Käytä viisaasti aikasi
OLETKO koskaan ajatellut, että elinaikasi päivät ovat eräässä suhteessa kuin hiekkajyväset tiimalasissa? Ne valuvat noiden jyvästen tavoin alituisesti pois, kunnes yhtään niistä ei ole jäljellä. Henkilökohtaisesti et voi tehdä mitään tämän valumisen ehkäisemiseksi, ja sen jatkuessa voit nähdä elinvoimiesi tasaisen hupenemisen. Nuorena ollessasi tuskin ajattelet sitä, koska suurin osa elämääsi on vielä edessäsi. Vasta kun äkkiä havaitset nuoruuden kukoistuksesi menneen ja yli puolet elämästäsi kuluneen, ajattelet huolestuneena asiaa.
Koska aika on näin kallisarvoista, niin eikö ole tyhmää tuhlata sitä tavoittelemalla mielettömästi ruumiin nautintoja ja aineellisia asioita? Ne eivät voi tuoda kestävää tyydytystä eivätkä tehdä elämästä syvällisen merkityksellistä. Ne eivät voi tuoda mielen tyyneyttä eivätkä hyviä suhteita Luojaasi. Niiden tavoittelu voi sen sijaan täyttää elämäsi pettymyksillä, pelolla ja ylenmääräisillä huolilla. Se voi saada elämäsi tuntumaan tyhjältä ja tarkoituksettomalta. On olemassa parempi ajankäyttö.
Kun viisas kuningas Salomo tarkasteli kaikkia aineellisia iloja, jotka olivat hänen käytettävinään, ja kaikkia aineellisia omaisuuksiaan sekä suuria rakennustöitään, niin hän päätteli, että ne antoivat vain vähän merkitystä itse elämälle. Hän sanoi: ”Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarn. 2:11) Kaikilla näillä on vain vähän arvoa, kun tulet siihen kohtaan, missä elämästäsi jäljellä olevat päivät ovat päättymässä. Mitä hyötyä niistä on silloin sinulle? Ne eivät voi pidentää elämääsi. Ne eivät voi vahvistaa heikkoja polviasi, elvyttää verenkiertoasi eivätkä uudistaa heikentynyttä näkökykyäsi. Kun elämänkaaresi päättyy, et voi käyttää niitä haudassa, ja ne ovat voimattomia ostamaan vapautustasi sieltä. Eikö tältä näkökannalta katsoen olisi turhuutta, järjetöntä tuulen tavoittelua, elää niiden hyväksi?
Koska sinä tulit maailmaan tyhjänä ja lähdet siitä tyhjänä, niin mitä voit voittaa elinikäisellä aineellisten omaisuuksien ja huvitusten tavoittelullasi? Selostaen tätä Salomo huomioi: ”Niinkuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin on hänen alastonna jälleen mentävä pois, samoin kuin tulikin; eikä hän vaivannäöstänsä saa mitään, minkä veisi täältä kädessänsä. Raskas onnettomuus tämäkin on: aivan niinkuin hän tuli, on hänen mentävä; ja mitä hyötyä hänellä sitten on siitä, että on vaivaa nähnyt tuulen hyväksi?” (Saarn. 5:14, 15) On paljon parempia asioita kuin ruumiilliset nautinnot ja materialismi, joihin ihminen voi käyttää aikansa.
Esimerkiksi jumalallisen viisauden hankkiminen voi tehdä elämäsi paljon merkityksellisemmäksi. Se ei aineellisten tavalla ruostu, kulu eikä käy hyödyttömäksi. Sitä ei voida varastaa eikä hävittää. Mitä kauemmin sinulla se on, sitä tyydyttävämmäksi se tulee, ja sitä enemmän näet elämällä olevan tarkoitusta. Se voi opastaa jalkasi hyvän arvostelukyvyn ja vanhurskauden tietä. Se voi suojella sinut pahalta tieltä, mikä tuottaisi sinulle ikävyyksiä, sydänkipuja ja tunnonvaivoja. Se voi ohjata sinut pois huonojen tovereitten parista, jotka jättävät suoruuden polut. Sen saamiseen käytetty aika on hyvin käytettyä aikaa.
Tosi viisauden lähde on Luojasi, Jehova Jumala. Hän tarjoaa kirjoitetussa sanassaan käytännöllistä viisautta ja tietoa, mitä voit saada, jos varaat aikaa tutkiaksesi sitä. Raamatusta löydät viisaita neuvoja siitä, miten vaelletaan vanhurskauden tietä, miten voit tuottaa onnea elämällesi epäitsekkäällä palveluksella, joka hyödyttää toisia, miten välttää masentumisen maailman pelottavien olosuhteitten takia ja miten voit jatkaa elinikääsi loputtomasti.
Nuoria, jotka eivät ole oppineet tuntemaan ajan arvoa ja jotka ovat taipuvaisia vääriin arvoihin, Salomo neuvoo: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi.” (Saarn. 12:1) Koska nuoret ovat mieltyneet huvituksiin, nuoren on helppo unohtaa Luojansa ja olla omistamatta aikaa Raamatun viisaudelle. Kuitenkin nuoruus on sitä hänen elämänsä aikaa, jolloin hän erityisesti tarvitsee jumalallisen viisauden hyvää vaikutusta ja opastusta. Tällöin hänen on opittava tuntemaan vanhurskauden tie ja miten sillä voi pysyä. Se on aika, jolloin hänen on alettava muodostaa hyviä, elinikäisiä tapoja ja oikeaa ajattelua. Silloin on hänen aika tehdä korkeista periaatteista erottamaton osa persoonallisuuttaan. Aika, minkä hän käyttää etsiäkseen Jumalan viisautta, joka voi auttaa häntä tekemään näin, on viisaasti käytettyä aikaa. Se suojelee häntä läpi hänen elämänsä.
Sinun ei ole vielä liian myöhäistä elämässäsi muistaa Luojaasi ja varata aikaa antaaksesi hänen opettaa itseäsi Sanansa kautta. Koska ihmiskunta on tullut siihen ajankohtaan, jolloin Jehova Jumala pian tekee suuria muutoksia ihmisten asioissa, niin ei ole koskaan ollut tärkeämpää kuin nyt antaa hänen viisautensa ohjata. Kun hän tuo uuden asiainjärjestelmän, niin ne, joita se ohjaa, voivat elää kauas yli normaalin elinikänsä.
Koska Jehova Jumala on ihmisen Luoja, niin hänellä on voima pidentää elinikääsi määrättömästi. Omakohtaisesti et voi sitä pidentää, teetpä mitä tahansa, mutta hän voi pidentää sen ansaitsemattoman hyvyyden tekona sinua kohtaan. Hänen kirjoitetussa Sanassaan on luvattu, että hän tekee sen niille, jotka ovat antaneet hänen viisautensa ohjata itseään. Näin meillä on ”sen iankaikkisen elämän [toivo], jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja”. (Tiit. 1:2) Eikö sellaisen eliniän odote, joka ei koskaan lakkaa, ole itsessään sinulle riittävä syy muistaa Luojaasi, oletpa minkäikäinen tahansa? Eikö se ole syy käyttää aikaa hänen viisautensa ja opetuksensa etsimiseen sen suhteen, miten häntä tulee palvella?
Ottaen huomioon mahdollisuuden jatkaa elinikääsi ja sen välittömän hyödyn, jonka Raamatun viisauden hankkiminen tuo sinulle, teet viisaimmin käyttämällä aikasi Jumalan sanan tutkimiseen ja sitten hänen palvelemiseensa.