Lukijain kysymyksiä

● Miten joku suorittamalla ystävällisiä tekoja sellaiselle, joka vihaa häntä, ’kokoaa tulisia hiiliä hänen päänsä päälle’, niin kuin sanotaan Sananl. 25:21, 22:ssa? – USA.

Sananl. 25:21, 22 kuuluu: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.”

Tällä neuvolla tehdä hyvää vihamiehillemme on monta rinnakkaisuutta Raamatussa. Niinpä Mooseksen laki vaati näin: ”Jos tapaat vihollisesi härän tai aasin eksyksissä, niin saata se hänelle takaisin. Jos näet vihamiehesi aasin makaavan kuormansa alla, niin älä jätä häntä auttamatta, vaan auta häntä sitä päästämään.” – 2. Moos. 23:4, 5.

Jeesus Kristus kehottaa meitä samaan tapaan: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa.” Samaten kirjoitti apostoli Paavali: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.” – Matt. 5:44, 45; Room. 12:14.

Mutta eivätkö Sananl. 25:22:n sanat ”sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle” näytä olevan ristiriidassa 21. jakeessa ilmenevän huomaavaisuuden hengen kanssa? Eivät. Emme voi tehdä sellaista johtopäätöstä, sillä näiden sanojen kirjoittaja ei ollut ainoastaan viisas mies, vaan hän kirjoitti ne myös Jumalan henkeytyksestä Jehovan pyhän hengen avulla ja ohjauksessa. Siksi niiden täytyy olla ymmärrettävät.

On hyvin todennäköistä, että tässä oleva kielikuva eli kuvallinen ilmaus on otettu vanhalla ajalla käytetystä metallien sulattamistavasta. Uunissa ei ollut ainoastaan kerros kuumia hiiliä, joiden päälle malmi asetettiin, vaan myös malmin päälle pantiin kerros tulikuumia hiiliä. Hiilien kasaaminen malmin päälle vaikutti pehmentävästi ja siten metalli voitiin erottaa kuonasta. Kun siis pulassa olevalle vihamiehelle tehdään huomaavaisia tekoja, silloin, kun hän mitä todennäköisimmin arvostaisi sitä, voidaan toivoa, että vihamies pehmenee, että hänet saadaan tuntemaan katumusta ja häpeää, ja se saattaa jopa vetää hänestä esiin hänessä olevan hyvän.

Se, että tällä tulisten hiilien kokoamisella vihollisen pään päälle ei aiota aikaansaada pahaa vaikutusta vaan hyvä vaikutus, ilmenee siitä, mitä apostoli Paavali sanoo heti lainattuaan tämän sananlaskun. Hänen seuraavat sanansa kuuluvat: ”Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” – Room. 12:20, 21.

Mutta entä jos nämä kuvaannolliset tuliset hiilet eivät pehmennäkään vihollisen sydäntä? Silloin on olemassa se lohdutus ja tyydytys, minkä Sananl. 25:22:n loppusanat antavat: ”Ja Herra sen sinulle palkitsee.” Tämä lupaus jo osoittaa, ettei ”tulisten hiilten” ole tarkoitettu vahingoittavan vihollista ja etteivät ne ilmaise, että asianomainen nauttisi vihollisen epämukavuudesta. Jos teemme sellaista, mikä on jaloa ja oikein, niin voimme olla varmat, että Jehova Jumala panee sen merkille ja palkitsee sen aikanaan, arvostakootpa toiset sitä tai eivät ja hyödymmepä me henkilökohtaisesti suoranaisesti tai välittömästi siitä tai emme. Ja emmekö me palvele ja yritä miellyttää juuri Häntä?

● Joh. 21:18, 19 sanoo apostoli Pietarista: ”’Kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.’ Mutta sen hän [Jeesus] sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa.” Viittaavatko nämä sanat nimenomaan ristin- tai paalunkuolemaan? – USA.

Vanhan ajan kirkkohistorioitsija Eusebius kertoo, että Pietari ”ristiinnaulittiin pää alaspäin, kuten itse oli pyytänyt saada kärsiä”. Jeesuksen ennustus Pietarin kuolemasta ei ollut kuitenkaan näin nimenomainen. Eräs katolinen raamatunselitysteos (A Catholic Commentary on Holy Scripture) myöntää: ”Koska käsien ojentaminen mainitaan ennen vyöttämistä ja poisviemistä, niin on vaikea ymmärtää, miten se täytyy käsittää. Jos järjestys on osa ennustuksesta, niin meidän täytyy olettaa, että vanki köytettiin patibulumiin [haarukan muotoiseen hirsipuuhun] ennen kuin hänet vyötettiin ja vietiin teloitettavaksi.”

Jollei olisi Eusebiuksen kertomaa perinnettä, niin Jeesuksen lausunto itsessään ei viittaisi ristiin- tai paaluunnaulitsemiskuolemaan. Kun tarkastelemme Joh. 21:18, 19:n sanoja erossa perinteestä, niin tulemme seuraavaan johtopäätökseen: Pietari kykeni nuoruusvuosinaan vyöttäytymään tahtonsa mukaan, minkä velvollisuuden hän sitten halusikin suorittaa. Hänellä oli vapaus mennä, minne hän tahtoi. Mutta myöhemmässä elämässä tässä oli tapahtuva muutos. Hänen piti ojentaa kätensä ehkä alistuen jonkun toisen tahtoon. Toinen oli hallitseva Pietaria vyöttäen hänet (joko sitoen hänet tai valmistaen hänet siihen, mitä oli tuleva) ja kantava hänet paikkaan, mihin hän ei haluaisi mennä, ilmeisesti teloituspaikalle. Jeesuksen ennustus Pietarista ilmaisi näin ollen todella, että apostoli oli kärsivä marttyyrikuoleman; mutta kuolemistapaa ei ole välttämättä ilmaistu.