”Jumalani huone on minulle rakas”
”Meidän ei tule laiminlyödä Jumalamme huonetta.” – Neh. 10:39, Um.
1. Kuvaile se tosi palvontaa varten valmistettu rakennelma, jonka israelilaiset alun perin pystyttivät erämaahan.
YLI 3 400 vuotta sitten pystytettiin Siinain niemimaan kolkossa erämaassa komea teltta. Se oli ainoastaan 4,5 metriä leveä, 4,5 metriä korkea ja 13,5 metriä pitkä. Kuitenkin se maksoi esipihoineen ja kaikkine kalustoineen hyvän joukon yli 8 miljoonaa markkaa. (2. Moos. 38:29–31, Um, v:n 1953 painos, alaviitteet b ja c) Tämä oli se hämmästyttävä tabernaakkeli, jonka israelilaiset pystyttivät vuonna 1512 eaa. Jumalan käskystä, kun Jehova oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta. (2. Moos. 36:2–38:20) Tämä suurenmoinen teltta palveli Israelin tosi palvonnan keskuksena noin 485 vuotta.
2, 3. a) Minkä rakennuksen Jehovan ylistykseksi Salomo vihki vuonna 1027 eaa.? b) Esitä Jerusalemin temppelin myöhemmän historian pääpiirteet.
2 Vuonna 1027 eaa. vihki Salomo, Israelin kuninkaan Daavidin poika, Jerusalemissa toisen rakennuksen Jehovan ylistykseksi, temppelin, johon hänen isänsä oli saanut rakennussuunnitelman Jumalan henkeytyksestä. (1. Aikak. 28:11–19) Sisältä sen temppelipyhäkkö oli 9 metriä leveä, 27 metriä pitkä ja 13,5 metriä korkea. (1. Kun. 6:2) Temppeli oli rakennettu pääasiassa kalkkikivestä ja setripuusta ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja oli epäilemättä kauneimpia ja kalleimpia rakennuksia, mitä konsanaan on rakennettu. Sen rakentamiseen oli lahjoitettu yli 20 miljardia markkaa kultana ja hopeana. Kaikkivaltias Jumala oli tosiaan mieltynyt siihen, sillä kun Salomo oli esittänyt liikuttavan rukouksen sen vihkiäisissä, niin ”tuli taivaasta tuli ja kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin”. – 2. Aikak. 6:12–7:3.
3 Babylonialaiset hävittivät Salomon rakentaman temppelin vuonna 607 eaa., ja juutalaiset vietiin sitten pakkosiirtolaisuuteen. (2. Kun. 25:8–12) Persian kuningas Kyyros vapautti heidät Babylonista 70 vuotta myöhemmin, ja he palasivat Jerusalemiin, minne temppeli rakennettiin lopulta uudelleen Serubbaabelin ylivalvonnassa. (Esra 1:1–4; 3:8–11; 6:14, 15) Vuosisatoja sen jälkeen rakensi Herodes Suuri vähitellen uudelleen tämän temppelin, ja tämä jälkimmäinen rakennus oli pystyssä, kun Jeesus Kristus oli maan päällä. Koska juutalaiset olivat uskottomia Jehovalle ja kuten Jeesus oli ennustanut, se hajotettiin kuitenkin maan tasalle, kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin vuonna 70. – Matt. 24:1, 2.
4. Mikä on tullut tabernaakkelin ja myöhempien aineellisten temppeleitten sijaan? Kuvaile se.
4 Temppelistä puhuttiin sopivasti ”Jehovan temppelinä”, ”tosi Jumalan huoneena” ja ”Jehovan huoneena”. Jeesus kutsui sitä myös ”minun Isäni huoneeksi”. (2. Aikak. 26:16, Um; Esra 3:8, Um; Joh. 2:16) Israelin varhaista tabernaakkelia ja myöhempiä aineellisia temppeleitä ei ole enää olemassa, mutta vielä loistoisampi hengellinen temppeli on ottanut niiden paikan. Kristitty apostoli Paavali sanoi siitä Efeson kristityille tovereille: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä [paikaksi, missä Jumala asuu hengen välityksellä, Um].” (Ef. 2:19–22) Jumalan henki asuu henkilöissä, jotka muodostavat tämän temppelin, ja he rakentuvat ”elävinä kivinä” ”hengelliseksi huoneeksi”. (1. Piet. 2:4, 5; 1. Kor. 3:16) Hengellisen temppelin muodostavia on ainoastaan 144 000, joista vain pieni jäännös on enää elossa maan päällä. – Ilm. 7:4–8; 14:1–5.
5. Millä tavalla maalliset toiveet omaavat Jehovan ylistäjät osoittavat arvostavansa kaikkea yhteyttä temppeliluokan kanssa?
5 Hengellinen temppeli voi olla edustettuna Jehovan todistajien paikallisseurakunnassa, jos siellä on läsnä yksi tai useampia Jeesuksen Kristuksen voideltuja seuraajia. Mutta koska näitä on enää elossa maan päällä vain pieni lukumäärä, niin Jumalan palvelijoitten seurakunnat koostuvat joillakin paikkakunnilla ainoastaan sellaisista Jehovan antautuneista ylistäjistä, joilla on maalliset toiveet, ”suuresta joukosta”, jonka kuvataan Ilmestyskirjassa seisovan Jumalan valtaistuimen edessä ja ’palvelevan häntä päivät ja yöt hänen temppelissään’. (Ilm. 7:9, 15) Nämä henkilöt arvostavat suuresti kaikkea yhteyttä temppeliluokan kanssa ja osoittavat tämän olemalla täysin yhteistoiminnassa ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” kanssa, jonka muodostavat kaikki voidellut kristityt maan päällä luokkana. (Matt. 24:45–47) Koska he tekevät hyvää Kristuksen ”veljille”, hänen voidelluille seuraajilleen, niin heidät palkitaan iankaikkisella elämällä. – Matt. 25:34–40, 46.
JEHOVAN KUNNIOITTAMINEN SILLÄ MIKÄ ON ARVOKASTA
6, 7. a) Miten israelilaiset menettelivät, kun he saivat edun antaa lahjoituksia tabernaakkelin ja temppelin rakentamista varten? b) Millä tavalla Jehovan palvelijat suhtautuvat nyt tilaisuuksiin tukea tosi palvontaa? c) Johtaako tämä antaminen köyhyyteen?
6 Israelilaisilla oli etu lahjoittaa kultaa, hopeaa, vaskea, villaa, pellavaa ja muita aineita tabernaakkelin rakentamista varten. Sydämestään halukkaat antoivat iloiten tämän ”annin Herralle”, antaen todella niin paljon, että lahjoitukset täytyi pysähdyttää, koska lahjatavaroita ”kaikkea työtä varten, mikä oli tehtävä, oli jo koottu riittävästi, jopa liiaksikin”. (2. Moos. 35:4–9, 20–29; 36:4–7) Vuosisatoja myöhemmin oli iäkkäälle Daavidille Jerusalemiin tulevaisuudessa rakennettava temppeli niin rakas, että hän antoi runsaita lahjoja sen rakentamiseksi, kuten kultaa, hopeaa, vaskea, rautaa, mosaiikkikiviä ja jalokiviä. Mutta Daavid sanoi: ”Koska minun Jumalani temppeli [huone, Um] on minulle rakas, minä vielä luovutan omistamani kullan ja hopean Jumalani temppeliä varten, kaiken lisäksi, minkä olen pyhäkköä varten hankkinut.” Hän antoi lisää kultaa ja hopeaa suuret määrät. Kun muitakin israelilaisia kehotettiin antamaan, niin he lahjoittivat auliisti, ”ja kansa iloitsi heidän alttiudestaan, sillä he antoivat ehyellä sydämellä vapaaehtoiset lahjansa Herralle; ja kuningas Daavid oli myös suuresti iloissansa”. – 1. Aikak. 29:1–9.
7 Jehovan palvelijat ovat samalla tavalla alttiita nykyään, kun aiotaan valmistaa rakennus tosi palvontaa varten. He tukevat iloiten aineellisesti sellaista suunnitelmaa, olkoonpa kysymys toimintatilojen laajentamisesta Vartiotorni-seuran päätoimistossa tai jossain sen haaratoimistossa tai uuden valtakunnansalin rakentamisesta paikkakunnalle. He avustavat usein henkilökohtaisesti käyttäen aikaa ja voimia valtakunnansalin rakentamiseen. Jehova suo heille menestystä tehden kristillisen anteliaisuuden monin tavoin mahdolliseksi. (2. Kor. 9:8–12) Tosi palvonnan tukeminen tekemällä lahjoituksia Jumalan valtakunnan etujen edistämiseksi mahdollisuuksien mukaan ei johda köyhyyteen, sillä Sananl. 3:9, 10 sanoo: ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.”
8. Mitä Jehovan palvelijat ovat tehneet, koska he eivät halua laiminlyödä Jumalan huonetta?
8 Israelilaisilla oli etu kannattaa tabernaakkelia ja myöhempiä temppeleitä sekä pappien ja leeviläisten palveluksia niissä. Esimerkiksi Nehemian aikana juutalaiset päättivät pitää Jumalan lain ja tehdä lahjoituksia puhtaan palvonnan ylläpitämiseksi Jehovan pyhäkössä ymmärtäen, ettei heidän tullut laiminlyödä Jumalan huonetta. (Neh. 10:32–39) Nykyiset Jehovan todistajat eivät ole syypäitä Jumalan huoneen laiminlyöntiin. Ensiksikin he antavat mahdollisuuksiensa mukaan lahjoituksia valtakunnansaliensa ylläpitämiseksi ja Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyön edistämiseksi. (Matt. 24:14; Mark. 13:10) He tekevät tämän iloisesti osoittaen siten, että Jumalan huone on heille rakas, ja toimivat Paavalin sanojen mukaan: ”Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” – 2. Kor. 9:7.
9. Mitä tulisi tehdä valtakunnansalin tarvitessa korjauksia, kun otamme huomioon temppeliä koskevat esimerkit?
9 Ajan mittaan Salomon rakentama temppeli tarvitsi korjauksia, kuten esimerkiksi Juudan kuninkaan Jooaan päivinä. Vastuulliset miehet eivät toimineet silloin heti, mutta lopulta pyhäkkö tuli korjatuksi. (2. Kun. 12:4–15) Myöhemmin huolehti Juudan kuningas Joosia myös ”Herran temppelin” korjaamisesta. (2. Kun. 22:3–7) Jumalan nykyiset palvelijat osoittavat, että Jumalan huone on heille rakas, huolehtimalla paikallisen valtakunnansalin ylläpidosta vitkastelematta, kun korjauksia tarvitaan, ja yrittäen silloin suorittaa toimeliaitten ja rehellisten työmiesten palveluksia.
10. Millainen kanta kristittyjen tulee ottaa valtakunnansalin omaisuuteen nähden?
10 Toisinaan temppeli ryöstettiin, niin kuin silloin kun eräs toinen Jooas, Israelin kuningas, hyökkäsi Jerusalemiin Juudan kuninkaan Amasjan päivinä ja ”otti kaiken kullan ja hopean sekä kaikki kalut, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan linnan aarrekammioissa oli, ynnä panttivankeja, ja palasi Samariaan”. (2. Kun. 14:11–14) Tämä tapaus voi hyvinkin saada nykyisen Jehovan palvelijan olemaan huolellinen valtakunnansalin kaluston ja muiden esineitten käytössä. Hän ei halua koskaan syyllistyä sopimattomasti ottamaan itselleen henkilökohtaisesti mitään yleensä seurakunnalle kuuluvaa. Valtakunnansalin omaisuuteen tulee suhtautua arvostaen omaisuutena, joka kuuluu ensiksi Jehovalle ja sitten sille kristilliselle seurakunnalle, joka käyttää sitä palveluspaikkaa. Muista myös, että Babylonian kuningas Nebukadnessar riisti Jehovan temppelistä sen arvoesineet ja hävitytti tuon loistavan rakennuksen. (2. Kun. 25:8–17) Kristityt eivät tahdo koskaan olla tuon pakanahallitsijan kaltaisia vähimmässäkään määrin siten, että käyttäisivät väärin valtakunnansalia tai siellä käsillä olevia tavaroita!
PUHTAUDEN TARVE
11, 12. a) Mitkä vaatimukset puhtauden suhteen piti Israelin kansan ja pappien täyttää? b) Miksi Babylonin vankeudesta vapautuneitten juutalaisten piti olla puhtaat? c) Soveltuuko Jes. 52:11 mitenkään kristittyihin?
11 Oman osasi täyttäminen valtakunnansalin siivoamisessa ja pitämisessä hyvässä kunnossa on myös etu. Edelleen on ruumiillinen ja hengellinen puhtaus välttämätön niille, jotka haluavat palvella Jehovaa. Israelilaiset kiinnittivät huomion ruumiilliseen ja uskonnolliseen puhtauteen, vaatteitten pesun ja kylpemisen ollessa heidän velvollisuutenaan esimerkiksi eräiden ruumiinvuotojen johdosta aiheutuvan saastaisuuden yhteydessä. (3. Moos. 15. luku) Ruumiillinen ja eri toimituksiin liittyvä puhtaus eivät olleet sama asia, mutta toiseen saattoi sisältyä toinen, kuten juuri olemme huomanneet. Ihmisen jätteitten pois korjaamiseksi ryhdyttiin terveydellisiin toimenpiteisiin. (5. Moos. 23:12–14) Tabernaakkelin ja myöhemmin temppelin luo varattiin suuret pesualtaat pappien käyttöön. Heidän piti siis olla puhtaat sekä ruumiillisesti että hengellisesti palvellessaan Jehovan pyhäkössä. (2. Moos. 30:17–21; 2. Aikak. 4:6) Jesaja henkeytettiin ennen juutalaisten vapauttamista Babylonian vankeudesta (vuonna 537 eaa.) sanomaan heille: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat [te, jotka kannatte Jehovan välineitä, Um].” (Jes. 52:11) Ajattelehan! Heillä oli oleva etu kantaa takaisin Jerusalemiin ne pyhät välineet, jotka Nebukadnessar oli ottanut Jehovan temppelistä vuosia aikaisemmin. Niitä pyhiä välineitä saivat varmasti kantaa ainoastaan Jehovan puhtaat palvojat, sillä Jumala ei käytä saastaisia henkilöitä palveluksessaan.
12 Laajentaen Jes. 52:11:n merkitystä ja soveltaen tämän raamatunkohdan kristittyihin apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani’. Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko’.” (2. Kor. 6:14–17) Muinainen uskollinen juutalaisjäännös lähti pois Babylonista ja sen epäjumalisesta väärästä uskonnosta ollakseen vapaa sen saastaisuuden tahroilta ja puhdas sydämeltä. Samalla tavalla ovat kristityt lähteneet Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanlaajuisesta mahdista, eivätkä ole sen saastaisuuden tahrimia. (Ilm. 18:1–8) Ollen mieltyneitä Jumalansa Jehovan huoneeseen he palvovat häntä hengessä ja totuudessa. – Joh. 4:23, 24.
13. Mistä syystä Paavali vaati kerran Korinton kristittyjä poistamaan moraalittoman miehen seurakunnasta?
13 Kaikkien antautuneiden kristittyjen täytyy olla tietoisia moraalisen ja hengellisen puhtauden tarpeellisuudesta. Korinton kristillinen seurakunta suvaitsi kerran moraalitonta miestä keskuudessaan, niin että Paavalin oli vaadittava sikäläisiä kristittyjä tovereitaan poistamaan tuo jumalaton ja luovuttamaan hänet ”saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä [jotta henki, Um] pelastuisi Herran päivänä”. Paavali tiesi, että oli ryhdyttävä toimenpiteisiin väärintekijää vastaan, koska ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan”. (1. Kor. 5:1–6) Hänet piti karkottaa seurakunnasta, jotta Jumalan kirjoitettuun sanaan perustuvan seurakunnan henki olisi voitu pelastaa.
14. a) Miksi kristityn täytyy säilyttää hyvä käytös? b) Mistä ominaisuudesta Jeesuksen opetuslapset tunnetaan, ja miten Paavali määritteli sen?
14 On tärkeätä, että kristitty säilyttää hyvän käytöksen (1. Piet. 2:12), sillä se, mitä hän tekee, voi vaikuttaa seurakuntaan, jonka yhteydessä hän on. Hänen on myös hyvä muistaa psalminkirjoittajan sanat: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta.” (Ps. 15:1, 2) Paavali halusi, että Filippin kristityt olisivat olleet ”täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi”. (Fil. 1:9–11) Hän kehotti, etteivät Rooman kristityt olisi olleet kenellekään mitään muuta velkaa kuin rakkautta (Room. 13:8), ja hänet henkeytettiin esittämään ensiluokkainen yhteenveto tuosta loistavasta ominaisuudesta hänen kirjoittaessaan Korinton kristityille. Hän osoitti, että rakkaus on pitkämielinen, ystävällinen eikä kateellinen. Se ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei ärsyynny, ei muistele kärsimäänsä loukkausta eikä iloitse epävanhurskaudesta. Se iloitsee totuudesta ja sietää, uskoo, toivoo ja kestää kaikki. ”Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Kor. 13:4–8) Jeesuksen Kristuksen opetuslapset tunnetaan heidän keskuudessaan vallitsevasta rakkaudesta. (Joh. 13:34, 35) Ja kristitty osoittaa koko jumalisella käytöksellään, että Jumalan hengellinen huone on hänelle rakas ja että hän vaalii suhdettaan siihen ja Jehova Jumalaan.
”MENKÄÄMME HERRAN HUONEESEEN”
15. Mihin vuosijuhliin israelilaiset kokoontuivat Jehovan pyhäkköön? Mitä etuja koitui niissä läsnä olemisesta?
15 Mikä ilo olikaan kokoontua toisten kanssa Jehovan pyhäkköön muinaisaikoina! Israelilaisilla oli etu tehdä se kolmesti vuodessa – viettäessään happamattoman leivän juhlaa, leikkuujuhlaa ja korjuujuhlaa. (2. Moos. 23:14–17) Kun temppeli oli Jerusalemissa, niin kansanjoukkojen odotus tuli kiihkeämmäksi niiden lähestyessä kaupunkia. Koska se oli melkein 800 metrin korkeudella, niin tosiaan se ’kohosi kauniina, kaiken maan ilona’. (Ps. 48:2, 3) Siellä temppelissä voi kuulla luettavan Jehovan sanaa, katsella pappien toimia ja kuulla monien soitinten ja leeviläisten äänien yhtyvän ylistyslauluihin Jehovalle. Varhaisemmassa tabernaakkelissa suoritetut palvelukset olivat myös erittäin hyödylliset, eikä sen tähden ole ihme, että Daavid huudahti: ”Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: ’Menkäämme Herran huoneeseen’.” – Ps. 122:1.
16. Mitä etuja todetaan, kun kristityt kokoontuvat saamaan opetusta Jumalan sanasta?
16 Kristityt eivät nykyään kokoonnu kolmesti vuodessa mihinkään nimenomaiseen tabernaakkeliin eivätkä temppeliin, vaikka he tulevatkin joka viikko yhteen tutkimaan Raamattua ja keskustelemaan valtakunnansaleissaan sekä myös konventteihinsa aika ajoin. Kun he kokoontuvat saamaan opetusta Jumalan sanasta, niin he kannustavat toisiaan rakkauteen ja hyviin tekoihin. (Hepr. 10:24, 25) He saavat sellaisissa kokouksissa rohkaisua samoin kuin kristityt Antiokiassa 1 900 vuotta sitten, kuten Luukas ilmoittaa: ”Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä.” (Apt. 15:30–32) Toisten uskovien tovereitten seurassa oleminen hioo myös hengellisesti heitä, sillä Raamattu sanoo: ”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.” – Sananl. 27:17.
17. Mikä neuvo annetaan kysymyksiin vastaamisesta ja kuuntelemisesta kristillisissä kokouksissa?
17 Saadaksesi suurimman hyödyn kristillisistä kokouksista ajattele perinpohjaisesti, kun kokousta johtava palvelija tekee kysymyksiä. Esittäessäsi vastauksia kysymykseen yritä ilmaista ajatuksesi omin sanoin, sillä harvoin riittää pelkästään se, että luet vastauksen kristillisestä julkaisusta. Sen ymmärtäminen, mitä siinä tarkoitetaan, on tärkeätä. Etiopialainen eunukki, jolle Filippus saarnasi, olisi kenties voinut vastata joihinkin Jesajan ennustusta koskeviin tiedusteluihin, sillä hän luki sitä. Saattoihan hän lukea, mitä siinä sanottiin. Mutta hän ei kyennyt ymmärtämään, mitä eräässä sen Messiasta koskevassa ennustuksessa tarkoitettiin. Syvempi merkitys oli hämärä hänelle, kunnes Filippus juuri siitä kirjoituksesta lähtien ”julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta”. (Apt. 8:26–39) Samalla tavalla voi nykyään se, joka ajattelee syvällisesti ja kuuntelee huolellisesti toisten lausuntoja kristillisissä kokouksissa, ymmärtää jonkin vaikean raamatullisen asian. Kuinka viisasta onkaan sen tähden harkita tietoa, jota tarjotaan tällaisessa kokouksessa raamatullisessa puheessa, näytteessä tai muussa esityksessä!
18, 19. Mitä rohkaisua on olemassa niille, jotka ovat ujoja ja joiden on vaikea ilmaista ajatuksiaan suullisesti kristillisissä kokouksissa?
18 Kuitenkin joidenkuiden on vaikea vastata, ilmaista ajatuksiaan. He ovat ujoja ja haluaisivat mieluummin olla vaiti ja antaa toisten puhua. Mutta sellaisia voidaan rohkaista sillä, että toisetkin, joilla on ollut samanlaiset tunteet, ovat edistyneet hengellisesti. Paavali sanoi rakkaudellisesti Timoteukselle: ”Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme.” (2. Tim. 1:7, 8) Varmasti Jehova, ”joka kantaa päivittäin taakan puolestamme” ja joka mitenkään ”ei salli sinun jalkasi horjua”, auttaa sinua ilmaisemaan uskosi suullisesti kristillisissä kokouksissa ja muuallakin. – Ps. 68:20, Um; 121:3.
19 Jollei joku ole sujuvapuheinen, niin hän on hiukan Mooseksen kaltainen. Kun Jehova päätti käyttää häntä vapauttaakseen Israelin Egyptistä, niin Mooses sanoi: ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Mutta Jehova oikaisi asiat ja sanoi sitten Moosekselle: ”Minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.” Sitten Jumala järjesti Mooseksen veljen Aaronin seuraamaan hänen mukanaan ja vakuutti Moosekselle: ”Minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.” (2. Moos. 4:10–17) Aaron palveli tosin Mooseksen puhemiehenä, mutta Mooses itse puhui hyvin paljon henkilökohtaisestikin. Esimerkiksi 5. Mooseksen kirja sisältää puheet, jotka Mooses piti israelilaisille Aaronin kuoltua ja vähän ennen omaa kuolemaansa. (4. Moos. 20:22–29; 33:37, 38; 5. Moos. 10:6; 34:1–8) Odota siis Jehovalta apua ja ilmaise suullisesti uskosi kristillisissä kokouksissa. Tämä on yksi tapa osoittaa, että Jumalan huone on sinulle rakas. Daavid sanoi: ”Minä julistan sinun [Jumalan] nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.” (Ps. 22:23) Jos tunnet samalla tavalla, niin osoita se kristillisissä kokouksissa osallistumalla niihin joka tilaisuudessa.
KIITÄ JEHOVAA JOKA PÄIVÄ
20. Millaisia uhreja Jehovalle uhraavat nyt ne, joille Jumalan huone on rakas? Miksi?
20 Daavid huudahti vuosisatoja sitten Jehovasta: ”Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.” (Ps. 145:2) Tunnetko sinä samanlaista halua? Jos tunnet, niin haluat kiittää Jehovaa ja ylistää hänen nimeään alituisesti. Kun Jumalan huone oli israelilaisille rakas, niin he uhrasivat uskollisesti sopivia uhreja Jehovalle, sekä eläimiä että elonkorjuun tuotteita. Ne, jotka nyt ovat mielistyneet Jumalan huoneeseen, uhraavat erilaisia otollisia uhreja tehden siten, koska he haluavat kiittää Jehovaa ja ylistää hänen nimeään. Hairahtunutta Israelia kehotettiin kauan sitten: ”Palaja, Israel, Herran, sinun Jumalasi, tykö, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi. Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: ’Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit.’” (Hoos. 14:2, 3) Jehovan palvelijat uhraavat nyt ’uhrimulleiksi huultensa uhreja’ ja noudattavat kehotusta: ”Uhratkaamme siis hänen [Jeesuksen Kristuksen] kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.” (Hepr. 13:15) Niin, he ylistävät iloiten Jehovaa suullisesti, kuten Valtakunnan saarnaamis- ja opettamistyössä. Osoita, että Jumalan huone on sinulle rakas, uhraamalla säännöllisesti tällaista ylistystä Jehovalle!
21. Millä tavoilla joku voi siis osoittaa, että Jumalan huone on hänelle rakas?
21 Vaikkei upeaa aineellista Jehovan tabernaakkelia eikä temppeliä olekaan enää missään paikassa maan päällä, niin osoita, että loistavampi hengellinen temppeli on sinulle rakas. Ole täysin yhteistoiminnassa hengellisen temppeliluokan kanssa. Ilmaise jatkuvasti mieltymyksesi Jumalan huoneeseen sellaisin töin kuin kunnioittamalla Jehovaa sillä, mitä arvokasta sinulla on, ylläpitämällä hengellistä puhtautta, olemalla kristillisissä kokouksissa ja osallistumalla niihin sekä iloiten ylistäen Jehovaa joka päivä. Olkoon suhtautumisesi Jehovaan, hänen palvontaansa ja Jumalan huoneeseen samanlainen kuin Daavidin, joka sanoi: ”Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.” – Ps. 27:4.
[Kuva s. 327]
Jumalan kansaan kuuluvat kokoontuvat mielellään yhteen kannustaakseen toinen toistaan rakkauteen ja hyviin tekoihin; se hioo heitä hengellisesti