Ilo ”Jumalan vapauden lasten” hengellisestä juhlasta
VAPAUS on kaikkien ihmisten kiihkeä halu heidän rodustaan, uskonnostaan tai kansallisuudestaan huolimatta. Kuitenkaan tämä halu ei ole täyttynyt tyydyttävällä tavalla suurimmalle osalle maailman asukkaita. Vapaus eli riippumattomuus on kuitenkin saavutettavissa. Ja kesällä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa pidetyt Jehovan todistajain ”Jumalan vapauden lasten” piirikonventit ovat todisteet kiistatta, että Jumalan kansan keskuudessa vallitsee kristillinen vapaus suuressa määrin.
Jehovan todistajat ovat vapautettua kansaa, hengellisesti puhuen vapaa kansa. Heidän huolella laadittu piirikonventin ohjelmansa oli tarkoitettu varjelemaan ja laajentamaan heidän vapauttaan. Jokaisessa konventtikaupungissa ohjelma oli suurimmalta osaltaan sama. Teema, joka kyllästi nuo viisi kokouspäivää, kaiutti ihastusta ja varoitusta, minkä apostoli Paavali antoi galatalaisille (5:1): ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”
Puheenjohtaja kehotti satoihintuhansiin nousseita joukkoja kuuntelemaan. ’Jehova Jumala on huolehtinut kansastaan ja kutsunut sen koolle. Koska hän on määrätietoinen Jumala, niin hänellä on jotain sanottavaa. Kuunnelkaa siis!’ Kuuntelijat veivät mukanaan runsaat siunaukset. Mitä he kuulivat?
RAAMATTU TEHTIIN ELÄVÄKSI
”Sähköistävä”, ”sykähdyttävä”, ”loistava”, olivat ilmaisuja, joita konventtilaiset käyttivät kuvaillakseen, millaisen vaikutuksen konventeissa näytellyt Raamatun osat tekivät heihin. Profeetta Danielin kertomusta ei ollut koskaan tehty niin todellisuudentuntuiseksi. Kun dramaattisen musiikin ääni kaikui äänenvahvistimista ja profeetta Danielin, kuningas Nebukadnessarin ja Sadrakin äänet kuuluivat, niin Raamatun sanat tulivat eläviksi. Tunsi olevansa niiden kolmen heprealaisen mukana. Puhtaaseen palvontaan kohdistuva uhka kävi elävästi ilmi. Konventissa olijain sydämen nuhteettomuutta tutkisteltiin. Tarkkaavaiset kuulijat tunsivat kipeästi suuremman hengellisen voiman ja uskon tarpeen.
Unohtumattomat kohtaukset, joissa näyteltiin Jeremian evankeliuminpalvelus ja koettelemukset (puku- ja äänitehostein) saivat profeetan tulikokeen elävöitymään. Nuoret samoin kuin vanhatkin totesivat sen sanonnan todenperäisyyden, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Yksinään seisova Jeremia, jonka henkeä ulvova roskaväki vaati, korosti, kuinka palvojien täytyy panna luottamuksensa Jehovaan ja kestää kuolemankin edessä.
Kuka aikuinen tai nuori unohtaa, että on väärin varastaa, nähtyään Joosuaa ja Aakan-varasta esittävän näytelmän? Kuka kristitty unohtaa mielestään Raamatun periaatteen, että ”huono seura hyvät tavat turmelee”, kun hän katseli kohtauksen, joka kuvasi Diinan epäviisaan seurustelun kanaanilaisen Sikemin kanssa? (1. Kor. 15:33) Miten kukaan nuori mies tai nainen voisi unohtaa Joosefin ja Potifarin vaimon välillä tapahtunutta kohtausta, mikä kuvasi moraalin tarvetta äärimmäisessäkin kiusauksessa? Mikä hyveen ja viisauden kauneus heijastuikaan Joosefin sanoista: ”Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!” (1. Moos. 39:9) Etkö käsittänytkin täydellisemmin seurakunnan puhtaana pitämisen tarpeen nähtyäsi, mitä tapahtui Korintossa? Eivätkö nämä näytteet kannustaneet sinua olemaan parempi Jumalan palvelija? Se oli niiden tarkoitus.
Ne, jotka tulivat konventteihin ainoastaan viikonlopuksi, huomasivat menettäneensä jotain ohjelman parhaista osista. Ohjelman alkupuolen näytteet olivat ”loistavia”, ”unohtumattomia”, Raamatun periaatteita lähtemättömästi mieleen painavia.
SYDÄNTÄ SYKÄHDYTTÄVÄT PUHEET
Ajattelehan ihmisten rakentamista! Jehovan todistajat tekevät juuri sitä. ”Jehovan todistajat tekevät kristittyjä ihmisistä, jotka jo ovat olemassa ihmisinä”, kuulivat konventtilaiset Torontossa ja muissa konventtikaupungeissa Vartiotorni-seuran presidentin N. H. Knorrin sanovan avainpuheessaan ”Rakentaminen oikealle perustukselle tulenkestävistä aineksista”. (1. Kor. 3:9–15) ”Jehovan todistajat rakentavat oikealle perustukselle, Jeesukselle Kristukselle”, Knorr sanoi, ”ja he tekevät tosi kristittyjä tulenkestävistä aineksista”, joita Raamattu vertaa kultaan, hopeaan, koralleihin ja jalokiviin. Tämä merkitsee sitä, että ”meidän täytyy kasvattaa ja valmentaa ihmisiä, joista me pyrimme tekemään Kristuksen opetuslapsia, meidän täytyy opettaa heille taivaallisen viisauden jumalisia ominaisuuksia, hengellistä havaintokykyä, nuhteettomuuden arvostusta, antaumusta Raamatun periaatteille, kunnioitusta Jehova Jumalan lakeja, käskyjä, määräyksiä, muistutuksia ja oikeudenpäätöksiä kohtaan, uskoa hänen kirjoitettuun Sanaansa, Jumalan kansan teokraattisesta järjestöstä kiinni pitämistä, rakkautta Jumalan ’lampaisiin’, jotka ovat hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, huollossa, murtumatonta kiintymystä Jumalan messiaaniseen valtakuntaan ja pelotonta halukkuutta todistaa siitä.” Tämä koituu omaksi iankaikkiseksi elämäksemme samoin kuin niiden toistenkin, joita me rakennamme, puhuja vakuutti.
Vain vapautettu kansa voi saarnata vapautusta vangeille, sanottiin konventtilaisille puheessa ”Saarnatkaa vangituille vapautusta”, mikä ilahdutti heitä toivontäyteisellä tulevaisuudennäkymällään. ”Jehova, vapauden Jumala, on vapauttanut kansansa Babylonin orjuudesta ja antanut sen suoritettavaksi vapautustyön. Tämän vapautus- ja pelastustyön täytyy jatkua loppuun asti! Avun antamiseksi nyt tänä arveluttavana aikana Jumalan tuleville lapsille”, presidentti Knorr ilmoitti, ”on julkaistu uusi kirja nimeltä Life Everlasting – in Freedom of the Sons of God [Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa].” Kaikissa konventtipaikoissa, joissa se päästettiin julkisuuteen, se otettiin innostuneesti vastaan. Joukot kokoontuivat jakelupaikkojen ympärille, ja kirjavarastot tyhjenivät pian. Kirjan sisältöä tutkittiin heti paikalla. Ei kestänyt kauan, kun veljet löysivät sivulta 31 alkavan taulukon, mikä osoittaa, että ihmisen olemassaolon 6 000 vuotta päättyvät vuonna 1975. Vuotta 1975 koskeva pohdinta varjosti melkein kaiken muun. ”Uusi kirja pakottaa meidät käsittämään, että Harmagedon on todella hyvin lähellä”, sanoi eräs konventtilainen.
”Vapaus on kristillisen totuuden tuntemista”, kuulivat useissa konventeissa olevat innokkaat läsnäolijat F. W. Franzin, Vartiotorni-seuran varapresidentin, sanovan puheessaan ”Vapauttava palvonta”. ”Ne, jotka palvovat ainoata elävää tosi Jumalaa Jehovaa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, vapautetaan. Jehovan todistajat pyrkivät säilyttämään vapauden, jonka puhtaan palvonnan harjoittaminen heille antaa”, Franz selitti.
Ajatuksia herättävimpiin puheisiin vuoden 1966 ”Jumalan vapauden lasten” piirikonventeissa kuului ”Denarin kiitollinen käyttö”. (Matt. 20:1–16) Kokoontuneet joukot saivat tietää, että kuvaannollinen ”denari” oli ensimmäisellä vuosisadalla etu, mikä tuli pyhän hengen saamisen mukana, nimittäin etu olla hengellisen Israelin jäsen, valtuutettu profetoimaan Jooelin 2:28, 29:n täyttymykseksi, voideltu saarnaamaan Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista. ”Denari” on nykyään samaten kunnia palvella Jumalan vastasyntyneen messiaanisen valtakunnan voideltuina lähettiläinä vuodesta 1919 lähtien ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän taisteluun”, Harmagedoniin, asti. ”Denaria” on käytetty Ilm. 7:9–17:ssä ennustettujen lampaankaltaisten ihmisten ”suuren joukon” kokoamiseksi. Mikä siunaus tämä onkaan jo ollut voidelluille Valtakunnan lähettiläille!
Ihmisen vapaus liittyy erottamattomasti Jumalan valtakuntaan. Sunnuntain yleinen esitelmä herätti sen tähden suurta uteliaisuutta, sillä aihe oli ”Mitä Jumalan valtakunta on tehnyt vuodesta 1914 lähtien?” Sankat kuulijakunnat saivat siinä todistuksen, että Jumalan valtakunta on todellisuus. Mitä tämä valtakunta on tehnyt vuodesta 1914 lähtien? Se on ryhtynyt toimintaan vihollisiaan vastaan taivaassa (Ilm. 12:12); se on tehnyt vaikutuksensa tunnetuksi Valtakunnan maailmanlaajuisessa julistamisessa koko maassa todistukseksi nykyään; se on suojellut ja varjellut voidellut lähettiläänsä sanomattomien koettelemusten läpi; se on hankkinut alamaisia, joista noin miljoona on antautunut Jumalalle ja hänen messiaaniselle valtakunnalleen. ’Tulkoon jokainen tietoiseksi vuoden 1914 todellisuudesta sekä taivaan valtakunnan todellisuudesta!’ kehotti puhuja.
MUUT PUHEET
Näiden opettavien ja valistavien puheitten lisäksi oli erinomaisia puolen tunnin esityksiä, kuten sekin, jossa esitettiin käytännöllisiä esimerkkejä siitä, kuinka opetetaan niin kuin Jeesus käyttäen kysymyksiä. ”En tarkoita erikoisemmin sitä, kuinka taajaan hän käytti kysymyksiä”, puhuja sanoi, ”vaan sitä tapaa, millä hän opetti kysymyksin – kun olisi ehkä näyttänyt paljon helpommalta sanoa vain asianomaiselle asian ydin. . . . Katsokaamme esimerkki siitä Matt. 17:24–27:stä.” Kysymykset saavat ihmiset ajattelemaan ja myös muistamaan. Ihmiset, jotka vastaavat tehtyihin kysymyksiin, ovat valmiimpia hyväksymään johtopäätökset, jotka he itse ovat ilmaisseet, kuin jos joku toinen ilmaisisi ne. Kysymyksiä tekemällä voimme auttaa ihmisiä kouluttamaan omaatuntoaan, alkamaan ajatella vakavasti, mikä on oikeaa ja mikä väärää, niin että he alkavat rakastaa sitä, mikä on oikein, ja vihata sitä, mikä on väärin.
Toiset esitykset auttoivat konventeissa olijoita näkemään, miten he voivat kestävinä taistella välinpitämättömyyttä vastaan; kuinka kokoajanpalvelus on auttanut monia vapautta rakastavia pitämään katseensa elämän palkinnossa. Eräskin puhuja sanoi, että ”kokoajanpalvelus vaatii kaikkesi. Sinä et voi puhua valtakunnasta ja iankaikkisesta elämästä, ellei oma mielesi ole niissä asioissa.” Toiset puheet panivat kuulijat suorittamaan syvällistä sielun tutkistelua. Puhe ”Vastuuni Jumalani huonetta kohtaan” osoitti, että läsnäolo ja toimelias osallistuminen kokouksissa ovat aineellisen kannatuksen ohella kristittyjen vastuuvelvollisuuksia. Aviomiehet ja vaimot arvostivat erityisesti puhetta ”Aviomiehet, täyttäkää vastuunne perheenpäänä”. Siinä osoitettiin, että miehen äänen täytyy olla ratkaiseva perheessä, että hänen täytyy ohjata ja että ohjaus on annettava rakkaudessa. Kun näin tapahtuu, niin sekä vaimo että lapset tuntevat turvallisuutta ja mies saa itsekunnioitusta.
Ne tuhannet, jotka vertauskuvasivat antaumuksensa Jehovalle vesikasteella, muistavat varmasti kauan puheen ”Kastetun todistajan vastuu”. He kuulivat puhujain sanovan, että kaste osoittaa uskoa Jehovaan ja Kristukseen, että se kuvaa täydellistä rukouksen välityksellä tapahtunutta antautumista Jumalalle, että se on välttämätön askel ja että antautumislupaus on täytettävä uskollisesti.
Kysymys-ja-vastaus-kokous valotti kiinnostavia seikkoja nykyaikaisista puku- ja hiusmuodeista ja yleensä ulkoasusta. Konventtilaisia kiellettiin noudattamasta niiden esimerkkiä, joiden pukeutumistapa heijastaa todellisuudessa heidän moraalittomia ajatuksiaan. Vanhempia ja nuoria muistutettiin siitä, ettei seurustelu ole huvittelumuoto. Se on menettely, joka luonnostaan johtaa avioliittoon. ”Ei ole nuorten henkilöiden päätettävissä, missä iässä [seurustelu] on sallittua tai tarvitaanko kaitsijaa”, nuoret kuulivat puhujan sanovan. ”Se on Jumalan isälle antama vastuu; ja jos kodissa ei ole elossa olevaa isää, vastuu lepää äidin harteilla.” Vanhempia kehotettiin kantamaan vastuunsa.
LOPPUHUOMAUTUKSET
Erittäin mielenkiintoisia olivat Seuran presidentin vapaasti esittämät huomautukset niissä monissa konventeissa, joissa hän voi henkilökohtaisesti olla läsnä. Yli tunnin ajan hänen kuulijansa ahmivat jokaisen hänen lausumansa sanan. Hän kosketteli konventin kohokohtia, vapautta ja rakentamista oikeista aineista oikealle perustukselle. ”Älä anna koskaan käsiesi vaipua”, hän pyysi hartaasti. ”Ole varuillasi sisäisen hajaannuksen, materialismin ja vainon suhteen!”
Hän kertoi vastustuksen kasvavan Valtakunnan työtä kohtaan eri maissa, kuten Kuubassa, missä valtakunnansaleja on poltettu, Burmassa, mistä Seuran lähetystyöntekijät on karkotettu, Sambiassa, missä haaratoimistonpalvelijan käskettiin lähteä maasta, ja Portugalissa, missä 49 Jehovan todistajaa on joutunut oikeuteen. Mutta hänellä oli myös eräitä rohkaisevia numerotietoja. Vaikka eräissä suuremmissa maissa oli tapahtunut vain vähän kasvua Valtakunnan saarnaajissa viime huhtikuussa, niin toiset ovat menestyneet erittäin hyvin: Ranska koki 12 prosentin kasvun, Italia 15 prosentin, Brasilia 21 prosentin, Chile 22 prosentin ja Dominikaaninen tasavalta 40 prosentin lisäyksen.
Hän kertoi myös, millä tavalla Ruotsin valtiopäivät ratkaisi sotapalveluksesta kieltäytyviin Jehovan todistajien suhtautumisen. Itsensä puolustusministerin suosituksesta hallitus ei kutsu palvelukseen keitään, jotka ovat Jehovan todistajia. Kuitenkin suoritetaan vuosittain tarkistus, jotta nähtäisiin, ovatko he vielä Jehovan todistajia vai eivät.
VUOSI 1975
Veli Franz esitti Baltimoren konventissa loppuhuomautuksissaan eräitä kiinnostavia selityksiä vuodesta 1975. Hän aloitti sanoen: ”Juuri ennen kuin tulin lavalle, saapui luokseni eräs nuori mies ja sanoi: ’Sanohan, mitä tämä 1975 merkitsee? Merkitseekö se sitä vai tätä vai jotain muuta?’” Veli Franz jatkoi mm. seuraavaa: ’Olette huomanneet taulukon [kirjan Life Everlasting – in Freedom of the Sons of God sivuilla 31–35]. Se osoittaa, että inhimillisen kokemuksen 6 000 vuotta päättyvät vuonna 1975, noin yhdeksän vuoden päästä tästä laskien. Mitä se merkitsee? Merkitseekö se sitä, että Jumalan lepopäivä alkoi vuonna 4026 eaa.? Se saattoi alkaa. Kirja Life Everlasting ei sano, ettei se alkanut. Kirja esittää ainoastaan ajanlaskun. Voitte hyväksyä sen tai hylätä sen. Jos se alkoi silloin, niin mitä se merkitsee meille? [Hän osoitti pitkähkösti, että vuosi 4026 eaa. saattoi olla Jumalan lepopäivän alku.]
’Entä vuosi 1975? Mitä se tulee merkitsemään, rakkaat ystävät?’ veli Franz kysyi. ’Merkitseekö se, että Harmagedon on käyty ja Saatana sidottu vuoteen 1975 mennessä? Saattaa olla! Saattaa olla! Kaikki on mahdollista Jumalalle. Merkitseekö se sitä, että Suuri Babylon kukistuu vuoteen 1975 mennessä? Saattaa merkitä. Merkitseekö se sitä, että Maagogin Goog hyökkää Jehovan todistajien kimppuun pyyhkäistäkseen heidät pois, minkä jälkeen Googin toiminta lopetetaan? Saattaa merkitä. Mutta me emme sano sitä. Kaikki on mahdollista Jumalalle. Mutta me emme mene sanomaan. Älköönkä kukaan teistä menkö nimenomaan sanomaan mitään, mitä tulee tapahtumaan vuoteen 1975 mennessä. Mutta tärkeä seikka tässä kaikessa, rakkaat ystävät, on tämä: Aika on lyhyt. Aika on loppumaisillaan, siitä ei ole epäilystäkään.
’Kun lähestyimme pakanain aikain päättymistä vuonna 1914, ei ollut mitään merkkiä pakanain aikojen loppumisesta. Maanpäälliset olosuhteet eivät antaneet meille vihjettäkään siitä, mitä oli tulossa, niinkään myöhään kuin sen vuoden kesäkuussa. Sitten tapahtui äkkiä eräs murha. Ensimmäinen maailmansota puhkesi. Te tiedätte lopun. Nälänhädät, maanjäristykset ja ruttotaudit seurasivat, niin kuin Jeesus ennusti käyvän.
’Mutta mitä meillä on nyt, kun lähestymme vuotta 1975? Olosuhteet eivät ole olleet rauhalliset. Meillä on ollut maailmansotia, nälänhätää, maanjäristyksiä ja ruttotauteja, ja meillä on tällaiset olosuhteet yhä lähestyessämme vuotta 1975. Merkitsevätkö nämä seikat jotain? Nämä seikat merkitsevät, että me olemme ”lopun ajassa”. Ja lopun on tultava jolloinkin. Jeesus sanoi: ”Kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28) Me tiedämme siis, että kun tulemme vuoteen 1975, niin vapautuksemme on niin paljon lähempänä.’
”Käyttäkäämme aika parhaimmalla mahdollisella tavalla ja suorittakaamme Jehovalle ahkeraa työtä tilaisuuden salliessa”, hän kehotti.
Useimmissa konventeissa paljastettiin lopuksi tulevan vuoden suunnitelmista, että suuri joukko piirikonventteja pidetään pienemmissä kaupungeissa jokaisessa maassa. Sitten nämä onnelliset konventit lopetettiin niin kuin ne oli aloitettukin viideksi päiväksi laululla ja rukoillen Jehova Jumalaa. Vaikka konventeissa olijat olivatkin hiukan haluttomia lähtemään konventtikaupungeista ja luopumaan läheisestä yhdessäolostaan veljiensä kanssa, niin he tunsivat siitä huolimatta rikastuneensa siinä hengellisessä juhlassa, josta he olivat iloinneet. He olivat iloisia siitä, että olivat Jehovan todistajia. Konventti oli mitä antoisin kokemus, mistä he olivat syvästi kiitollisia Jumalalleen Jehovalle. He olivat päättäneet pysyä varuillaan ja säilyttää sen loistavan hengellisen vapauden, millä heitä on siunattu.