Lukijain kysymyksiä
● Mitkä Raamatun periaatteet ohjaavat lasten valmentamista kodeissa, joissa toinen vanhemmista on antautunut kristitty Jehovan todistaja ja toinen ei? – Perustuu moniin saatuihin kysymyksiin.
Raamatun mukaan aviomies ja isä on kodin pää. Jos hän on antautunut kristitty Jehovan todistaja, niin hänen velvollisuutensa on huolehtia siitä, että hänen perheensä saa hengellistä samoin kuin aineellistakin huoltoa. (1. Tim. 5:8) Vaikka hänen vaimonsa olisi epäuskoinen, niin hänen tulee katsoa, että hänen lapsensa saavat oikean kristillisen kasvatuksen ja valmennuksen sekä kotona että Valtakunnansalissa, ja hänen tulee tehdä kaikki voitavansa auttaakseen vaimoaan näkemään Jumalan Sanan totuuden. Samalla hänen tulee suoda vaimolleen vapaus palvoa Jumalaa hänen omalla tavallaan, ja tämä saattaa toisinaan haluta ottaa lapset omaan palvontapaikkaansa. Palvontavapauden suominen hänelle saattaa merkitä myöskin sitä, että hänen on sallittava hankkia joulukuusi talon johonkin huoneeseen kyseiseen vuodenaikaan, vaikka uskova mies ei sallisikaan koristaa talon muita huoneita tai sen ulkopuolta. Suomalla siten palvontavapauden vaimolleen hän osoittaa rakastavansa häntä niin kuin hän rakastaa itseään. – Ef. 5:28, 29.
Samoin voi epäuskoinen isä määrätä lasten uskonnon, koska hän on talon pää. Mutta ottaen huomioon sen, että äiti on vastuussa lasten käyttäytymisestä isän ollessa poissa, hänen täytyy istuttaa heihin oikeita periaatteita, ja hän voi todistaa heille tilaisuuden mukaan. Tapauksissa, joissa mies on ankara vastustaja, vaimo ei ehkä voi ottaa lapsia palvelukseen eikä kokouksiin, jos mies kieltää sen. Mutta hän voi jatkaa eri tavoin Raamatun periaatteitten ja totuuksien opettamista lapsille. Jos lapset tekevät kysymyksiä, vaimolla on oikeus vastata niihin.
Otaksukaamme, että tällainen isä herättää lipuntervehtimiskysymyksen. Koska Jumalan Sana opettaa jokaista kristittyä puolustamaan uskoaan ja menettelyään, niin antautuneella äidillä on oikeus tällaiseen puolustautumiseen ja selityksen antamiseen ei ainoastaan lapsilleen, vaan myöskin miehelleen, niin että koko perhe ymmärtää hänen uskollisuutensa kristillisiä periaatteita kohtaan. (1. Piet. 3:15) Koska isä tässä tapauksessa vastustaa sitä, että äiti tahtoisi lasten ottavan raamatullisen asenteen lipuntervehtimiseen nähden, niin äidillä ei ole oikeutta vaatia lapsia mukautumaan raamatulliseen periaatteeseen tässä suhteessa, koska, aviomies perheenpäänä vaatii lapsiaan osallistumaan siihen muotomenoon. Äiti voi vain selittää lapsille, mitä Raamattu sanoo asiasta. Lapsien on otettava huomioon isänsä toiveet, eikä äiti saa sekaantua asiaan lähettämällä opettajalle huomautuksia ja pyytämällä, että hänen lapsensa sivuutettaisiin, kun tämä toimitus suoritetaan koulussa. Mutta jos lapset sen jälkeen kun he tulevat tuntemaan äidin asenteen ja näkevät sen raamatulliseksi ja sen tähden Jumalan tahdoksi, omantuntonsa takia ottavat asenteensa koulussa ja muualla ja kieltäytyvät osallistumasta noihin menoihin, niin tämä menettely ei luonnollisestikaan johdu äidin vaatimuksesta, vaan lasten omasta halusta, eikä mies voi syyttää siitä vaimoaan. Loppujen lopuksi lapsen velvollisuus on ottaa oma asenteensa omantuntonsa mukaan, ja jos hänen isänsä rankaisee häntä siksi, että hän tunnollisesti on sekaantumatta isänmaallisiin menoihin, niin lapsi kärsii vanhurskauden tähden. – 1. Piet. 2:19, 20.
1. Pietarin kirjeen 3:1–6:ssä olevan ohjeen mukaisesti haluaa epäuskoisen miehen antautunut kristitty vaimo olla esimerkillinen käytöksessään ja osoittaa syvää kunnioitusta miestään kohtaan sekä opettaa samaa heidän lapsilleenkin. Mutta hän ei laiminlyö toimeliasta osallistumista tosi palvontaan, ja hän vaikuttaa uskollisella käyttäytymisellään ja niillä asioilla, joista hän puhuu, voimakkaasti sekä mieheensä että lapsiinsa, niin että hekin saattavat pelastua. – 1. Kor. 7:14, 16.
Sellaisen lapsen ollessa kysymyksessä, joka osoittaa arvostavansa uskovalta vanhemmalta oppimiaan raamatullisia totuuksia, kristilliset periaatteet hallitsevat myöskin sitä tietä, mikä hänen täytyy valita. Epäuskoinen voi silti vaatia lasta käymään kirkossa, ja alaikäinen lapsi, joka on vanhempiensa alainen, onkin velvollinen tekemään siten, mutta hän ei voi kirkossa omantuntonsa takia osallistua epäjumalisiin menoihin, ja kun keskusteluhetket tarjoavat hänelle tilaisuuden, niin hän puolustaa taivaallisen Isänsä Sanaa. Jos epäuskoinen isä tai äiti vaatii tekemään jotain, mikä suoranaisesti olisi Jehova Jumalan lain rikkomista, niin seuraavat Raamatun ohjeet opastavat lasta: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” ”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.” ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.” – Apt. 5:29; Matt. 10:37; Ef. 6:1.
Näin erimielisten huonekuntien antautuneet jäsenet osoittavat kaikissa tilanteissa olosuhteitten oikeaa arviointia. He ymmärtävät, että he ovat ensi sijassa vastuussa Jumalalle, ja tämän mukaisesti he noudattavat Jumalan antamia ohjeita huonekunnan päämiehen tunnustamisesta ja osoittavat asiaankuuluvaa rakkautta ja syvää kunnioitusta.
● Suorittavatko Jehovan evankeliuminpalvelijat vihkimistoimituksia kahdelle henkilölle, jotka eivät ole antautuneet Jumalalle? – L. S., USA.
Suorittaako Jehovan kristitty evankeliuminpalvelija vihkimistoimituksen kahdelle antaututumattomalle henkilölle vai ei, jää evankeliuminpalvelijan ratkaistavaksi, sillä se riippuu olosuhteista. Hän voi hyvällä syyllä ajatella, että voitaisiin antaa hyvä todistus totuudesta, että uuden maailman yhteiskunnan korkeat periaatteet voitaisiin tehdä tunnetuiksi ja että noille kahdelle henkilölle voitaisiin antaa sopivia raamatullisia ohjeita avioliiton vakavuudesta ja velvoituksista.
Mutta ennen kuin kristitty Jehovan evankeliuminpalvelija suorittaa tällaisen toimituksen, niin hänen pitäisi kuitenkin varmistautua siitä, että kumpikin osapuoli on raamatullisesti vapaa menemään naimisiin. Sen lisäksi heidän tulee myöskin olla kunniallisia ihmisiä, joilla on hyvä maine ulkopuolisten keskuudessa. Mutta vaikka nämäkin ehdot täytetään, niin on evankeliuminpalvelijan asia, haluaako hän suorittaa toimituksen vai ei. Hänellä ei ole velvollisuutta tehdä sitä.
Valtakunnansalin käyttö tällaiseen tilaisuuteen riippuu seurakunnan komitean ratkaisusta.