Varo himoitsemista!
HALUATKO elää kauan ja nauttia onnellisesta elämästä? Jos haluat, niin sinun täytyy varoa toisten omaisuuden himoitsemista.
Sinulla on lupa haluta omistaa monenlaista, kuten puoliso, auto tai koti. Mutta sinun ei tule koskaan haluta näitä, jos ne kuuluvat jollekulle toiselle; sinä et saa himoita toisen omaisuutta. Samoin on myös oikein koettaa edistyä, pyrkiä eteenpäin, mutta ei tunkemalla ketään toista pois asemastaan. – 1. Tim. 3:1.
Himoitseminen on määritelty näin: ”kaivata hillittömästi sellaista, mikä kuuluu toiselle; esimerkiksi himoita naapurin maapalaa sen kauniin näköalan vuoksi”. Himoitseminen on eräänlaista ahneutta, mikä on erityisen moitittavaa siksi, että himoitseva henkilö ei ainoastaan halua jotain itselleen, vaan myös kiinnittää sydämensä sellaiseen, mikä oikeutetusti kuuluu toiselle. Himoitseminen synnyttää ehdottomasti vaikeuksia. Jeesus Kristus ei syyttä varoittanut: ”Kavahtakaa kaikkea ahneutta.” – Luuk. 12:15.
Raamattu ei ainoastaan varoita himoitsemisesta vaan myös sisältää esimerkkejä, jotka osoittavat himoitsemisesta johtuvan vahingon. Mooseksen seuraajan Joosuan aikana sai Aakan koko perheineen katkeran lopun, koska hän himoitsi Jerikon kaupungin rikkauksia, jotka oli pyhitetty Jehova Jumalalle. (Joos. 7:16–26) Vuosisatoja myöhemmin jumalaton kuningas Ahab sinetöi tuomionsa himoitsemalla Naabotille kuuluvaa viinitarhaa. Naabot oli kieltäytynyt myymästä sitä, ja niin Ahabin vaimo Iisebel hankki sen hänelle syytättämällä Naabotia väärin ja tapattamalla hänet. – 1. Kun. 21:4–16.
Tietäen täysin, miten syvälle langenneen ihmisen sydämeen himoitseminen on syöpynyt ja millaista vahinkoa se voi aiheuttaa, Luoja, Jehova Jumala, kielsi sen kymmenennessä kymmenistä käskyistä: ”Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä halaja lähimmäisesi huonetta, älä hänen peltoansa, . . . äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.” (5. Moos. 5:21) Voidaan sanoa, että tämä käsky itsessään osoittaa dekalogin eli kymmenien käskyjen sisältävän paljon enemmän kuin inhimillistä viisautta. Kuinka niin? Siksi, että ketkä ihmislainlaatijat olisivat koskaan laatineet lakia, joka – vaikka onkin tyystin mahdoton ihmisen panna voimaan – kieltää väärän ajattelun ja iskee monien ihmiskunnan pulmien juureen? Se tekee jokaisesta ihmisestä ikään kuin oman moraalipoliisinsa pannen hänet vartioimaan tätä itsekästä perustaipumusta.
Se, miten syvälle himoitseminen on juurtunut ihmisluontoon, ts. langenneeseen syntiseen ihmisluontoon, voidaan nähdä siitä, että lapsi näyttää vaistomaisesti himoitsevan. Mitä haluttavaa hän näkeekin, siihen hän heti haluaa tarttua. Häntä täytyy kasvattaa, kurittaa ymmärtämään, että on olemassa yksityisomaisuutta. Häntä täytyy opettaa kunnioittamaan toisten oikeuksia ja omaisuutta. – Sananl. 22:15.
Apostoli Paavali varoitti sanoen, että ”ahneus . . . on epäjumalanpalvelusta”. Miten voidaan sanoa, että toisen omaisuuden himoitseminen tekee ihmisestä epäjumalanpalvelijan? Koska hän tekee itsestään epäjumalan. Hän on niiden kaltainen, joiden ”vatsa on heidän jumalansa”. Hän tekee itsekkäistä pyyteistään tärkeimmän asian elämässään. – Kol. 3:5; Fil. 3:19.
Himoitseminen näyttää näinä päivinä päässeen valloilleen esimerkiksi Yhdysvalloissa, mikä voidaan nähdä siitä ryöstöriehunnasta, joka tapahtui kohta tri Kingin salamurhan jälkeen. Niinpä ilmoitetaankin, että Washingtonissa (D.C.) oli mellakoinnille tunnusomaista ”pelokas karnevaali-ilmapiiri”, kun juhlatuulella olevat ryöstäjät ”syöksyivät sisään ja ulos rikotuista kauppojen ikkunoista vieden saaliinsa mennessään suoraan virkavallan silmien edessä”. Muuan ryöstäjä sanoi: ”Kuule, me hankimme mitä haluamme.” Nämä ryöstäjät eivät suinkaan olleet puutteessa olevia ihmisiä, sillä Detroitin viimevuotisten ryöstäjien tarkastelu osoitti, että 115:stä poliisin pidättämästä 105:llä oli hyvä toimi ja auto viimeistä mallia. Eikä ryöstöä voitu sanoa yksistään rodun vastalauseeksikaan, koska ryöstäjien joukossa oli valkoihoisiakin ja koska neekerit ryöstivät neekereittenkin omistamia kauppoja.
Koska ihmisen sydän on taipuvainen himoitsemaan nuoruudesta lähtien, niin miten voimme varjeltautua siltä? Ennen kaikkea muistuttamalla itsellemme jatkuvasti, että kaikki himoitseminen on vastenmielistä Tekijällemme, Jehova Jumalalle, ja saa osakseen hänen vihansa. Kun pelkäämme olla miellyttämättä häntä, niin se auttaa meitä karttamaan pahaa. – 1. Moos. 8:21; Sananl. 8:13.
Toiseksi auttaa meitä varjeltumaan himoitsemiselta, kun painamme sydämeemme Raamatun neuvon: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” ja: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” Sinä et suinkaan haluaisi toisen himoitsevan aviopuolisoasi etkä mitään omaisuuttasi. Älä himoitse siis sitä häneltäkään! Himoitseminen saattaa sinut vaikeuksiin lähimmäisesi kanssa, niin kuin opetuslapsi Jaakob sanoi: ”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? . . . Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette [himoitsette, Um].” Himoitseminen tekee sinusta tosiaan sen vihollisen, jonka omaisuutta himoitset, ja tästä vihollisuudesta ovat jotkut maksaneet kalliisti. – Mark. 12:31; Luuk. 6:31; Jaak. 4:1, 2.
Tyytyväisyyden läksyn oppiminen auttaa edelleen meitä varomaan himoitsemista. Raamattu neuvoo meitä viisaasti, että jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella on suuri voitto ja että kun meillä on ruoka ja suoja, niin meidän tulee olla tyytyväisiä niihin. Sen yksinkertaisen tosiasian ymmärtäminen, että lisäomaisuuden mukana tulee lisätaakkoja ja suurempi menetyksen pelko, voi suuresti auttaa meitä olemaan tyytyväisiä. – Saarn. 5:10, 11; 1. Tim. 6:6–8.
Apostoli Paavali antoi hyvän esimerkin kaikille kristityille tässä asiassa. Hän kirjoitti, ettei hän ollut koskaan himoinnut toisten omaisuutta. Hän uhrautui sen sijaan lähimmäistensä hyväksi. Yksi syy siihen, että hän pystyi tekemään näin, oli epäilemättä se, että hän oli oppinut oloihinsa tyytymään, olipa hän missä tilanteessa hyvänsä. Onnellisia ovat kaikki, jotka pyrkivät jäljittelemään häntä tässä! – Fil. 4:12; 1. Tess. 2:5–12.