He eivät halunneet syödä verta

● Minucius Felix, ajanlaskumme kolmannella vuosisadalla elänyt roomalainen kirjailija, kirjoitti kaksinpuhelun nimeltä ”Octavius”. Hän yritti siinä kumota aikansa kristityiksi tunnustautuvia vastaan nostetut syytökset. Eräs valhe, joka oli ollut kiertämässä, oli, että he joivat verta, mikä ”sai alkunsa erään lapsukaisen surmaamisesta ja verestä”. Esitettyään pakanallisia tapoja, jotka ilmaisivat törkeää elämän ja veren pyhyyden halveksuntaa, Minucius Felix osoitti, että ne, jotka siihen aikaan tunnustivat kristillisyyttä, kunnioittivat verta koskevaa Jumalan lakia. Hän kirjoitti: ”Eivätkä he [pakanat] ole erilaisia kuin hän, koska he syövät veren tahrimia tai värjäämiä tai ihmisten jäsenten tai sisälmysten lihottamia areenan petoja. Meille ei ole luvallista katsella eikä kuunnellakaan miehentappajia; ja niin paljon me kavahdamme ihmisverta, ettemme käytä edes syötävienkään eläinten verta ruoassamme.” (Minucius Felixin Octavius, 30. luku, julkaistu teoksessa The Anti-Nicene Fathers, IV osa, s. 191, 192) On merkille pantavaa, että vielä kolmannella vuosisadalla oli Kristuksen seuraajilla sama asenne veren suhteen, mikä oli raamatullinen ja sama kuin tosi kristittyjen asenne nykyään. – 1. Moos. 9:3, 4; Apt. 15:28, 29; 21:25.