Lukijain kysymyksiä

● Merkitseekö Joh. 20:23, että jotkut ihmiset on valtuutettu antamaan syntejä anteeksi? – F. M., USA.

On huomattava heti alussa, että tarkastelemme syntejä Jumalaa vastaan eli jonkin Jumalan lain rikkomista esimerkiksi varastamalla, valehtelemalla tai harjoittamalla sukupuolista moraalittomuutta. Joku voi satunnaisesti ”tehdä syntiä” jotakuta kristittyä vastaan menettelemällä töykeästi, juoruamalla hänestä tai jollain muulla tavalla henkilökohtaisesti rikkomalla kristittyä vastaan. Raamattu kehottaa meitä antamaan anteeksi sellaisissa tapauksissa. (Ef. 4:32; 1. Piet. 4:8) Mutta miten on taivaan Jumalaa vastaan tehtyjen vakavien syntien laita?

Joh. 20:23:ssa kerrotaan Kristuksen ilmestymisestä ”opetuslapsille” hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Kun Jeesus oli sanonut lähettävänsä heidät ja ilmoittanut, että he pian saavat pyhän hengen, hän sanoi: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” – Joh. 20:21–23.

Vaikka tämä jae yksinään saattaisi näyttää sanovan, että apostolit voivat antaa syntejä anteeksi, niin me emme voi jättää huomioon ottamatta Raamatun muun osan todistusta. Meidän on oltava jalomielisten berealaisten kaltaisia ja ’tutkittava kirjoituksia’ nähdäksemme, miten asia on. – Apt. 17:11.

Kun kuningas Daavid teki syntiä, niin keneltä hän etsi anteeksiantoa? Hänen aikanaan Jumalan asettamat juutalaiset papit palvelivat tabernaakkelissa. Silti Daavid kirjoitti: ”Minä sanoin: ’Minä tunnustan Herralle rikokseni’, ja sinä [Jumala] annoit anteeksi minun syntivelkani.” (Ps. 32:5) Muuttiko Jeesus tämän, kun hän tuli? Ei, sillä hän opetti meitä rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! . . . anna meille meidän velkamme [eli rikkomuksemme] anteeksi.” (Matt. 6:9, 12) Ja niin Jeesuksen opetuslapsetkin ymmärsivät asian. He tiesivät, ettei kukaan ihminen vaan Jumala ”antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”. – 1. Joh. 1:9.

Miten sitten ne opetuslapset, joille Jeesus lausui Joh. 20:23:ssa olevat sanat, liittyivät anteeksiantamisasiaan? Kristuksen aikaisemmin antama selitys luo valoa tähän. Matt. 18:15–17:ssä Jeesus selitti, mitä ihmisen tulee tehdä, jos hänen hengellinen veljensä tekee syntiä häntä vastaan. Viimeinen vaihe oli, että seurakunnan hengellisesti vanhemmat veljet tutkivat asian. (Jaak. 5:14, 15) Jos synnintekijä kieltäytyi katumasta vakavaa syntiään, niin hänet oli poistettava seurakunnasta. Oliko joidenkuiden ihmisten asia päättää antaa anteeksi tai pidättää hänen syntinsä? Ei, he toimivat vain sen mukaisesti, miten he voivat päätellä jo tehdyn taivaassa. Miten he tietävät sen? Sen avulla, mitä Jumala on ilmoittanut Sanassaan sellaisista asioista. – 2. Tim. 3:16, 17.

Tämä käy ilmi seuraavista Jeesuksen sanoista: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt. 18:18) Vaikka tämä ja eräät toiset raamatunkäännökset herättävät sen ajatuksen, että toimenpide taivaassa tapahtuu maanpäällisen ratkaisun jälkeen, niin huomattava raamatunkääntäjä Robert Young sanoi, että sen tulisi kirjaimellisesti olla: ”on oleva se, mikä (jo) on sidottu”.

Olettakaamme, että joku kristitty on valehdellut. Jos hän seurakunnan vanhempien miesten keskusteltua asiasta hänen kanssaan kieltäytyi katumasta epärehellistä menettelyään, niin Jumalan mielipide, joka on paljastettu hänen Sanassaan, oli jo tunnettu. Jos syntinen katuisi, Jumala antaisi hänelle anteeksi. (Jes. 55:7) Ja Jehova antaisi anteeksi sille, joka tekee syntiä tahtomattaan. Mutta hän ei antaisi anteeksi tahalliselle, katumattomalle synnintekijälle. (4. Moos. 15:22–31) Koska seurakunnan edustajat tietävät tämän, he voivat päätellä tosiasioitten ja synnintekijän asenteen perusteella, miten hänen kanssaan tulee menetellä. Ja koska he tietävät Raamatusta, mikä Jumalan mielipide on, niin heidän päätöksensä sen suhteen, tuleeko syntiä tehnyt erottaa seurakunnasta, tulee olla se, mitä Jumala oli jo päättänyt taivaassa.

Ensimmäisen vuosisadan kristityt ymmärsivät Matt. 18:18:n ja Joh. 20:23:n näin, kuten ilmenee 1. Kor. 5. luvusta. Korinton seurakunnassa oli tahallinen, katumaton synnintekijä. Voivatko sen seurakunnan vanhemmat miehet tai voiko edes apostoli Paavali henkilökohtaisesti antaa anteeksi tuon henkilön synnit tai pidättää ne hänellä? Ei, mutta koska he tiesivät Jumalan mielipiteen sellaisesta katumattomasta synnintekijästä, niin heidän velvollisuutensa oli poistaa hänet seurakunnasta osoittaen kaikille, että ilmeisesti Jumala ”pidätti” hänellä hänen syntinsä eikä antanut niitä anteeksi.

Vaikka Matt. 18:18 ja Joh. 20:23 on saatettu puhua suoraan näille apostoleille, niin siitä, mitä Paavali kirjoitti korinttolaisille, käy ilmi, että kussakin seurakunnassa hengellisesti vanhempien miesten tuli sovelluttaa Jeesuksen sanoja. Tämä voidaan nähdä myös Pergamon ja Tyatiran seurakunnille annetuista sanomista. (Ilm. 2:12–16, 20–24) Kristus esitti noita seurakuntia vastaan sen, etteivät ne poistaneet väärintekijöitä sitoakseen siten maan päällä sen, mikä oli jo sidottu taivaassa.

Mutta kun synnintekijä katuu, niin seurakunnan puolesta toimivat voivat antaa hänen olla edelleen seurakunnassa tai ottaa hänet takaisin, jos hän on ollut erotettuna. Näin tapahtui ilmeisesti myöhemmin Korintossa. Tietäen, että Jumala antaa anteeksi sellaiselle, Paavali kehotti kristittyjä hyväksymään hänet takaisin seurakuntaan. (2. Kor. 2:6–8) He itse eivät antaneet anteeksi hänen syntejään, sillä yksin Jehova voi tehdä sen. Mutta toimien Jumalan sanan periaatteitten mukaan he voivat päätellä, että Jumala oli antanut taivaassa anteeksi hänen syntinsä. Näin ollen Joh. 20:23 pitää paikkansa: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut.”