSYMYS

Tuo lisäkiistakysymys koskee luomusten nuhteettomuutta eli uskollisuutta. Se, mitä tapahtui Jehovan taivaallisessa hovissa Job-nimisen miehen päivinä, tekee selväksi, että ihmisen nuhteettomuus Jumalaa kohtaan oli ratkaistavana hallitusvaltaa koskevan kysymyksen lisäksi. Tarkastelkaamme, mitä tapahtui:

”Herra sanoi saatanalle: ’Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.’ Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ’Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.’” – Job 1:6–12.

Saatana esitti tosiaan väitteen, ettei Jobin eikä – tästä päätellen – kenenkään Jumalan älyllisen luomuksen uskollisuus ollut kokosydämistä, ei perustunut tosi antaumukseen ja aitoon rakkauteen. Siksi Saatana väitti voivansa vieroittaa kaikki ihmiset pois Jumalasta, hänetkin, josta Jumala sanoi, että ”ei ole maan päällä hänen vertaistansa”.

Tämän asian ratkaiseminen vaati aikaa. Aikaa tarvittiin väitteitten totuudellisuuden tai valheellisuuden todistamiseen, Jumalan luomusten sydämentilan toteamiseen ja kiistakysymyksen ratkaisemiseen siten vääjäämättömästi. Siksi Jehova salli Saatanan jäädä olemaan rajoitetuksi ajaksi.

MEIDÄN AIKAAMME ASTI JATKUNUT KIISTAKYSYMYS

Kaikkeuden suvereenisuutta ja ihmisen nuhteettomuutta koskeva kiistakysymys oli yhä olemassa Jeesuksen Kristuksen ollessa maan päällä. Tämä näkyy Jeesuksen ja Saatanan välisestä kohtauksesta erämaassa. Jälkimmäisen käärmemäinen menettely Jumalan Poikaan kohdistamissaan kiusausyrityksissä noudatti samaa mallia, mikä nähtiin Eedenissä noin neljätuhatta vuotta aikaisemmin. Se, että Saatana tarjosi Jeesukselle maanpäällisten valtakuntien hallitusvaltaa, jos Jeesus olisi kumartunut hänen edessään ja suorittanut palvontateon, ilmaisi selvästi, ettei kiistakysymys ollut muuttunut. Saatana esiintyi yhä Jehovan kilpailevana hallitsijana. – Matt. 4:1–10.

Tämä pitää paikkansa nykyäänkin. Kiistakysymys on yhä vireillä. Mikä on näin ollen sinun asenteesi siihen nähden? Puolustatko sinä uskollisesti Jumalan nimeä ja mainetta niin kuin Jeesus teki? Ketä sinun tekosi osoittavat sinun palvelevan hallitsijana, Jehova Jumalaako vai Saatanaa?

Raamattu ilmaisee miten tähän kysymykseen voidaan vastata, kun se sanoo: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette?” (Room. 6:16) Hallitsijaa, jota me palvelemme, eivät tosiaankaan ilmaise väitteet, joita esitämme suullamme, vaan se, ketä me tottelemme, kenen tahdon teemme. – Matt. 7:21.

Tämän pitäisi saada meidät ajattelemaan vakavasti. Ketä me todella tottelemme? Teemmekö tosiaan Jumalan tahdon? Tutkimmeko ahkerasti Raamattua oppiaksemme tietämään, mitkä Jumalan vaatimukset ovat, ja teemmekö sitten kaikkemme totellaksemme niitä? Kun esimerkiksi saamme tietää Jumalan vaativan, että hänen palvelijoittensa tulee elää moraalisesti – varastamatta, juopumatta, harjoittamatta haureutta tai aviorikosta – niin tottelemmeko me näitä käskyjä? (1. Kor. 6:9, 10; Gal. 5:19–21) Tai kun Jumalan sana neuvoo, ettei kristittyjen pidä unohtaa yhteen kokoontumistaan ja että heidän tulee osallistua Jumalan valtakunnasta saarnaamiseen, niin miten me suhtaudumme tähän? (Hepr. 10:24, 25; Matt. 24:14) Vastaukset näihin kysymyksiin ilmaisevat, ketä me todellisuudessa palvelemme.

JUMALAN NIMEN PYHITTÄMINEN ELINTÄRKEÄÄ

Emme voi väheksyä sen kiistakysymyksen tärkeyttä, joka koskee Jumalan oikeutta kaikkeuden suvereenisuuteen ja jonka Saatana herätti Eedenissä. Todellisuudessa koko Raamatun kertomus pyörii sen ympärillä sekä siinä, miten Jehova päättää ratkaista sen. Tämän kiistakysymyksen ratkaisu koituu Jehovan pyhän nimen pyhitykseksi ja puhdistaa sen kaikesta häpeästä ja kaikista vääristä syytöksistä. Jumalan tarkoitus pyhittää nimensä antaa itse asiassa avaimen, jotta voisi ymmärtää syyn hänen toimenpiteisiinsä ja menettelyynsä luomustensa suhteen sellaisena kuin se on esitetty koko Raamatussa.

Me huomaamme näin ollen, että Israelin kansa, jonka historia muodostaa suuren osan Raamatun kertomuksesta, valittiin Jehovan ’nimikkokansaksi’. (5. Moos. 28:9, 10; 2. Aikak. 7:14; Jes. 43:1, 3, 7) Jehovan lakiliitto israelilaisten kanssa pani pääpainon sille, että heidän tuli omistaa yksinomainen antaumuksensa Jehovalle Jumalana eikä ottaa hänen nimeään arvottomaan käyttöön, ”sillä Jehova ei jätä sitä rankaisematta, joka ottaa hänen nimensä arvottomaan käyttöön”. (2. Moos. 20:1–7, Um) Kun Israel osoitti kapinallista asennetta erämaassa, niin Jehova kohteli sitä armollisesti eikä hylännyt sitä. Mutta hän ilmaisi pääasiallisen syynsä siihen sanoen: ”Minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä.” – Hes. 20:8–10.

Jehova piti koko Israelin kansan historian ajan pyhän nimensä tärkeyden sen edessä. Pääkaupunki Jerusalem Siionin vuorineen oli paikka, jonka Jehova valitsi ”ja johon hän [asetti] nimensä asuaksensa siellä”. (5. Moos. 12:5, 11; Jes. 18:7; Jer. 3:17) Jehovan nimen häpäiseminen siellä oli aiheuttava varman hävityksen kaupungille ja johtava temppelinkin hylkäämiseen. – 1. Kun. 9:6–8; Jer. 25:29; 7:8–15.

Kun Jehova ennusti palauttavansa nimikkokansansa Juudaan ja puhdistavansa sen, hän teki sille jälleen selväksi, mistä hän pääasiallisesti on huolissaan, sanoessaan: ”Niin minun tuli sääli pyhää nimeäni . . . En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty . . . Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], sanoo Herra, Herra [Jehova, Um], kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä.” – Hes. 36:20–27, 32.

Jehova Jumala tekee sen tähden selväksi, että hänen ensisijainen tarkoituksensa on oman nimensä pyhittäminen ja sen puhdistaminen siten kaikesta häpeästä, mitä sille on kasattu. Jumalan Poika Jeesus Kristus opetti seuraajiaan rukoilemaan tätä sanoen heille: ”Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Matt. 6:9) Rukoiletko sinä tätä rukousta? Onko sinulla todella harras halu nähdä Jumalan nimi puhdistettuna siihen kohdistetuista vääristä syytöksistä? Mikä osuus sinulla henkilökohtaisesti voi olla Jumalan nimen pyhittämisessä?

Koska oikeudenmukaista hallitusvaltaa koskevaan kiistakysymykseen sisältyy sekin, haluavatko ihmiset uskollisesti palvella Jumalaa, niin sinä voit tehdä Jumalan tahdon kaiken aikaa. Jollet tee, niin tuotat häpeää Jehovan nimelle ja miellytät hänen vastustajaansa Saatanaa. Siten tosi rakkaus Jumalaa ja hänen nimeään kohtaan panee sinut aina tottelemaan Jehovaa, joten sinä osallistut hänen nimensä pyhittämiseen. Ja jos sinä toisinaan epäonnistut inhimillisen epätäydellisyytesi takia, niin rakkaus Jehovaan saa sinut menemään Hänen luokseen rukouksessa ja kertomaan hänelle, että olet pahoillasi ja pyydät anteeksiantoa vajavaisuuksillesi.

JEHOVAN SUVEREENISUUS TÄRKEIN

Kun asioita katsellaan oikeassa perspektiivissään, niin Jumalan suuren nimen pyhittäminen nähdään kaikkeuden tärkeimmäksi asiaksi, tärkeämmäksi kuin ihmiskunnan pelastuminen. Koska kaikki ihmiset ovat synnintekijöitä, niin he ansaitsevat todellisuudessa oikeudenmukaisesti kuoleman. Vain Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja armosta ihminen saa elämän, sillä elämä on Jumalan lahja. – Room. 5:15; 6:23.

Raamatun psalmista ilmaisi oikean näkemyksen asioista huudahtaessaan nöyrästi ja ihmetellen: ”Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse! . . . Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” (Ps. 8:2, 4, 5) Jehova Jumalan nimen pyhittäminen merkitsee oikeudenmukaisesti enemmän kuin koko ihmiskunnan elämä.

Koska Jehova voisi täysin oikeudenmukaisesti lopettaa koko syntisen ihmiskunnan, niin hänen armonsa ja ansaitsemattoman hyvyytensä suuruus korostuu sitä enemmän, kun hän pelastaa osan ihmiskunnasta elämään. (Joh. 3:36) Jehova on tosiaan kärsivällinen ja pitkämielinen ja antaa ”paljon” anteeksi katuville. (Jes. 55:6, 7; Ps. 130:3, 4) Mutta hän ei samalla kuitenkaan anna tahallisten pahantekijöiden pelastua tuomionsa toimeenpanolta. Jehovaa ei kylläkään miellytä pahojen kuolema, mutta hän ei suvaitse ikuisesti tilannetta, joka häpäisee hänen ylevää nimeään. – Hes. 18:23; Aam. 9:2–4; Room. 2:2–8.

Näin Jehova ilmaisee oikeuden ja armon välistä kaunista ja täydellistä tasapainoa. Eikö tämä tosiaan herätä meissä halun puolustaa tällaisen armollisen ja oikeudenmukaisen Jumalan nimeä ja mainetta? On tosiaan etu palvella suuren Jumalan, Jehovan, todistajina ja puolustaa hänen oikeudenmukaista suvereenisuuttaan joka tilanteessa.

[Kuva s. 140]

Saatana herätti kiistakysymyksen ihmisen nuhteettomuudesta Jehovan hallitusvaltaa kohtaan. Job osoittautui uskolliseksi Jumalalle. Osoittaudutko sinä?