Ihminen oppii Jumalan luomistöistä

KUN atomikäyttöinen vedenalainen Nautilus liukui tasaisesti läpi Pohjoisen jäämeren vesien historiallisella matkallaan pohjoisnavan jääpeitteen alitse, niin sitä ohjattiin äänen eikä näön avulla. Kaikuluotain piti sen miehistön tietoisena tiellä olevista esteistä ja teki vedenalaisen liikkumisen mahdolliseksi ”sokeana” ilman yhteentörmäysvaaraa. Mittaamalla ajan, mikä kului lähetettyjen äänien kaiun palaamiseen alukseen, kaikuluotain pystyi pitämään vedenalaisen tietoisena esteitten etäisyydestä. Kaiun luotaaminen on hämmästyttävä keksintö, mutta itse ajatus ei ole syntynyt ihmisen laboratorioissa.

Kauan ennen kuin ihminen ajatteli äänen käyttämistä vedenalaisten esineitten paikallistamiseen, jotkut Jumalan luomukset käyttivät sitä tehokkaasti tässä tarkoituksessa. Esimerkiksi pyöriäinen on taitava esineitten havaitsemisessa kaiun avulla. Tieteelliset kokeilut ovat paljastaneet, että sokkosilmäinen pyöriäinen voi uida erehtymättä putkien ja tankojen ympärillä, joita liikutellaan vedessä. Kun veteen pannaan lasiseinä erottamaan pyöriäisen sen ravinnosta, niin se pystyy havaitsemaan lasin sijainnin kaikuluotauksen avulla. Läimäytä vettä kädelläsi, niin 15–25 metrin etäisyydellä oleva pyöriäinen voi uida siihen kohtaan hairahtumatta muuta kuin joitakin senttimetrejä. Sen äänenaistimiskyky on niin herkkä ja tarkka, että se voittaa kaikki ihmisen tekemät kojeet. Tiedemiehet yrittävät saada selville, miten pyöriäinen käyttää tätä aistiaan.

Yökköjäkin tutkitaan, koska niillä on kaikuluotauskyky, mikä panee ihmisen parhaimmatkin koneet näyttämään kömpelöiltä. Lehti Scientific American sanoi tästä: ”Näinä teknologian voittojen päivinä on hyvä muistutella silloin tällöin, että elävät mekanismit ovat usein verrattomasti tehokkaampia kuin niiden keinotekoiset jäljitelmät. Tätä sääntöä ei valaise mikään paremmin kuin yökköjen kaikuluotausjärjestelmä. Se on jokaiselta grammaltaan ja watiltaan miljardeja kertoja tehokkaampi ja herkempi kuin ihmisen keksimät tutkat ja kaikuluotaimet.” Eräs laji hämmästyttää ihmisen tekemällä sen, mitä ihminen ei voi tehdä – havaitsemalla ilmasta kaikuluotaimella vedessä uivan kalan.

Yökkö voi lentää pimeässä huoneessa, mihin on viritetty lankoja tai pantu keppejä, törmäämättä niihin. Kaiun luotaamalla se voi paikallistaa ja pyydystää yliluonnollisen tarkasti pikkuruisen hyönteisen, joka lentelee pimeässä. Äänekkäästä melustakin huolimatta se pystyy sieppaamaan kaikumerkkinsä, vaikka ne saattavat olla 2 000 kertaa heikompia kuin taustamelu. Tämä kyky hämmästyttää tiedemiehiä. Heillä ei ole aavistustakaan siitä, miten yökkö siinä menettelee, ja he olisivat erittäin kiinnostuneita saamaan selville sen salaisuuden. Scientific American sanoi: Yököt ”ovat saavuttaneet kykynsä erottaa merkin melusta kuulolaitteilla, mitkä painavat vain murto-osan grammasta, kun me taas luotamme laskukoneisiin, mitkä näyttävät karkean kömpelöiltä niihin verrattuina.” Huomaa myös, mitä National Geographic -lehti huomautti: ”Suuret korvat havaitsevat palaavat kaiut, ja noin gramman painoiset aivot laskevat ajat ja säätelevät pyydystäjän nopeutta ja suuntaa. . . . Se voi kuulla kaiun jopa moskiitostakin, havaita sen sekunnin murto-osassa ja syöksyä hyökkäykseen – luonnon taidonnäyte, jota ihmisen kaikkine elektronisine taitoineen täytyy yhä katsella kunnioittavasti.”

Yrittäessään suunnitella tehokkaita rungonmuotoja vedenalaisille ihminen on tutkinut pyöriäistä ja valasta. Hän haluaa tietää, miten pyöriäinen voi uida vedessä suurella nopeudella synnyttämättä tuskin ensinkään energiaa imeviä pyörteitä. Tiedemiehet ovat taipuvaisia ajattelemaan, että salaisuus on pyöriäisen nahan kaksinkertaisessa rakenteessa. He koettelevat teoriaansa kokeilemalla vedenalaisiin kumipeitteisiä päällyksiä. Sovelluttamalla sitä, mitä he saavat tietää tutkimalla pyöriäisiä, he toivovat onnistuvansa yhtä hyvin kuin muutettuaan vedenalaisen rungonmuodon samanlaiseksi ääripiirteiltään kuin valaalla on. Ensimmäinen tällä lailla uusittu ydinkäyttöinen vedenalainen on Amerikan Skipjack. Tuloksena on ollut paremmin ohjailtava ja nopeampi alus.

Lennon alalla ovat linnut auttaneet ihmisiä ratkaisemaan monia ilmaa raskaampien laitteitten lentopulmia. ”Ilmailijat katsovat luonnollisesti lintuja”, sanoo The Encyclopedia Americana, ”saadakseen vihjeitä keinotekoista lentoa varten. He ovat kiinnittäneet erityistä huomiota harmaalokin tasapainoon ja lentoon päätyessään ilmailun periaatteisiin.” Ihmiseltä vei pitkän ajan, ennen kuin hän oppi linnuilta lennon salaisuuden, eivätkä linnut kuitenkaan tunne aerodynamiikan eikä ilmailun lakeja. Hän, joka antoi niille siivet ja erittäin täydellistetyn mekaanisen rakenteen lentoa varten, antoi niille myös vaistomaisen tiedon lentämisestä ja ilmapurjehduksesta.

Nämä ovat vain muutamia monista esimerkeistä, mitkä voitaisiin mainita siitä, miten ihminen oppii tutkimalla Jumalan luomistöitä. Ihminen havaitsee elävien luomusten ruumiista viisaan rakenteen, mikä sallii eri elinmuotojen käyttää tehokkaasti luonnon lakeja. Koska ihminen oppii tutkimalla näitä luomuksia, niin ne kertovat eräällä tavalla hänelle, että ne ovat äärettömän viisaan Luojan luomia. ”Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle; tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt?” – Job 12:7–9.

Älyltään alhaiset luomukset eivät opeta korkeaälyisiä luomuksia, vaan suurempi opettaa päinvastoin pienempää. Se, että ihminen voi soveltaa keksintöihinsä sen tiedon, minkä hän saa tutkimalla mykkiä luomuksia, osoittaa, että hän oppii ylimmän Älyn kätten töistä. Hänen keksinnöissään voi olla merkintä ”Ihmisen tekemä”, mutta niissä luonnon olioissa, mitkä opettavat häntä, voi oikeutetusti olla merkki ”Jumalan tekemä”.