Liitot Jumalan ja ihmisen välillä
JOS olisi mahdollista, niin olisitko sinä halukas tekemään sopimuksen mitättömän muurahaisen kanssa? Ryhtyisitkö liittoon kirpun kanssa? Jos näillä luomuksilla olisi kylliksi älyä ajatella ja olla yhteydessä kanssasi, niin lupaisitko niille asioita, jotka koituisivat niiden parannukseksi, ja pitäisitkö sitten lupauksesi? Vai halveksisitko sinä niitä ja kieltäytyisit tekemästä liittoa niiden kanssa, koska ne ovat niin pieniä ja vähäpätöisiä?
Ihmisen merkityksettömyys Jumalaan nähden on paljon silmäänpistävämpi kuin muurahaisen tai kirpun verrattuna ihmiseen. Kokonaiset kansat ovat Jumalalle vähemmän kuin muurahaiset, jopa vähemmän kuin hienon hienot tomuhiukkaset. ”Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa.” (Jes. 40:15) Siitä huolimatta, että kansat ovat vähäpätöisempiä kuin hienoiset tomuhiukkaset Jumalan silmissä, hän on ollut halukas tekemään liittoja sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskovat häneen.
Liitto voi olla joko keskinäinen sopimus kahden osapuolen välillä tai toisen osapuolen lupaus tehdä jotain toiselle. Sitä vastaava heprealainen sana johtuu juuresta, mikä merkitsee ”hän halkaisi”. Tämä aiheutuu epäilemättä siitä muinaisesta tavasta, että liiton vahvistukseksi halkaistiin eli jaettiin uhrieläin. Tämä menettely mainitaan Jeremian 34:18:nnessa seuraavin sanoin: He ”eivät ole pitäneet sen liiton sanoja, jonka he tekivät minun edessäni halkaisten kahtia uhrivasikan ja käyden sen puolikkaiden välitse.” Tämä selittää, mitä tarkoitetaan sanoilla ’halkaisi liiton’. – 1. Moos. 15:18, Um, alaviite a.
LIITTO NOOAN KANSSA
Kaikkeuden suuri Hallitsija antoi ennen vedenpaisumusta Nooalle lupauksen, mitä voidaan pitää ensimmäisenä suoranaisena mainintana ihmisen ja Jumalan välisestä liitosta. ”Sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun ja sinun poikiesi, vaimosi ja miniäsi sinun kanssasi.” (1. Moos. 6:18) Tämä oli liitto, mikä koski Nooan ja hänen huonekuntansa varjeltumista. Nooa osoitti uskonsa Jumalan lupaukseen ja arvollisuutensa kokemaan sen täyttymyksen rakentamalla arkin ja menemällä siihen perhekuntineen. Jollei hän olisi tehnyt niin kuin Jumala käski, niin hänen tottelemattomuutensa olisi tehnyt liiton pätemättömäksi eikä hän olisi varjeltunut. Ihmiset, jotka rikkovat Jumalan kanssa tekemänsä sopimukset, ”ovat kuoleman ansainneet”. – Room. 1:31, 32.
Vedenpaisumuksen jälkeen Jehova teki toisen liiton Nooan kanssa käyttäen häntä ihmissuvun edustajana. Tämä liitto sisälsi lupauksen, että Jehova Jumala ei hukuttaisi enää milloinkaan kaikkea lihaa vedenpaisumuksella. Koska sateenkaari annettiin näkyväksi vertauskuvaksi ja muistuttimeksi siitä, niin liitto tuli tunnetuksi sateenkaariliittona. ”Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele. Minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä.” – 1. Moos. 9:11, 13.
Vaikka tämän liittolupauksen täyttymys ei riippunutkaan ihmisten teoista, niin se ei merkitse sitä, että ihminen voisi rankaisematta rikkoa 1. Mooseksen kirjan 9:4–6:ssa mainitun Jumalan lain, mikä koskee veren eli elämän pyhyyttä. Rikkomatta toista maapallonlaajuista tulvaa koskevaa lupaustaan Jumala voi hävittää muilla tavoin ihmiset, jotka rikkovat tahallaan hänen lakejaan vastaan.
AABRAHAMILAINEN LIITTO
Kuten olemme havainneet, miehet, joiden kanssa Jumala on tehnyt liittoja, ovat olleet uskon miehiä, jotka ovat totelleet häntä. Aabraham oli sellainen mies. Hän syntyi 352 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen, ja hän sai 75-vuotiaana kunnian päästä liittoyhteyteen kaikkeuden Hallitsijan kanssa. Jehova teki hänen kanssaan liiton sanoen: ”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” – 1. Moos. 12:2, 3.
Jehovan Aabrahamin kanssa tekemä liitto tuli päteväksi, kun Aabraham totteli Jumalan käskyä ja lähti maastaan ja meni Kanaanin maahan. Jumala vahvisti useita kertoja sen jälkeen tämän liiton. Eräs tällainen tapaus oli, kun Aabraham oli kestänyt ankaran uskon koetuksen, mikä koski hänen rakasta poikaansa Iisakia. – 1. Moos. 22:15–18.
Aabrahamilainen liitto täyttyy Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on se Aabrahamin Siemen, joka tuo siunauksen kaikille maan kansoille, jotka uskovat häneen ja suurempaan Aabrahamiin, Jehova Jumalaan. Tarkoitus oli, ”että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi”. – Gal. 3:14.
Aabraham laskettiin uskonsa takia vanhurskaaksi Jumalan silmissä. Tämän merkiksi eli sinetiksi Jehova teki hänen kanssaan ympärileikkausliiton. Se oli liitto, missä vaadittiin, että Aabraham ja kaikki hänen miespuoliset jälkeläisensä samoin kuin hänen palvelijansakin piti ympärileikata. Apostoli Paavali sanoi siitä monta vuosisataa myöhemmin: ”Hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin.” – Room. 4:11.
LAKILIITTO
Jehova teki Aabrahamin jälkeläisten kanssa liiton 430 vuotta aabrahamilaisen liiton jälkeen. Se tehtiin heidän kanssaan Hoorebin vuoren luona Arabiassa heidän kokoonnuttuaan suurena joukkona vuoren juurelle. Tämä muistettava liitto tuli tunnetuksi lakiliittona. Se on huomattava esimerkki siitä, miten kaikkeuden suuri Hallitsija osoittaa ansaitsematonta hyvyyttä ihmisiä kohtaan.
Lakiliitto ei korvannut aabrahamilaista liittoa, vaan oli lisäys siihen. Se ohjasi kansaa Aabrahamin Siemenen, Jeesuksen Kristuksen, luo. ”Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia [liittoa, Um] ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.” – Gal. 3:17.
Lakiliitto oli tarkoitettu suojelemaan Aabrahamin lihallisia jälkeläisiä pakanakansojen huonolta vaikutukselta sekä saamaan heidät tietoisiksi syntisestä tilastaan ja täydellisen, synnit sovittavan uhrin tarpeestaan. ”Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu.” – Gal. 3:19.
Lakiliitto oli bilateraalinen eli kaksipuolinen. Jehova lupasi tehdä Israelin kansan erikoiseksi omaisuudekseen ja antaa sille varmat siunaukset, jos se pysyisi kuuliaisena. ”’Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’ Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme’.” (2. Moos. 19:5, 6, 8) Sopimus vahvistettiin uhrieläinten verellä. ”Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ’Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella’.” – 2. Moos. 24:8.
LIITTO LEEVIN KANSSA
Kun Israelin kansa teki kultaisen vasikan palvontansa kohteeksi ollessaan leiriytyneenä Hoorebin vuoren luona, niin Leevin pojat nousivat ensimmäisinä Mooseksen kanssa tätä väärää käyttäytymistä vastaan. Puhtaan palvonnan säilyttämisen innosta he tottelivat heti Moosesta tuhoamalla 3 000 epäjumalanpalvelijaa. Siunaus, minkä Jehova antoi heille tämän jälkeen, oli pappeusliitto. Heidät erotettiin muusta kansasta Jehovan erityiseen palvelukseen. ”Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Katso, minä itse olen ottanut leeviläiset israelilaisten keskuudesta israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan, kaiken sijaan, joka avaa äidin kohdun; leeviläiset ovat siis tulleet minun omikseni’.” – 4. Moos. 3:11, 12; 2. Moos. 32:26–29.
Samanlainen into Jehovan puhtaan palvonnan puolesta pani leeviläisen Piinehaan, Aaronin pojanpojan, surmaamaan erään israelilaisen ja Baalia palvovan midianilaisnaisen, jonka tuo mies oli ottanut itselleen vastoin Jumalan lakia. Jehova teki tämän innon takia Piinehaan kanssa rauhanliiton luvaten hänelle, että pappeus oli säilyvä hänen perheessään. Hän näyttää tulleen niiden koorahilaisten perheen johtajaksi, jotka vartioivat pyhän teltan ovia ja leiriä. Koska tämä oli pappeusliitto, niin sitä voitaisiin pitää osana Leevin kanssa tehdystä liitosta. ”Katso, minä teen hänen kanssansa liiton [rauhanliiton, Um] hänen menestymiseksensä. Ja se tulee hänelle ja hänen jälkeläisillensä ikuiseksi pappeuden liitoksi.” – 4. Moos. 25:12, 13.
VALTAKUNTALIITTO
Jehova valitsi kuningas Daavidin hänen uskonsa ja tottelevaisuutensa takia erään huomattavan liiton osapuoleksi. Se oli valtakuntaliitto, mikä vahvisti Aabrahamin kanssa tehdyn liiton, sillä se varmisti kaikkien maan kansojen ja heimojen siunaamista koskevan lupauksen täyttymisen. ”Korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.” – 2. Sam. 7:12, 13.
Siemen, jonka Jumala herätti Daavidista ja jonka valtakunnan hän vahvisti lujaksi, on Jeesus Kristus. ”Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” – Luuk. 1:32, 33.
Valtakuntaliiton merkitys ihmiskunnalle on elintärkeä, sillä se varmistaa pysyvän rauhan lujittamisen maan päälle sekä oikeudenmukaisen hallinnon kaikille ihmisille. Jumala pitää varmasti tämän liiton. – Ps. 89:34–38.
UUSI LIITTO
Jehova ennusti kauan etukäteen uuden liiton vahvistamisen lakiliiton korvaamiseksi, kun tämä oli täyttänyt tarkoituksensa. Koska lain tarkoitus oli johdattaa Aabrahamin jälkeläiset luvatun Siemenen, Jeesuksen Kristuksen, luo, niin sen piti päättyä, kun Kristus täytti sen tarkoituksen antamalla elämänsä lunnaiksi. ”Kristus on lain loppu.” – Room. 10:4.
Jehova ennusti profeetta Jeremian välityksellä uuden liiton. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.” (Jer. 31:31) Jeesus julisti tämän liiton seuraajilleen kuolemaansa edeltäneenä iltana sanomalla: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.” (1. Kor. 11:25) Hänen täydellisen uhrinsa veri vahvisti sen saattaen sen voimaan. Viisikymmentä päivää hänen ylösnousemuksensa jälkeen se alkoi vaikuttaa täydellisesti, kun ensimmäiset 144 000 hengellisestä israelilaisesta saatettiin siihen.
Uutta liittoa ei tehty lihallisen Israelin, vaan hengellisen Israelin kanssa, niiden, jotka koostuvat juutalaisista ja ei-juutalaisista. ”Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal. 3:29) Näille hengellisille israelilaisille annettiin se ihmeellinen lupaus, että heistä tehdään pappeja ja kuninkaita Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa valtakunnassaan. Heidän ottamisensa kansoista kansaksi Jumalan nimelle täytti liiton tarkoituksen. Kristuksen uhrin täydellinen synnit sovittava ansio mahdollistaa heille seuraavan lupauksen täyttymisen: ”Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:34) Tämän uhrin perusteella annetaan anteeksi heidän hairahduksensa ja peritty syntinsä ja heille lasketaan vanhurskaus, niin että heidät voidaan siittää Jumalan hengellisiksi pojiksi. – Ps. 50:5.
Uusi liitto ei poista aabrahamilaista liittoa eikä valtakuntaliittoa, vaan on niille arvokas lisä, mikä tekee niiden täyttymisen mahdolliseksi. Vaikka 144 000 hengellistä israelilaista ovat ainoat, jotka siihen otetaan, niin he eivät yksin hyödy siitä. Se tuo aikanaan siunaukset uskollisten ihmisten suurelle joukolle.
Jumala on näillä eri liitoilla ilmaissut suuren epäitsekkyytensä ja rakkautensa todistaen, että hänen suuruutensa ja ylimmyytensä eivät merkitse sitä, ettei hän olisi kiinnostunut alhaisista ihmisistä. Sen sijaan että hän jättäisi heidät huomioon ottamatta, hän osoittaa heille ansaitsematonta ystävällisyyttä. Hänen uskollisten ihmisten kanssa tekemänsä liitot antavat meille toivon loistavasta tulevaisuudesta ja kaunistetusta maasta. Hänen sanansa ei palaa tyhjänä hänen luokseen. – Jes. 55:11.