Uskolliseksi osoittautuminen pikkuseikoissa
”Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia.” – Luuk. 19:17.
1. Mitä me kohtaamme jokapäiväisessä elämässä, ja miten ihmiset suhtautuvat niihin?
ME JOUDUMME joka päivä elämässämme pikkuseikkojen eteen. Ne saattavat olla johonkin pulmaan, kipuun tai tuskaan kuuluvia, suoritettavan tehtävän yksityiskohtia, osa kannettavana olevasta vastuustamme, ehkä jotain iloitsemistamme onnellisista tilanteista, tai kenties kysymyksessä on jokin pieni erikoisasia, minkä olemme omaksuneet auttaaksemme jotakuta muuta. Me huolehdimme monista tällaisista pikkuseikoista, mutta monet jäävät myös tekemättä. Joillakuilla ihmisillä näyttää olevan kyky huolehtia melkoisesta vastuumäärästä, kun taas toiset tulevat helposti levottomiksi vähemmistäkin huolista. Jotkut henkilöt ottavat kunkin päivän niin kuin se tulee ja hoitavat kiireellisimmän käsillä olevan asian pitäen kuitenkin etukäteen silmällä monien muitten vastuuvelvollisuuksien käsittelyä ja tehden sen tyynesti, kun taas toiset hermostuvat, jos heillä on vähänkin enemmän kuin välitön työ tehtävänään. He aiheuttavat itselleen paljon huolta ja hätäilyä vielä tulevaisuudessa olevien yksityisseikkojen takia. He ylittävät siltoja, ennen kuin niitä on rakennettukaan, ja monia sellaisia, joita ei koskaan tarvitse rakentaakaan. Meidän ajatuksiemme täytyy olla tasapainossa. ”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.” – Sananl. 12:25.
2. a) Mitä Jumalan järjestön jäsenenä oleminen lisää meille? b) Millaisen muutoksen tämä tekee ihmisen elämässä?
2 Koska olemme Jumalan järjestön jäseniä, niin otamme kantaaksemme monta muuta pikkuseikkaa niiden ohella, jotka ovat jo edessämme joka päivä. Näihin kuuluvat Raamatun tutkiminen, kokouksissa käyminen hengellisen lisäravinnon saamiseksi, osallistuminen Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen, oikean esimerkin antaminen perhe-elämässä ja puhtaat elintavat. Kun me olemme uskollisia näissä eduissa, niin meidät voidaan määrätä valvojaksi seurakuntaan auttamaan Jumalan lauman kaitsemista. Kaikki tämä tuo elämäämme joukoittain yksityiskohtia joka päivä. Me emme voi hyvällä syyllä jättää niitä tekemättä. Jumalan palveleminen järjestössä merkitsee aikaansaamista. Eri asioista huolehtiminen merkitsee hengellistä terveyttä itsellemme sekä muille. (1. Tim. 4:16) Hengellisten asiain tulee saada ensi sija. (Matt. 6:26) Kun olemme uupuneita pulmien kohtaamisesta joka päivä, me saamme apua niiltä, jotka mainitaan Jesajan 50:4:nnessä (Um): ”Herra Jehova itse on antanut minulle opetettujen kielen, jotta minä tietäisin, kuinka tulee vastata uupuneelle sanalla.” Luukkaan 19:17 sanoo: ”Hyvä on, sinä hyvä palvelija.” Se soveltuu siihen tapaan, millä Kristuksen Jeesuksen uskolliset voidellut seuraajat hoitavat Valtakunnan etuja. (Matt. 25:21) Tämä hyvä tapa johtaa siihen, että he saavat määräyksen ”uskollisena ja ymmärtäväisenä palvelijana” valvoa kaikkia Valtakunnan etuja maan päällä. Tämä periaate pitää paikkansa kaikista tosi palvelijoista. Vaaditaan uskollisuutta.
3. Selitä, miten uskollisuus paljastaa henkilön kypsyyden.
3 Ihmisen todellinen olemus ilmenee tosiaan usein pienten asioitten hoidosta. Suurissa asioissa tavallisesti joku ihailee meitä sanoen ”Hyvin tehty!” ja antaa tunnustuksen kyvyillemme. Laiskakin henkilö toimii usein saadakseen ylistystä ihmisiltä. (Sananl. 13:4) Hän valmistaa puheita pidettäväksi seurakunnalle ja tekee sen hyvin, mutta kun tulee kysymys jonkun seurakunnan vanhemman henkilön auttamisesta kokouksiin viemisessä tai raamatuntutkistelun johtamisesta kiinnostuneelle säännöllisesti joka viikko, niin tällöin voi paljastua välinpitämättömyys pienten asiain suhteen Jumalan järjestössä. Hän ei ehkä ole uskollinen. Uskollisuus Jumalaa kohtaan havaitaan siis helposti siitä tavasta, miten arvostavasti joku huolehtii pikkuseikoista. Halukas ihminen hyötyy siten paljon. ”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” (Sananl. 11:25) Tällaisia uskollisia Jehova todella siunaa ja käyttää järjestössään osallistumaan kaitsemistyöhön. Nämä ovat sitä lajia, että he huolehtivat ”lampaista” ja ruokkivat heitä ymmärtäväisesti. Nämä eivät ole pikkuseikkoja siksi, että ne välttämättä olisivat vähemmän merkitseviä. Niinpä pienet yksityisseikat usein pitävät yllä koko rakennelmaa. Esimerkiksi kivinen kaarisilta ei kantaisi taakkaa, vaan luhistuisi ilman lakikiveä. Mutta lakikivi on pieni verrattuna sillan painoon ja kokoon. Kuitenkin kiinnitetään suurta huolta sen muotoon ja sijaintiin, jotta sillan turvallisuus olisi taattu.
4. Mainitse esimerkkejä pikkuseikoista, mitkä vaikuttivat toisten suhtautumiseen. Miten se vaikutti asianomaisiin?
4 Tarkastelkaamme eräitä esimerkkejä Jehovan ja hänen kansansa asenteesta pikkuseikkoihin nähden. Tabernaakkelia rakennettaessa piti suorittaa monenlaisia asioita. Kansa on altis ja ”tuo enemmän, kuin mitä tarvitaan sen työn valmistamiseksi, jonka Herra on käskenyt tehdä”. Seuraus: ”Katso, he olivat tehneet sen niin, kuin Herra oli käskenyt; niin he olivat tehneet. Silloin Mooses siunasi heidät.” (2. Moos. 36:5; 39:43) Mitä Jehova toisaalta ajatteli Joonan päähänpistosta mennä Tarsiiseen eikä siihen kaupunkiin, mihin hänet oli määrätty, Niiniveen? (Joona 1:4, 10, 12) Oli myös Juudas Iskariot, joka kolmestakymmenestä hopearahasta ratkaisi koko tulevaisuutensa. (Matt. 27:3–6) Paavalissa ei ollut lainkaan itsekkyyttä. Vaikka hänellä on täytynyt olla monia hoidettavia asioita, niin hän käytti aikaa kirjoittaakseen Filemonille Onesimuksen puolesta. Oli myös Joosef, joka oli niin perusteellinen elämässään orjana, että hän sai pian herransa taloudenhoidon johdettavakseen. Vankilassakin hän ilmaisi samoja ominaisuuksia ja huolehti kohta monista yksityisseikoista vankilan toiminnassa. Hän menestyi myös faaraon valtakunnassa. Jehova siunasi häntä ja sanoi 1. Mooseksen kirjan 39:23:nnessa, että ”Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki”, ja että ”Herra oli Joosefin kanssa”.
5. a) Miksi kaikkien antautuneiden veljien on tarpeellista ottaa vastuu? b) Miten tämä kyky saavutetaan?
5 Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta on kasvava työtä tekevä järjestö. Sen on oltava sellainen, jotta se suunnaton työ saataisiin tehdyksi, mikä sille on määrätty, koska ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa”. (Matt. 24:14) Kun uusia seurakuntia muodostetaan, niin tarvitaan valvojia ja joukko apulaispalvelijoita huolehtimaan niistä yksityiskohdista, mitkä liittyvät Jumalan lauman kaitsemiseen. Tällaisissa vastuullisissa asemissa käytetyt ovat niitä, jotka hoitavat hyvin pikkuseikkoja huolehtien niistä samalla ahkeruudella, mitä vaaditaan suuremmissa asioissa. Jos esimerkiksi perheen pää, isä, pitää huolen perheensä pienokaisista vieden heidät kokouksiin ja opettaa heitä kärsivällisesti osallistumaan Jumalan palvelemiseen, niin tämä sama mies pitää hyvää huolta seurakunnastakin. Raamattu asettaa tämän vaatimukseksi sanoen: ”Sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina.” (1. Tim. 3:4) Kun uusille opetetaan Raamatun totuutta, niin heitä kasvatetaan kypsyyteen, ja he oppivat käsittelemään vastuullisia tehtäviä. Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa on näin ollen aina veljiä, jotka on valmennettu ottamaan johto ”lampaitten” kaitsennassa.
6. Miten vanhassa maailmassa suhtaudutaan vastuuseen nykyään, ja miksi tulee välttää sellaisen ajattelun vaikutusta?
6 Koska olemme maailmassa sellaisten ihmisten ympäröimiä, jotka karttavat vastuuta, me voimme luonnollisesti helposti ymmärtää, miksi meidän on kehitettävä uusi asenne, kun antaudumme palvelemaan Jehova Jumalaa. Jehovan järjestössä ei hiljennetä vauhtia siksi, että Harmagedon ei ole vielä tänään tai että joku ei kiitä meitä joka päivä. Meidän tulee haluta osallistua palvelusetuihin, mitkä tulevat vastuineen. Uhrautuvaisen hengen kehittäminen saa aikaan sen, että meidän kypsyytemme edut koituvat monien veljiemme hyödyksi, ja se pitää huomiomme loitolla omasta tunneherkkyydestämme. Jotkut voivat kuitenkin ajatella olevansa parempia seuraajia kuin johtajia. Toiset sanovat, ettei heidän terveytensä kestäisi työn raskasta taakkaa. On myös niitä, jotka näkevät valvojan asemaan liittyvän tarpeen olla toisinaan luja ja neuvoa veljiä, ja he vetäytyvät pois peläten loukkaavansa jonkun tunteita. Tai kenties jotkut ajattelevat, etteivät he ole kykeneviä, ettei heillä ole riittävästi tietoa vastatakseen kaikkiin kysymyksiin ja käsitelläkseen kaikkia pulmia, joita varmasti esiintyy. Mutta kaikissa näissä tapauksissa meitä pelottaa suuri kokonaisuus. Tämä suuri vastuu merkitsee huolenpitoa pikkuseikoista päivästä toiseen, ja kun aika kuluu, niin sinä pystyt käsittelemään niitä yhä enemmän. Jokin este saattaa tosin rajoittaa sinua, mutta ei välttämättä tehdä sinua kokonaan kykenemättömäksi. Muista myös, että samoja ominaisuuksia, joita valvojat tarvitsevat, tarvitsevat myös seurakunnan kaikki ”lampaat”.
7. Kuka määrää valvojat? Miten?
7 Pysähdy harkitsemaan nyt. Syntyvätkö ihmiset Jumalan seurakunnan valvojiksi nykyään? Eivät. Jumalan sana sanoo: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.” (1. Tim. 3:1) ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa.” (Apt. 20:28) Jehova Jumalalla ja hänen Pojallaan Kristuksella Jeesuksella on ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” kautta sanottavaa sen suhteen, ketkä ovat Jumalan laumaa kaitsevia valvojia. Ne siis, jotka elävät Jumalan sanaan kirjoitettujen vaatimusten mukaisesti, tunnustetaan ja heitä käytetään ”lampaitten” kaitsemisessa.
8. Mistä rakentavasta vastuunäkemyksestä voidaan iloita?
8 Sen sijaan että omaisit lyhytnäköisen, ahtaan näkemyksen ja näkisit taakkoja, pulmia, pitempiä tunteja, sydänsuruja, tarkkojen ratkaisujen tekoa, toisten auttamistarvetta, koskaan päättymätöntä alituista rasitusta, katsahda ylös ja näe niiden ihmisten lisääntyvän, jotka olivat aikaisemmin ilman Jumalan määräämiä paimenia, mutta jotka nyt ovat Jumalan suojelevien antautuneitten palvelijoitten huollossa. Pane merkille uuden maailman yhteiskunnan aikaansaannokset. Pidä silmällä uusien kasvua kypsyyteen, mikä on todella kiehtovaa kasvua. Koe palveluksen ilo. Laske sitten, jos voit, ne riemut ja edut, mitkä johtuvat työskentelystä veljiesi hyväksi ja kanssa Jehovan palveluksessa.
9. a) Miten voisit osoittautua luotettavaksi järjestön työn pikkuseikoissa? b) Miksi ponnistella niin tarmokkaasti?
9 Eräs toinen huomioon otettava seikka nykyään, jolloin monilla ”on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman”, on perusteellisuus ja luotettavuus. (2. Tim. 3:5) Mikään tehtävä Jumalan järjestössä ei ole koskaan syrjäytettävä vähäpätöisyys. Mikä tahansa yksityiskohta, mikä on jollekulle Jumalan palvelijalle antamisen arvoinen, ansaitsee hänen suurimman huomionsa siksi ajan rahduksi, minkä sen hoitaminen tarvitsee. Jeesus sanoi: ”Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan – . . . on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; . . . Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle.” (Luuk. 6:47–49) Tarvitaan enemmän kuin kuulemista, ja tarvitaan enemmän kuin siitä puhumista, tarvitaan tekemistä, jotta kaikki saataisiin aikaan seurakunnassa, joka palvelee Jumalaa ja ruokkii ”lampaita”. Luotettavilla on näin ollen paljon odotettavaa, kuten on luvattu Jaakobin 1:25:nnessä: ”Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” Halukas arvostava henkilö voi saada paljon aikaan lujan perustuksen ja Jehovan siunauksen avulla. Hän voi auttaa monia ihmisiä kasvamaan kypsyyteen, ja hän on sitä hyödyllisempi Jumalan järjestölle, mitä kauemmin hän palvelee. Miksi menettäisit sen, mitä sinulla on, antamalla tietosi olla hyödyttömänä? Sananlaskut 11:24 kuvailee sitä tällä tavalla: ”Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.”
10. a) Mitä etuja luotettavilla henkilöillä on? b) Onko tarpeellista olla luotettava pienissä asioissa?
10 Harkitse myös luotettavien tulevia siunauksia, kun luet Luukkaan 8:18:nnen: ”Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.” Otaksukaamme, että Jumalan antautunut palvelija ei halua huolehtia joistakin pikkuseikoista seurakunnassa, vaan tuntee olevansa sidottu ja haluaa nauttia vapautta kaikista vastuuvelvollisuuksista. Mikä vaikutus tällä on nyt hänen lapsiinsa, jotka hän sanoo haluavansa valmentaa palvelemaan Jumalaa? Kukaan ei ole syntynyt hyväksi isäksi eikä valvojaksi, mutta hän voi selvitä hyvin kummassakin asemassa tiedon, valmennuksen, kokemuksen ja antaumuksen avulla. Jos hän suoriutuu hyvin yhdessä tehtävässä, niin hän todennäköisesti selviytyy hyvin toisessakin. Luukas 16:10 kertoo Jeesuksen sanoneen näin: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” Clarken Commentary, V osa, sivu 462, tekee seuraavan kiinnostavan havainnon: ”Se, jolla on aidot uskollisuuden periaatteet, pitää omantunnon asiana pienimmänkin asian huolellista hoitamista, ja totuttautumalla menettelemään vilpittömästi pienissä asioissa hän hankkii miellyttävän tavan toimia sopivasti, uskollisesti, kunniallisesti ja tunnollisesti tärkeimmissäkin asioissa. Toisaalta taas se, joka ei menettele vilpittömästi pienissä asioissa, tuntee harvoin olevansa velvollinen kiinnittämään paljon huomiota kunnian ja omantunnon käskyille hyvin tärkeissä asioissa. Voimmeko järkevästi odottaa, että ihmisellä, joka jatkuvasti lankeaa pikkuasioissa, on voimaa vastustaa kiusausta suurissa paheissa?”
11, 12. a) Missä Jehovan todistajat huolehtivat pikkuseikoista, mitkä ovat todella tärkeitä? b) Miten ”lampaita” ruokitaan ja johdatetaan järjestöön?
11 Sadattuhannet Jehovan todistajat osoittautuvat uskollisiksi pienissä asioissa, kun he osallistuvat talosta taloon suoritettavaan saarnaamistoimintaansa. Todellakin, 1 040 836 Jumalan valtakunnan julistajaa raportoi osallistuneensa tähän työhön. (Katso vuoden 1964 Jehovan todistajain vuosikirjaa, engl., s. 38, tai Vartiotornia 15.2.1964, s. 99.) He tapaavat tässä palvelustyössä ihmisiä, jotka haluavat tietää enemmän Jumalasta ja hänen päätöksistään. He haluavat apua Raamatun tutkimisessa. Jehovan todistajat ovat onnellisia löytäessään tällaisia ihmisiä, ja heistä tuntuu usein samalta kuin kullanetsijästä, joka löytää kultasuonen, sillä nämä nöyrät ihmiset kuvaillaan Raamatussa lampaiksi. Huomaa, minkä arvon Jehova antaa näille, kuten selitetään Matteuksen 18:14:nnessä: ”Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.” Unohtavatko Jehovan todistajat merkitä muistiin ”lampaan” osoitetta tai sitä, mihin kysymyksiin on vastattava seuraavalla käynnillä? Pitävätkö he uusintakäyntilupauksensa? Ja pian, muutamien päivien päästä? Jeesus painoi Pietarin mieleen ”lampaitten” ruokkimistarpeen sanomalla hänelle kolmesti: ”Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:15–17) Jehovan todistajia on opetettu ’ruokkimaan lampaita’. Siksi he palaavat takaisin. Tämä on Jumalan työn suorittamista, ja sinä todistat siten olevasi uskollinen pienissä asioissa.
12 Tästä lähtien vastalöydetyt ”lampaat” omivat pieniä seikkoja: oppien yksityiskohtia, osia Raamatun ennustuksista, alkunäkemystä järjestöstä, Raamatun periaatteitten ydinkohtia, hieman teokraattisen yhteiskunnan puhtaita elämänohjeita. Onko meidän pidettävä näitä murusina, jotka eivät ole kyllin tärkeitä varatakseen säännöllistä ravitsemisohjelmaa? Ei, vaan me palvelemme uskollisesti näitä nöyriä ihmisiä opettaen heille kärsivällisinä, miten Jehovaa palvellaan. Nämä pikkuseikat koituvat hyvin suureksi – elämäksi ja lisäksi iankaikkiseksi elämäksi. – Joh. 17:3.
13, 14. a) Voiko puheemme olla yhtä paljastava kuin luotettavuutemme? b) Tuleeko meidän jättää huomioon ottamatta keskustelujen alaspäin suuntautuva taso? c) Miten suunta voidaan kääntää rakentaviksi keskusteluiksi?
13 Tutkikaamme keskusteluamme. Lauseenjäseniä, niin, sanoja ja virkkeitä luonnollisesti, mutta mikä merkitys niihin sisältyy? Millainen asenne niistä paljastuu? Puheemme kertoo meistä, tekee meidät tunnetuiksi. ”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Matt. 12:34) Kieltämme on sen tähden pidettävä silmällä; me valvomme sitä. On tietysti kevyen keskustelunkin, huumorin, tilaisuuksia ja tilaisuuksia kertoa kokemuksia ja tapahtumia sekä keskustella raamatullisista asioista. Mutta Jumalan palvelija ei käytä missään näissä tilanteissa valittavaa, nurisevaa, moittivaa, juoruja levittävää eikä saastaista tai kerskuvaa kieltä. Ei tarvitse panna kapulaa suuhun eikä tukahduttaa keskustelua, vaan tee sen sijaan niin kuin kehotetaan Psalmissa 34:14: ”Varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta.”
14 Kun ihmisryhmät rupeavat puhumaan jostakusta, niin usein epäkypsät johtavat keskustelun väärään suuntaan tuomalla esiin joitakin asianomaisen henkilön puutteita. Toiset lisäävät juttua, ja silloin syntyy pulma. Kenellä ryhmässä olevalla on rohkeutta suunnata keskustelu jälleen rakentavalle tasolle? Kuka on uskollinen Jehovan järjestölle tässä pikkuseikassa suojellen sen jäsentä? Toisinaan tarvitaan vain sana, puheenaiheitten vaihdos, mutta jonkun on toteutettava se. Jos pieni peräsin voi ohjata suurta laivaa ja pitää sen purjehtimassa turvallisilla vesillä, niin pieni kielikin voi ohjata keskustelua. (Jaak. 3:4) Se on todellisuudessa suuri asia, koska jos joku löytää moittimista jostakusta Jumalaa palvelevasta henkilöstä, niin hän valittaa pian sitä asiaintilaakin, minkä Jumala on asettanut, jotta jotain tehtäisiin. – Jaak. 5:9.
15. a) Jos me kuuntelemme, niin mitä toisten puhe voi tehdä meille? b) Onko kuunteleminen suositeltavaa?
15 Puhuminen saattaa olla erittäin virkistävää ja kiinnostavaa. Se tuo esiin niitä kiintoisia seikkoja, joita toisille on tapahtunut. Se tekee tunnetuksi tietoa jostain asiasta, missä he saattavat olla erinomaisen päteviä. Se ilmaisee arvostusta totuutta kohtaan. Se esittää heidän kertoessaan meille kokemuksiaan, kuinka ihmeellinen huoltaja Jehova on pitäessään huolta kaikista näistä henkilöistä. Me hyödymme siis, jos olemme hyviä kuuntelijoita. Mutta jotkut ihmiset eivät halua koskaan tehdä niin, vaan he jatkavat mieluummin sanatulvaansa, kunnes epäkypsätkin toivovat heidän vaikenevan. Kuunteleminen on hyvin tärkeätä Jumalan palvelijalle, ja Sananlaskujen 1:5 tekee sen selväksi: ”Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta.” Jos haluat, että sinua kuunnellaan, kun puhut, niin kuuntele toisia, kun he puhuvat.
16. Miten kello valaisee käytännöllistä tapaa huolehtia pikkuseikoista?
16 Uskolliseksi osoittautumista pikkuseikoissa voidaan valaista erittäin hyvin kellolla. Olkootpa ne pieniä tai suuria, kalliita kullattuja tai vain halpoja yksinkertaisia ajannäyttäjiä, ne toimittavat kaikki yhden asian, hyvin pienen asian. Ne mittaavat aikaa pikkuruisin osasin, sekunnein. Ne suorittavat tavattoman työn näyttäessään täsmälleen aikaa ja ilmaistessaan sen päivällä tai yöllä, vuoden ympäri, pieninä ajanrahtuina. Mikään niistä ei murehdi tulevasta viikosta tai kuusta, vaan kohdalla olevasta sekunnista. Kun kello on merkinnyt muistiin ja ilmoittanut sekunnin, se siirtyy seuraavaan sekuntiin. Me emme ole ehkä yhtä mekaanisia kuin kello, mutta meillä on monta kertaa joka päivä vastuu ja etu olla uskollisia Jehovalle ja hänen järjestölleen pienissä asioissa. Jos pidämme huolen niistä kustakin sitä mukaa kuin ne tulevat ja teemme joka päivä sen paremmin käyttäen Jumalan sanan periaatteita työvälineinämme, niin nämä asiat voidaan pian käsitellä helposti, ja me voimme siirtyä suurempiin ja saada lisää siunauksia Jehova Jumalalta.
17. a) Miten Jehovan todistajain perheitä erityisesti pienissä yhdyskunnissa vaaditaan huolehtimaan näistä pienistä asioista? b) Miten se voi vaikuttaa Valtakunnan työhön?
17 Toinen esimerkki on yhdyskunnan ainoa Jehovan todistajain perhe. Sen jäsenet saarnaavat paikkakunnan asukkaille. He työskentelevät monien näiden ihmisten hyväksi tai kanssa. Heidän lapsensa käyvät muiden lasten kanssa koulua. Koko yhdyskunta katselee, kun he tulevat ja menevät kristillisessä toiminnassaan, kuinka he elävät yhdessä perheenä, miten lapsia kasvatetaan ja millainen heidän kantansa ja asenteensa on eri kysymyksissä niillä tienoilla. He kuuntelevat heidän puhettaan. Heidän elämänsä jokainen liike ja yksityiskohta näyttää joutuvan suurennuslasilla tarkasteltavaksi ja tarjoaa aineistoa monenlaisiin keskusteluihin ympäri paikkakuntaa. Eikä tämä tapahdu ainoastaan muutamina päivinä, vaan kautta vuosien. Monet ihmiset ovat tarkkailtuaan vuosikausia Jehovan todistajia tulleet siihen johtopäätökseen, että Raamattu on luotettava ja että siinä olevat Jumalan periaatteet ovat käytännöllisiä ja toteutettavia meidän aikanamme, ja sen johdosta heistä tulee Jehovan todistajia. Täytyy ihailla näiden Jehovaa monissa osissa maailmaa palvelevien perheitten jatkuvaa uskollisuutta näissä pienissä asioissa päivästä toiseen. Kukin niistä on kuin Nooan perhe, joka rakensi laivan kaltaisen aluksen Jumalan opastuksella ja jota koko seutukunta laajalti piti silmällä. – 1. Mooseksen kirja, luvut 6, 7.
18. Minkä vakuuden ja avun me saamme tässä asiassa Raamatusta?
18 Ei ole mitään syytä pakokauhuun, sillä mehän emme yritäkään miellyttää ihmisiä, vaan me miellytämme päinvastoin Jumalaa, niin kuin Galatalaiskirjeen 1:10:nnessä korostetaan: ”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.” Ja jälleen 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:4:nnessä: ”Niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.” Ei ole mitään syytä levottomuuteen, sillä Jumala on Sanansa, Raamatun, välityksellä varannut näiden pienten asiain jokapäiväiseen käsittelemiseen tarvittavat periaatteet. ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” – 2. Tim. 3:16, 17.
19. a) Miten menettelisit onnellisuutesi lisäämiseksi? b) Eivätkö pienet seikat ole tärkeitä? Miksi vastaat siten?
19 Kun meillä on tällainen näkemys Jumalalle suoritettavasta palveluksestamme, niin tavoitettavissamme on onnellisuutemme lisääminen. Jos kävit yhdessä seurakunnan kokouksessa viikossa viime vuonna ja järjestät elämäsi siten, että käyt kahdessa kokouksessa viikossa tänä vuonna, niin kaksinkertaistat onnellisuutesi. Jos sinulla oli etu osallistua kuutena tuntina palvelukseen kuussa ja jos voit nyt omistaa siihen seitsemän ja puoli tuntia, niin lisäät onnellisuuttasi 25 prosenttia. Jos tavoittelet nyt vastuuta ja jos sinut määrätään palvelijaksi seurakuntaan, niin lisäät onnellisuuttasi moninkertaisesti. Ajattelehan, kuinka monta kertaa päivässä sinulla on etu tehdä ratkaisuja Jehovan tahdon tapahtumiseksi. Vaikka ne ovat pieniä seikkoja, toisinaan niin pieniä, että ne menevät huomaamatta tai ne sivuutetaan, niin ne ovat kuitenkin olemassa. Kehitä tottumus tehdä nämä ratkaisut Jumalan sanan mukaisesti. Sinä et voi mitenkään arvioida sen onnellisuuden lisääntymistä, mikä on sinulle tarjolla. Ja kruunaa se sitten tällä lupauksella: ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa.” – Sananl. 10:22, Um.