Kärsivällisyys aikaansaa tuloksia
JEHOVAN todistajien elämässä on aikoja, jolloin heidän on harjoitettava suurta kärsivällisyyttä vakuuttaakseen toisille vilpittömän halunsa auttaa heitä, mutta siitä koituvat palkinnot korvaavat sen monin verroin. Seuraavassa on erään Jehovan todistajan kokemus, joka todistaa kärsivällisyyden arvaamattoman arvon.
”Kun meidät kastettiin Jehovan todistajiksi, lähin naapurimme, joka vastusti todistajia, oli raivoissaan meille tämän askeleen ottamisesta. Tämä nainen sanoi meille, että vaikka me olimme hyviä naapureita, niin hän ei halunnut tietää mitään meidän uskonnostamme. Yrityksemme saada hänet muuttamaan mieltään osoittautuivat turhiksi. Siksi päätimme tarjota hänelle vain lehtiä, joissa on sellaisia kirjoituksia, joiden lukemisesta ajattelimme hänen pitävän.
”Hän ottikin ne vastaan ja luki ehdottamamme kirjoitukset. Näin jatkui noin vuoden, ja sitten hän alkoi sallia kuusivuotiaan tyttärensä käydä luonamme.
”Pikkutytön viihdyttämiseen käytimme kirjaa Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin ja selitimme siinä olevia kuvia. Kun hän meni kotiin, niin hän kertoi luonnollisesti äidilleen, mitä hän oppi Jehova Jumalasta, Eedenin paratiisista, Aadamista ja Eevasta jne. Noin kaksi viikkoa myöhemmin hänen äitinsä soitti minulle.
”Hän kysyi minulta, johdinko Raamatun tutkistelua hänen tyttärelleen Annelle. Vastasin: En, vaan ainoastaan selitin erään kirjamme kuvien merkityksiä. Otin Paratiisi-kirjan ja esitin, miten tein. Hän sanoi sitten: ’Anne pitää siitä niin kovasti, että ajattelin kysyä, olisiko teillä aikaa tutkia Raamattua hänen kanssaan.’
”Tutkistelu aloitettiin hänen molempien lastensa kanssa. Pian naapurini soitti minulle jälleen ja sanoi: ’Olen kovin kiitollinen siitä, että tutkitte lasteni kanssa. He oppivat kovin paljon Raamatusta.’ Hän jatkoi: ’Katsokaas, minä olen yrittänyt jo kuukausia päättää pyytää teitä tutkimaan minunkin kanssani, mutta minulla ei ole vain ollut rohkeutta. Olen tarkkaillut teitä kaikki nämä kuluneet kuusi vuotta ja nähnyt, kuinka uskollisia te olette olleet niin kauan. Päättelin, että siinä täytyy olla jotakin. Luuletteko voivanne järjestää aikaa tutkia minunkin kanssani?’ Olin suunniltani ilosta ja vastasin, että tekisin sen mielelläni.”