Varo synnin paaduttavia vaikutuksia
MONET pilkkaavat nykyään sanaa ”synti”. He ajattelevat samaten kuin buddhalaiset, että teko on väärä ainoastaan jos se vahingoittaa ihmistä itseään tai jotakuta toista. Siten he ajattelevat, että jollei haureus vahingoita sitä harjoittavia, niin se ei ole väärin.
Mutta Jumalan sana todistaa heidän olevan väärässä kahdessa merkityksessä. Toisaalta se tekee selväksi, että Jehova Jumalalla on Luojana ja kaikkeuden Suvereenina oikeus määrätä ihmiselle mikä on oikein ja mikä väärin. Hän on ihmisen Kuningas, Lainantaja ja Tuomari. (Jes. 33:22, Um) Hänen lakiansa vastaan rikkominen merkitsee siis ’harhaan osumista’, mitä sana ”synti” Raamatussa käytettynä merkitsee kirjaimellisesti. Ja koska toisaalta Luojalla ei ainoastaan ole kaikki valta, vaan hän on myös kaikkitietävä, kaikkiviisas sekä rakkaudellinen, ja hän siis tietää mikä on parasta ihmiskunnalle, niin hänen lakiensa rikkominen ei ole ainoastaan väärin ja pahaa, vaan se myös ehdottomasti tuottaa vahinkoa lopulta jollei heti.
Niihin asioihin, jotka tekevät selväksi sen, että Jumalan lakeja vastaan rikkominen on väärin, kuuluu synnin paaduttava vaikutus. Ottakaamme esimerkiksi ensimmäiset vanhempamme Aadam ja Eeva. Koska Jehova Jumala oli nimenomaan kieltänyt heitä syömästä hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää, niin kun he söivät, se oli synti. Oliko sillä paaduttava vaikutus heihin? Totisesti oli!
Kun Aadamin Tekijä kysyi häneltä, oliko hän syönyt kiellettyä hedelmää, niin Aadam paatuneesti syytti sekä Jumalaa että vaimoaan sanoen: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” Hän sanoi itse asiassa: ’Hän antoi minulle hedelmän; hän on syypää. Ja niin olet sinäkin, Jumala, sillä sinähän ensiksikin annoit tämän naisen vaimokseni.’ Miten yksinäinen hän olikaan ollut ennen kuin Jumala antoi hänelle Eevan! Kun Aadam lopulta sai hänet, niin hän huudahti: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani.” Mutta nyt Eeva oli ”vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani”. Ja sen sijaan että Eeva olisi ilmaissut murhetta ja osoittanut katumusta, hän yritti samalla tavalla siirtää syyn käärmeelle. – 1. Moos. 2:23; 3:1–19.
Näiden kahden ensimmäisen synnintekijän synninteolla oli epäilemättä paaduttava vaikutus heidän sydämeensä ja omaantuntoonsa. Ja aiheuttiko se heille vahinkoa? Aivan varmasti, sillä se tuotti heille onnettomuutta, surua, kärsimystä ja kuoleman.
Heidän esikoispoikansa Kain valaisi samaten sitä periaatetta, että synti paaduttaa. Hän oli murhannut veljensä Aabelin kateellisesta vihasta. Kun Jehova Jumala kysyi häneltä missä hänen veljensä oli, niin tunsiko hän murhetta tai katumusta? Ei, vaan hän vastasi kovasydämisesti: ”En tiedä; olenko minä veljeni vartija?” Hän ei ainoastaan ilmaissut paatunutta välinpitämättömyyttä, vaan myös valehteli ja osoitti täydellistä piittaamattomuutta totuudesta. Kainin synti aiheutti vahinkoa myös hänelle itselleen, sillä hänet erotettiin perheestään, ja hänellä oli aina sen jälkeen syyllinen omatunto. – 1. Moos. 4:8–16.
KUNINGAS SAUL JA APOSTOLI JUUDAS
Sitten oli myös Israelin ensimmäinen kuningas Saul. Hän salli kateellisen vihan vallata itsensä siinä määrin, että Daavidin murhaamisesta tuli hänen elämänsä kuluttava himo. Se, miten kovaksi tämä teki hänet, voidaan nähdä siitä, että hän määräsi surmaamaan koko pappisyhteiskunnan Noobissa, 85 pappia perheineen. Ja miksi? Vain siitä syystä, että heidän pääpappinsa oli kohdellut ystävällisesti Daavidia tietämättä, että Daavid pakeni Saulin vihaa. Kuinka hänen vihansa Daavidia kohtaan olikaan paaduttanut hänen sydämensä! Ei lainkaan kunnioitusta Jehovan papistoa kohtaan! Ei arvonantoa pappien eikä heidän perheenjäsentensä elämää kohtaan! Lopulta se maksoi Saulille hänen valtakuntansa ja henkensä. – 1. Sam. 21:1–9; 22:6–23; 31:1–6.
Juudas Iskariot, yksi Jeesuksen apostoleista, on myös varoittava esimerkki. Hänellä on täytynyt olla hyvä sydän alussa, sillä muuten Jeesus ei olisi valinnut häntä. Mutta sitten hän salli itsekkyyden saada vallan. Hän paadutti sydämensä harjoittamalla syntiä, varastamalla Jeesuksen ryhmän rahastosta, rahakukkaron ollessa hänen hoidossaan. Niinpä näyttää siltä, että kun Jeesus hyväksyi kalliin voiteen käyttämisen voitelemiseensa, mitä tekoa Juudas oli ponnekkaasti vastustanut, niin Juudas meni ulos ja petti Mestarinsa 30 hopearahasta. Hänen sydämensä kovuuden ilmaisi edelleen hänen häpeämätön kysymyksensä: ”En kai minä ole se?” kun Jeesus sanoi, että yksi niistä kahdestatoista pettäisi hänet. Miten tuo synti vahingoittikaan häntä! Se pani hänet tekemään itsemurhan, eikä hänellä ole ylösnousemustoivoa. – Matt. 26:6–25; Joh. 12:3–8; 17:12.
Sen, että synti paaduttaa, tekee Jumalan sana selväksi myös monin sanoin: ”Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: ’En ole pahaa tehnyt’.” ”Häpesivätkö he, koska se oli inhottavaa, mitä he olivat tehneet? . . . he eivät varmastikaan lainkaan tunne häpeää; . . . he eivät ole tulleet tietämään edes, miten tuntea olevansa nöyryytettyjä.” Niin, ”väärintekijä ei tunne häpeätä”. – Sananl. 30:20; Jer. 6:15, Um; Sef. 3:5.
KUN SYNTI PAADUTTAA
Kun lihan heikkous valtaa jonkun, ja kun hän katuu nopeasti ja toipuu, niin hänen syntinsä ei ehkä paaduta häntä, vaikka se voi jättää arven. Mutta synti paaduttaa ihmisen, kun hän tekee sitä yhä uudelleen, niin kuin Juudas varasteli rahaa, tai kun hän tekee sitä tahallaan ja harkitusti niin kuin Aadam. Se paaduttaa ihmisen siten, että se tekee hänet itsekkäämmäksi ja tunteettomaksi katuakseen. Seurauksena on, että hän tulee yhä pahemmaksi.
Luojamme lahjoitti meille omantunnon, jota voidaan valmentaa erottamaan oikea väärästä. Oikean tiedon ohella se on herkkä ilmaisin. Mutta jos sitä jatkuvasti loukataan tahallisesti tai huolimattomasti tai välinpitämättömästi, niin se lakkaa vähitellen reagoimasta. Niihin, joiden omatunto ei enää ole herkkä, kuuluvat ulkokullatut. Apostoli Paavali ilmaiseekin sen näin: ”Valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty.” Niin, samoin kuin hermonpäät kuoleutuvat, kun jokin kohta ihostamme palaa, niin ettei se enää tunne kipua ja on vailla sitä suojaa, jonka kivun varoitus antaa, on näiden ihmisten omantunnonkin laita. – 1. Tim. 4:2.
Valaisemme asiaa: Kun ihminen ensimmäisen kerran tekee jotain sellaista, mistä hän tietää, ettei hänen pitäisi sitä tehdä, mutta hän antaa perään kiusaukselle tai painostukselle, niin hänen omatuntonsa saattaa soimata häntä, ja hän saattaa tuntea olevansa syyllinen. Mutta jos hän tekee siten yhä uudelleen, niin hänen omatuntonsa lakkaa vähitellen reagoimasta, sillä siitä ei ole mitään hyötyä, ja niin hänen syntinsä vähitellen paaduttaa hänet. Eikä siinä kaikki, vaan hän voi huomata tekevänsä yhä suurempia syntejä. Niinpä hän saattaa aloittaa varastamalla pieniä eriä työnantajaltaan tai olemalla välinpitämätön pikku asioissa. Mutta kun hän jatkaa tätä, niin hän havaitsee varastavansa aina suurempia eriä tai tulevansa yhä välinpitämättömämmäksi työnsä suorittamisessa, maleksien aina vain enemmän.
Tai se voi tapahtua avioliitossa. Aviomies tai vaimo saattaa alkaa pelata uhkapeliä puhumatta mitään toiselle. Sitten hän jatkaa uhkapelin pelaamista aina suuremmilla summilla ja tuottaa lopulta kurjuutta perheelle. Tai jompikumpi voi alkaa keimailla. Jollei sitä hillitä, se voi johtaa hullaantumiseen, aviorikokseen ja kodin rikkoutumiseen. On niin kuin Jeesus Kristus sanoi: ”Joka vähimmässä on väärä”, paaduttaa itsensä niin, että hän lopulta ”on paljossakin väärä.” – Luuk. 16:10.
Otamme valaisuksi äskettäin sattuneen tosi elämän tapauksen: Muuan nuorukainen tunnusti olevansa kristitty evankeliuminpalvelija, mutta harjoitti homoseksuaalisia tekoja ystävikseen tekeytyvien kanssa. Kun hän näki edulliseksi muuttaa toiseen osaan maata, niin hän menetti homoseksuaaliset ystävänsä. Niinpä hän kirjoitti yhdelle heistä uhaten paljastaa hänet, jollei tämä tulisi sinne, missä hän asui, jotta he voisivat jatkaa homoseksuaalisia suhteitaan. Mutta ei kestänyt kauan, ennen kuin tämä kristityksi tunnustautuva nuori suoritti joitakin julkisia tekoja, jotka paljastivat hänet, ja nyt hänet on erotettu vähintään kolmeksi vuodeksi kaikista Jehovan todistajain kristillisistä seurakunnista.
SYNNIN PAADUTTAVILTA VAIKUTUKSILTA SUOJAUTUMINEN
Miten voimme suojautua synnin paaduttavilta vaikutuksilta? Tärkeintä on varjella sydäntään. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi.” Miten voimme tehdä sen? Valvomalla ajatuksiamme. On sen tähden viisas neuvo ajatella sitä, ’mikä on oikeaa, puhdasta, hyveellistä ja kiitettävää’. Missä mieli viipyy, sitä sydän halajaa, ja on helppo tulla tuon halun viekoittelemaksi. Sitten, kuten opetuslapsi Jaakob varoittaa, ”kun . . . himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman”. – Sananl. 4:23; Fil. 4:8; Jaak. 1:14, 15.
Jehova sanoi täydellä syyllä, että ”petollinen on sydän ylitse kaiken”. Sen syntisen taipumuksen olemme perineet ensimmäisiltä vanhemmiltamme: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” Meidän täytyy olla varuillamme, sillä jo se seikka, että jokin on kiellettyä, saattaa kiusata haluamaan tehdä sitä. – Jer. 17:9; 1. Moos. 8:21.
Meidän täytyy oppia vihaamaan pahaa, näyttäköönpä se miten miellyttävältä tahansa. ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa.” (Ps. 97:10) Sitä varten on erittäin hyödyllistä lukea säännöllisesti Jumalan sanaa ja kiinnittää erityisesti huomiota sellaisiin kehotuksiin, jotka liittyvät omiin heikkouksiin. Psalmista sanoi: ”Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.” Toinen suuri apu on niiden seura, jotka rakastavat sitä, mikä on oikein, ja vihaavat pahaa. On myös tärkeätä ottaa vaarin nuhteesta, sallia oikaista itseään, sillä ”kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole”. – Ps. 119:104; Sananl. 29:1.
Kun maailma tulee yhä pahemmaksi, niin kristittyjen on aina vaikeampaa olla varuillaan syntiä vastaan. Mutta sinä voit suojella itseäsi panemalla sydämellesi neuvon: ”Onnellinen on se ihminen, joka pelkää aina [Jehovaa].” (Sananl. 28:14, Tarkistettu standardikäännös) Jumalan sanan lukeminen, ajatustemme valvominen ja hyvien tovereitten seurassa oleminen auttaa meitä pelkäämään Jehovaa aina ja siten välttämään synnin paaduttavia vaikutuksia.