Lukijain kysymyksiä

● Onko väärin, että valkoinen ja värillinen henkilö menevät naimisiin, jos he rakastavat toisiaan todellisesti? Antaako Raamattu neuvoa tässä suhteessa? – W. M., USA.

Jumalan Sana ei kiellä rotujenvälisiä avioliittoja. Se osoittaa päinvastoin, että kaikki rodut ovat sukua toisilleen, koska ne ovat kaikki tulleet alkujaan yhdestä miehestä. (Apt. 17:26) Jumalan silmissä ei mitään rotua pidetä toista parempana. Apostoli Pietari ilmaisi tämän näin: ”Jumala [ei] katso henkilöön, vaan . . . jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” – Apt. 10:34, 35.

Jumalan Sana käskee kuitenkin, että kristityn tulee naida ”vain Herrassa”. Jos tapahtuisi niin, että toinen tai toinen olisi ollut naimisissa aikaisemmin, niin heidän täytyy välttämättä olla raamatullisesti vapaat, joko siten, että puoliso on kuollut tai että hänet on laillisesti erotettu aviorikoksen takia. – 1. Kor. 7:39.

Ne, jotka menevät naimisiin, etsivät ilmeisesti onnea. Ja Raamattu osoittaa, että avioliiton eli häitten pitäisi olla hyvin onnellinen tilaisuus. Lukemattomat onnellisesti naineet parit osoittavat, että avioliitto saattaa tuottaa syvää tyydytystä, tyytyväisyyttä ja paljon iloa. Mutta siitä seuraa myöskin, että avioliitto tuo ihmisen epätäydellisyyden takia mukanaan tietyssä määrin ”ruumiillista vaivaa”, kuten apostoli Paavali sanoo. – 1. Kor. 7:28.

On hyvin todennäköistä, että ne, jotka menevät naimisiin yli roturajojen, saavat enemmän tätä vaivaa kuin toiset. Kristityt eivät voi muuttaa vallalla olevia inhimillisiä tapoja, ennakkoluuloja eikä lakeja, vaan heidän täytyy alistua niihin. Heidän pitäisi sen tähden katsella asioita hyvin todellisuudentajuisesti ja ymmärtää ne lisävaikeudet, mitkä tällaisten avioliittojen edessä on. Monissa osissa maailmaa on vielä paljon rotuerottelua, ja tällaiseen avioliittoon meneminen saattaa johtaa siihen, että se rajoittaa kristityn tilaisuuksia saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Ja tällaisesta avioliitosta syntyneillä lapsilla on todennäköisimmin samanlaisia lisävastuksia kohta kun he ovat kyllin suuria pääsemään muiden lasten joukkoon.

Sitten vielä kieltää eräitten maitten ja valtioitten laki rotujenvälisen avioliiton. Koska kristittyjen täytyy tunnustaa keisarin oikeus säännellä avioliittoa, niin sellaisissa valtioissa tai maissa asuvien kristittyjen, jotka harkitsevat rotujenvälistä avioliittoa, olisi muutettava sellaiseen maahan tai valtioon, missä tällaiset avioliitot ovat laillisia, eikä heidän olisi viisasta palata omaan maahan tai valtioonsa eikä mennä mihinkään toiseenkaan, missä tällaiset lait ovat voimassa.

Ottaen huomioon nämä tekijät ne, jotka harkitsevat tällaista avioliittoa, tekevät hyvin pohtiessaan tätä askelta vakavasti. Onko se tosi rakkautta vai pääasiassa ruumiillista vetovoimaa? Tapahtuisiko se molempien parhaaksi? Onko tämä avioliitto paras mahdollinen ratkaisu heidän ongelmaansa tai syyhyn, minkä vuoksi he haluavat mennä naimisiin? Ennen avioliittoa saattaa kahden henkilön välinen rakkaus näyttää riittävän lujalta, mutta onko se kyllin vahva kestääkseen tällaisen avioliiton mukanaan tuomat lisävastukset? Jos kaksi eri rotuun kuuluvaa henkilöä päättää ottaa tämän askeleen, ei kenenkään tule arvostella heitä. Älköön unohdettako, että todelliset tärkeät tekijät ovat ne, mitkä on esitetty Raamatussa.

● Miksi Jeesus lisäsi välihuomautuksen ”joka tämän lukee, se tarkatkoon”, kuten kerrotaan Matteuksen 24:15:nnessä? Eikö meidän tule käyttää terävää huomioimiskykyä aina kun harkitsemme ennustusten sovellutusta? – R. B., USA.

Huomioimiskykyä tulee kyllä käyttää aina, kun Jumalan Sanaa tarkastellaan, mutta ilmeisesti tarvitaan erityistä valppautta sovellutettaessa sitä Danielin ennustuksen osaa, mihin viitataan Matteuksen 24:15:nnessä: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon.”

Juutalaiset sovelluttivat Danielin 11:31:nnen, mihin Jeesus tässä viittasi, Antiokhos IV:n (Epifaneen) vuonna 168 eKr. suorittamaan temppelin saastutukseen. Koska tämä sovellutus, mikä on yhä hyväksytty, oli väärä, niin Jeesus lisäsi ilmeisesti varoittavat sanat, jotta me emme hairahtuisi samaan erehdykseen. Kaukana siitä, että Danielin ennustus ”hävityksen kauhistuksesta” olisi täyttynyt silloin, se täyttyy meidän aikanamme osana siitä suuresta merkistä, mikä todistaa Kristuksen toisen läsnäolon. Kuten Vartiotornin julkaisuissa on osoitettu kerran toisensa jälkeen, se on Perkeleen korvike Jumalan valtakunnalle, nykyään Yhdistyneet Kansakunnat, mistä syystä se on kauhistus Jumalan silmissä, ja se aiheuttaa hävitystä siten, että kaikki, jotka turvaavat siihen eikä Jumalan valtakuntaan, hävitetään, tuhotaan Harmagedonissa.

● Me luemme 1. Korinttolaiskirjeen 11:29:nnestä: ”Sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista, syö ja juo tuomioksensa.” Onko tässä mainittu ruumis yhä Kristuksen ihmisruumis, mikä mainitaan tekstiyhteydessä, vai onko se 144 000 henkipojan ruumis?

Kyllä, se ruumis, mihin tässä viitataan ja mikä tulee erottaa, jollei tahdo syödä tuomiota itselleen, on yhä Herran Jeesuksen Kristuksen kirjaimellinen ruumis, sama kuin tämän luvun edelläolevissakin jakeissa. Se ei ole 144 000 jäsenen muodostama Kristuksen henkiruumis. Apostoli Paavali painottaa tässä sen tarpeellisuutta, että osallistujat arvostavat Kristuksen heidän hyväkseen antaman uhrin ansiota eivätkä ole niin tylsiä tunnoltaan, että osallistuvat vertaukselliseen leipään ottamatta huomioon sitä, että se kuvaa Jeesuksen Kristuksen kallista uhria, ja syö siten tätä vertauskuvaa tavalla, mikä ei ole Kristuksen uhrin arvon mukainen ja mikä tuottaa häväistystä sille.