Lukijain kysymyksiä
● Sopiiko kristittyjen ”juoda malja” yhdessä ollessaan? – M. D., USA.
Kun tuttavat joissakin maissa ovat eroamaisillaan, niin he juovat erojaisiksi jotain alkoholijuomaa kohottaen lasit ja kilistellen niitä sekä lausuen ’terveydeksi’ tai jotain vastaavaa. Hääkutsuilla esitetään usein samaten malja vastavihittyjen terveydeksi ja onneksi. On ymmärrettävää, että jotkut ovat kysyneet, sopiiko kristityn Raamatun mukaan osallistua tällaisiin maljoihin.
Siinä ei tietysti ole mitään väärää, että kristitty toivottaa ystävälle onnea ja hyvää terveyttä. Eikä olisi sopimatonta tehdä siten ryhmänäkään. Hengellisesti vanhemmat miehet lopettivat ensimmäisellä vuosisadalla kristillisille seurakunnille osoittamansa kirjeen lausunnoin, mikä merkitsi olennaisesti: ”Hyvää terveyttä teille!” – Apt. 15:29, Um.
Mutta onko tässä kaikki, mitä ”maljan juomiseen” liittyy? Miksi juojat kohottavat lasinsa tai nostavat kolpakkonsa ja kilistelevät niitä? Onko se jonkin tavan jäljittelyä? Huomaa, mitä Britannica-tietosanakirja sanoo:
”Tapa juoda elävien ’terveydeksi’ johtuu luultavimmin vanhasta uskonnollisesta menosta, missä juotiin jumalien ja kuolleitten kunniaksi. Kreikkalaiset ja roomalaiset vuodattivat aterioilla juomauhreja jumalilleen ja joivat juhlapidoissaan niiden ja kuolleitten kunniaksi.” Osoitettuaan sitten, miten tällaiset pakanalliset tavat säilyivät skandinaavien ja germaanien keskuudessa, tämä hakuteos lisää: ”Läheisesti näihin uhrijuomatapoja muistuttaviin menoihin on täytynyt liittyä juominen elävien ihmisten terveydeksi.” – The Encyclopædia Britannica, 11. painos, 13. osa, s. 121.
Useimmat ihmiset eivät ”maljoja juodessaan” luultavasti kuvittele, että he saattaisivat jäljitellä juomauhrin kohottamista pakanajumalille, mutta niin voisi olla. Uskollinen kristitty ei tietenkään osallistuisi todella pakanalliseen uhriin, koska hän tietää, että te ”ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta”. (1. Kor. 10:21) Kypsä kristitty välttäisi väärän uskonnon palvontamenojen jäljittelyäkin. Tällainen hengellisesti kypsä menettely miellyttäisi Jehovaa. Muista Jumalan nimenomaan varoittaneen israelilaisia jäljittelemästä heidän ympärillään olleitten pakanakansojen uskonnonmenoja. – 3. Moos. 19:27; 21:5.
Jos kristitty aikoo pyytää Jumalan siunausta jollekulle toiselle, niin sopiva tapa on tehdä se esittämällä sydämestä lähtevä rukous Jumalalle eikä noudattamalla perinteitä, jotka perustuvat Jehovan inhoamaan pakanalliseen palvontaan. – Fil. 1:9; 2. Kor. 1:11.
Kaikkialla maailmassa on tapoja ja perinteitä yltäkylläisesti. Jos kypsä kristitty tietäisi jonkin niistä perustuvan suoranaisesti väärään uskontoon, niin hän ilmeisesti välttäisi sitä. Mutta kaikki tavat eivät ole moitittavia. Jotkin niistä saattavat olla vain pakanallisia tottumuksia tai hyviä tapoja, joilla ei ole väärää uskonnollista alkuperää, kuten esimerkiksi tervehtiminen pudistaen kättä tai kumartaen. (1. Moos. 23:7) Jokainen voi tarkistaa, mitä tietää jostain nimenomaisesta tavasta ja omista vaikuttimistaan siihen nähden. Miksi hän tekee siten? Hän voisi myös kysyä itseltään: ’Saattaako tämän tekeminen toiset kompastumaan, tai yhdistävätkö paikkakunnan ihmiset menettelyni väärään uskontoon?’ (1. Kor. 10:32, 33) Kukaan toinen ei voi olla kenenkään kristityn omanatuntona, ja siksi kukin voi ajatella asiaa tarkasti ja tehdä ratkaisun niin, että hänellä on puhdas omatunto. – Apt. 23:1; 2. Kor. 1:12.