Lukijain kysymyksiä

● Mitä kristityn vaimon tulee tehdä, jos hänen epäuskoinen miehensä pyytää häntä omaistensa luo aterialle maailmallisena pyhäpäivänä? – B. S., USA.

Tämä saattaa kristityn vaimon vaikeaan tilanteeseen, koska joukko tekijöitä on vaikuttamassa. Luultavasti hän ajattelee heti kahta alamaisuutta koskevaa tekijää. Hänellä on raamatullinen velvollisuus olla alamainen miehelleen. (Tiit. 2:4, 5) Hän on kuitenkin myös velvollinen tottelemaan Jehovaa, joka on hänen ylin Päänsä. – Hepr. 12:9.

Kristityn asenne sellaisina maailmallisena pyhäpäivinä kuin jouluna on täysin selvä. Ainoa päivä, jota kristityt erityisesti viettävät, on Kristuksen kuoleman vuosipäivä. (Luuk. 22:19, 20) Olisi väärin osallistua uskonnollisiin juhliin, jotka vaikka liittyvätkin raamatullisiin tapahtumiin, ovat pakanuuden kyllästämiä niin kuin joulu ja pääsiäinen. (2. Kor. 6:14–18) Mutta niin kauan kuin me elämme tässä vanhassa asiainjärjestelmässä, me luultavasti joudumme jotenkin kosketukseen henkilöiden kanssa, jotka viettävät pakanalliseen palvontaan pohjautuvia pyhäpäiviä. (1. Kor. 5:10) Heihin saattaa kuulua sukulaisiamme.

Jos kristitty vaimo miehensä pyynnöstä menisi mukana vierailemaan sukulaisten luo maailmallisena pyhäpäivänä, niin hänen käyttäytymisensä tekisi epäilemättä selväksi, ettei hän vietä pyhäpäivää. Sukulaiset saattaisivat lausua hänet tervetulleeksi jollain pyhäpäivätervehdyksellä, mutta hän ei vastaisi pyhäpäivätervehdyksellä. He voisivat käyttää vierailua lahjojen antamistilaisuutena, mutta hän ei antaisi lahjoja. Hän ei edes osallistuisi pyhäajan juhlahenkeen. Näin olisi ilmeistä, että hän ei puolestaan vieraile aterialla erityisesti pyhäpäivän johdosta.

Jos hän puhuisi tahdikkaasti ja kunnioittavasti etukäteen miehelleen selittäen, miten tukala tilanne saattaisi syntyä, jos sukulaisilla olisi joitakin pyhäpäivämenoja eikä hän osallistuisi niihin, niin mies voisi suunnitella vierailun joksikin toiseksi päiväksi. (1. Piet. 3:15) Kun hän kerran täysin ymmärtäisi vaimonsa raamatullisen asenteen, niin hän todennäköisesti olisi taipuvaisempi valitsemaan menettelyn, joka olisi sopivampi kaikille osapuolille.

Jos hän selityksen kuultuaan yhä vaatisi vaimoaan lähtemään mukaansa, tämän olisi henkilökohtaisesti ratkaistava, lähtisikö hän. Hän voisi päätellä, että miehellä huonekunnan päänä on vastuu ruoan varaamisesta perheelle. (Kol. 3:18) Tässä tapauksessa hänen päänsä, miehensä, järjestäisi hänelle aterian tällä tavalla, omaistensa kodissa, koska molemmat perheet ovat vapaat maallisesta työstä ja vierailu on mahdollinen. Se, että on maallinen pyhäpäivä, ei tee aterian nauttimista sukulaisten kanssa vääräksi. Vaimo voisi todistaa aterian aikana.

Huomaa 1. Kor. 8:8:ssa oleva periaate: ”Ruoka ei lähennä meitä Jumalaan; jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu; jos syömme, emme siitä hyödy.” Ruoka ei ole saastunutta siksi, että sitä syödään maailmallisena pyhäpäivänä. Kristitty pitää sitä tavallisena ateriana; vaimo ei yhtyisi mihinkään pyhäpäivätervehdyksiin, lauluihin, maljoihin jne. Pelkkä aterian nauttiminen ei siis olisi synti.

Eräs huomioon otettava seikka on kumminkin se, mikä vaikutus sellaisella aterialla saattaisi olla toisiin. Apostoli Paavali lisäsi 1. Kor. 8:9:ssä: ”Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi.” Kun apostoli käsitteli epäjumalille annettuja ruokauhreja, niin tämä tuo esiin sen mahdollisuuden, että toiset, jotka saavat tietää vaimon vierailusta maailmallisten sukulaisten luona tuona päivänä, voisivat kompastua. – 1. Kor. 10:23, 24.

Hänen kristillisen nuhteettomuutensa säilyttäminen on myös vaarassa, jos perhe painostaa häntä sovittelemaan. Halu välttää kaikkia pulmatilanteita voisi vaikuttaa häneen voimakkaasti ja saada hänet osallistumaan johonkin luopiouskonnon mukaiseen tekoon. Hän katuisi sitä varmasti, jos hän tekisi jotain, mikä ei miellyttäisi Jehovaa. On siis tärkeätä ajatella asiaa perusteellisesti etukäteen ottaen nämä seikat huomioon ratkaisun tekemisessä.

Hän voi loppuerittelyssä punnita eri tekijöitä ja sitten tehdä henkilökohtaisen ratkaisunsa. (Gal. 6:5) On hyvä, jos hän päättää siten, että säilyttää puhtaan kristillisen omantunnon voidakseen sanoa Paavalin tavoin: ”Minä . . . ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.” – Apt. 24:16.

● Miksi apostoli Paavali sanoi, niin kuin on kerrottu 1. Kor. 1:17:ssä, että Kristus ei lähettänyt häntä ”kastamaan”? Eikö hän kastanut uskovia? – G. Q., USA.

Apostoli Paavali kirjoitti keskellä selityksiään, jotka hän antoi Korinton seurakunnassa vallinneitten jakautumien pulmasta: ”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.” – 1. Kor. 1:17.

Voimme olla varmat siitä, että Paavali tunsi hyvin Jeesuksen käskyn tehdä opetuslapsia ja kastaa heitä. (Matt. 28:19, 20) Ja Paavali matkusteli laajalti tehden opetuslapsia ja opettaen ihmisiä noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus käski. Hän ei väheksynyt kasteen merkitystä vaan suositteli sitä. – Apt. 19:1–5.

1. Kor. 1:17:ssä oleva lausunto täytyy ymmärtää tekstiyhteyden mukaan. Paavali mainitsi edellisissä jakeissa kastaneensa Krispuksen, Gaiuksen ja Stefanaan perheen. (1. Kor. 1:14–16) Hän ei tehnyt sitä Kristuksen sallimatta vaan päinvastoin Matt. 28:19:ssä kerrotuin valtuuksin.

Apostoli halusi tähdentää, ettei hän pitänyt ihmisten kastamista ainoana tai ensisijaisena tehtävänään. Kristus sanoi nimenomaan Paavalille, että hänen piti saarnata, olla ’todistaja’ kansoille. (Apt. 26:16; 9:15) Kun Paavali saattoi kastaa ja kastoi yksityisiä henkilöitä, niin on syitä, joiden tähden hän ehkä ei kastanut suuria joukkoja. Tekstiyhteys osoittaa, että voi syntyä jakautumia. Jos apostolit itse olisivat erikoistuneet kastamaan, se olisi voinut edistää tiettyjen miesten kastamien kristittyjen puolueita eli nurkkakuntia.

Kun Paavali viipyi Korintossa, niin hän kastoi muutamia joitakin vuosia ennen kuin kirjoitti ensimmäisen kirjeensä seurakunnalle. Mutta kaste ei ollut vain apostolien suoritettavaksi tarkoitettu erikoinen meno, eikä se ollut merkityksellisempikään jonkun apostolin suorittamana kuin jonkun muun kristilliseen seurakuntaan kuuluvan miespuolisen jäsenen toimittamana.