Ystävällisyyden osoittaminen kaikille

1. Mikä vaikutus ystävällisyyden puutteella on tähän maailmaan ja ihmisiin?

TÄMÄ maailma on kylmä ja epävieraanvarainen, koska niin monet ihmiset ovat vailla laupeutta. Se on maailma, missä muukalaisia katsellaan useasti jäätävän epäluuloisesti. Pelolla on ollut hyytävä vaikutus ystävällisyyteen, ja monissa on rakkaus rahaan tukahduttanut sen, mitä on ollut jäljellä laupeudesta. Koska ystävällisyyttä pidetään rahallisen voiton esteenä, niin se korvataan monesti häikäilemättömyydellä, joten loistavaälyisyys ei ole antanut mitään takeita ystävällisyydestä. Huomaten tämän Sir Robert Watson-Watt, tutkan pääasiallisin keksijä, sanoi: ”Olen liiketoimeni hoidossa kärsinyt enemmän niiden ihmisten puolelta, jotka ovat lahjakkaita ja kekseliäitä omassa ammatissaan, mutta joita ei ole kasvatettu ihmisolennoiksi.” Lahjakkuus ilman laupeutta ei pane ihmistä muistuttamaan Jumalaa, joka on ”yltäkylläinen laupeudessaan”, vaan päinvastoin sitä, joka ”käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä”, Saatana Perkelettä. On totta, että ”täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itseään rakastavia, rahaa rakastavia, . . . laupeudettomia”. – Joona 4:2, As; 1. Piet. 5:8; 2. Tim. 3:1, 2, Um.

2. a) Vertaa ”Jumalan lapsia” ”perkeleen lapsiin” osoittaen heidän kummankin hedelmänsä. b) Voivatko ”Jumalan lapset” noudattaa oikeutetusti epäystävällisyyttä yrittäessään edistää henkilökohtaisia tai kristillisiä etujaan?

² Koska kristityn täytyy osoittautua Korkeimman lapseksi eikä ”perkeleen sikiöksi”, niin miten hänen tulee elää maailmassa, joka on ”laupeudeton”? Voiko hän sallia sitä, että hän vajoaa epäystävällisyyden mutaan, missä jumalaton maailma kieriskelee? Voiko hän koskaan alentua yrittämään epäystävällisyyttä työntyäkseen eteenpäin liikealalla, henkilökohtaisissa tai kristillisissä harrastuksissa? Ei, mikäli hän haluaa osoittautua Korkeimman lapseksi, niin kuin apostoli Johannes osoittaa: ”Siitä käy ilmi ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.” ”Jumalan lapset” eivät voi omaksua ”perkeleen lasten” epäystävällisiä menettelytapoja. Jumalan lapset eivät saata ”perkeleen lasten” tavoin kantaa pilaantuneita hedelmiä, vaan heidän täytyy ”vaeltaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmiä”. ”Valkeuden lapset” eivät voi suinkaan olla epäystävällisiä yrittääkseen edistää henkilökohtaisia etujaan tai Jehovan etuja, vaan he käyttävät päinvastoin ”kaikkinaista hyvyyttä”. Ystävällisyys tai sen puute ilmaisee siis meidän lapseutemme. – Apt. 13:10; 1. Joh. 3:10; Ef. 5:6, 8, 9.

3, 4. Miten kristityt voivat suositella itseään Jumalan palvelijoina?

³ Ystävällisyys ilmaisee toisille, noudatammeko me Jumalan esimerkkiä vai emme, sillä on voima suositella. Maailmakin havaitsee tämän, sillä kun eräs huomattu mies vaivautui kantamaan vanhahkon naisen matkalaukkua rautatieasemalla, niin muuan silminnäkijä huomautti: ”Tuo on ensimmäinen kerta, jolloin olen nähnyt saarnan kävelevän.” Kristittyjen, kaikkien ihmisten, täytyy olla käveleviä saarnoja, niin että heidän jokapäiväinen puheensa ja käytöksensä suosittelee heitä Jumalan palvelijoina. ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen”, kirjoitti apostoli Paavali, ”ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, . . . puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä.” – 2. Kor. 6:3–6.

⁴ Ystävällisyys kuuluu siis siihen ”kaikkeen”, millä Jumalan tosi palvelijat suosittelevat itseään aina todistaen siten toisille olevansa ”valkeuden lapsia”. Tämä merkitsee sitä, että heidän täytyy olla ”tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja nurjan sukupolven keskellä, joiden joukossa [he loistavat] niinkuin tähdet maailmassa”. Kristittyjen täytyy loistaa Raamatun totuuden valoa, ja heidän täytyy loistaa moraalisella käytöksellään. He loistavat kahdella tavalla kirkkaasti tähtinä kierossa maailmassa, joka on ”laupeudeton”. – Fil. 2:15.

5. Miten Jeesus painotti, että on tärkeätä osoittaa ystävällisyyttä kaikille ihmisille?

⁵ Jos kristitty aikoo siis suositella itseään Jumalan palvelijana, niin hänen täytyy olla halukas osoittamaan ystävällisyyttä kaikille ihmisille. Tämä sisältää hänen kristityt veljensä, muukalaiset, ”kiittämättömät ja pahat” ja, niin, hänen vihollisensakin. Herra Jeesus sanoi: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” – Luuk. 6:35; Matt. 5:44–48.

YSTÄVÄLLISYYS MUUKALAISIA KOHTAAN ON VELVOLLISUUS

6. Miten Paavali tähdensi ystävällisyyden osoittamista kaikille ihmisille?

⁶ Ystävällisyys kaikkia ihmisiä kohtaan on, kuten Jumalan Poika selitti erittäin voimakkaasti, kristityn vastuuvelvollisuus. Jeesuksen Kristuksen apostoli kehottaa meitä pitämään tämän vastuun aina mielessämme: ”Pysyköön veljellinen rakkaus. Älkää unhottako vieraanvaraisuutta [ystävällisyyttä muukalaisia kohtaan, Um]; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vieraanaan.” Minkä palkan saivatkaan Aabraham, Loot ja Maanoah, koska he olivat ystävällisiä kaikille ihmisille! He kestitsivät enkeleitä ja saivat siunauksia Korkeimmalta, koska he eivät unohtaneet milloinkaan ”ystävällisyyttä muukalaisia kohtaan”. – Hepr. 13:1, 2; 1. Moos. 18:1–10; 19:1–29; Tuom. 13:8–20.

7. Miten kristityt osoittavat nyt ystävällisyyttä muukalaisille, ja miksi he ovat onnellisia tehdessään näin?

⁷ Miten kristityt voivat nyt osoittaa ystävällisyyttä muukalaisia kohtaan? Noudattamalla Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. Hän osoitti ystävällisyyttä kaikille ihmisille, ja merkityksellisin tapa, millä hän teki tämän, oli toisten kutsuminen juhlimaan hengellisellä ravinnolla, ”taivasten valtakuntaa” koskevilla totuuksilla. Jumalan valtakunnan etujen edistämiseksi Jeesus osoitti ystävällisyyttä kaikin tavoin. Hän osoitti kohta palveluksensa alusta lähtien vieraanvaraisuutta muukalaisia kohtaan auttaakseen heitä hengellisesti. Kun Johannes Kastaja esitti Jeesuksen kahdelle opetuslapselleen, niin he seurasivat Jeesusta ja kysyivät häneltä: ”Missä sinä majailet?” Jeesus vastasi: ”Tulkaa ja katsokaa.” ”Niin he menivät ja näkivät, missä hän majaili, ja viipyivät hänen tykönään sen päivän.” Jeesuksen asunto oli vieraanvarainen paikka; hän käytti sitä auttaakseen toisia saamaan tietoa Jumalan valtakunnasta. Mutta pääasiassa Jeesus meni muiden koteihin, ei pyytämään, vaan antamaan. Hän osoitti ystävällisyyttä muukalaisia kohtaan menemällä heidän koteihinsa opettamaan heille taivasten valtakunnasta. Kristityt eivät siis nykyään ainoastaan tee kodeistaan vieraanvaraisia paikkoja, vaan myöskin ovat halukkaita menemään muukalaisten koteihin voidakseen osallistua Herran Jeesuksen ennustamaan suureen saarnaamistyöhön: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille.” Nyt suorittavat Jehovan todistajat tätä suurta saarnaamis- ja opettamistyötä maailmanlaajuisesti, ja onnellisia ovat ne, jotka osallistuvat siihen! Ystävällisyys muukalaisia kohtaan tuo siten nyt palkaksi onnellisuuden. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa’.” – Joh. 1:35–39; Matt. 24:14; Apt. 20:35.

8. Miksi jotkut saattavat olla haluttomia osoittamaan ystävällisyyttä muukalaisille, mutta mikä on oikea asenne?

⁸ Monien ovenavaajien laupeuden puutteen takia nykyään jotkut kristityt saattavat olla haluttomia menemään muukalaisten koteihin viemään Valtakunnan sanomaa niin kuin Jeesus ja apostolit tekivät. He voivat ajatella, että ihmisten yleinen kiittämättömyys ja epäystävällisyys tekee vaikeaksi hengellisten asioitten viemisen heille. Mutta jos kristityllä on todellista ystävällisyyttä sydämessään, niin hän ei pidäty jakamasta hengellistä hyvyyttään muukalaisille, vaikka monet heistä saattavatkin olla kiittämättömiä. Eikö Jehova Jumala ole ystävällinen myöskin kiittämättömiä ja pahoja kohtaan? Jehova Jumala on osoittanut laupeuttaan kaikkia kohtaan lähettämällä Poikansa maailmaan, ”ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. Se on ansaitsematonta hyvyyttä Jumalan puolelta. Vaikka kristitty saarnaakin Jumalan valtakuntaa ja suorittaa muita hyviä töitä, niin hän ei ole täydellinen, hän ei voi ansaita pelastusta. Jehova kohtelee siis meitä ystävällisesti. Miten Jumalan ystävällisyyden pitäisikään kannustaa meitä olemaan hänen kaltaisiaan! ”Kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan.” Koska Jehova on antanut meille tällaisen rakkaudellisen esimerkin, niin kuinka kukaan kristitty, joka toivoo olevansa Korkeimman lapsi, voisi olla osoittamatta ystävällisyyttä muukalaisille? – Joh. 3:16; Tiit. 3:4, 5.

9. Miksi on tärkeätä jaella Valtakunnan hyvää uutista muukalaisille, ja masentaako ovenavaajien vieraanvaraisuuden puute Jumalan palvelijaa?

⁹ Jos joku saa Jumalan hyvyyttä eikä ole vuorostaan halukas osoittamaan ystävällisyyttä muukalaisille viemällä heille Valtakunnan hyvää uutista, niin hän ei osoittaudu taivaallisen Isänsä kaltaiseksi, vaan sallii Perkeleen tehdä hänestä sellaisen, jollainen Jehova ei halua hänen olevan – epäystävällisen muukalaisia kohtaan. Ystävällisyys muukalaisia kohtaan on Jumalan tahto kristittyjen suhteen. Jumalan palvelija vierailee sen tähden iloiten muukalaisten luona kertomassa heille Jumalan valtakunnasta, vaikka hänen onkin ehkä toisinaan puhuttava heille ovenraosta. Ovenavaajien vieraanvaraisuuden puute ei masenna Jumalan palvelijaa, hän ei jätä sen tekemistä, mikä on ystävällistä. ”Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko.” – Gal. 6:9.

10. Miten kristitty osoittaa ystävällisyyttä vihollisilleen ja vainoojilleen, ja mitä hyötyä on tällaisesta menettelystä?

¹⁰ Se, miten kristitty vastaa epäystävällisyyteen, on hänen muukalaisiin kohdistuvan ystävällisyytensä ja rakkautensa koetus. Kun häneen suhtaudutaan epäystävällisesti, niin hänen ”ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden.” (2. Tim. 2:24, 25) Kristitty evankeliuminpalvelija hälventää vihamielisyyden ystävällisyydellä: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Vaan ’jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle’. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:14, 20, 21) Me luemme jälleen: ”Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi.” (1. Kor. 4:12, 13) Kristitty ei siis vastaa pahalla, kun häntä herjataan, vaan hän siunaa. Kun häntä vainotaan, niin hän kestää sen epäystävällisyyden eikä hänen henkensä murru. Vankiloiden vartijat ovat tulleet tuntemaan totuuden siksi, että kristityt ”siunaavat” niitä, jotka vainoavat. – Apt. 16:25–34.

YSTÄVÄLLISYYS VELJIÄ KOHTAAN

11. Minkä esimerkin Gaius antoi ystävällisyyden osoittamisessa?

¹¹ Kristityn etu ei ole osoittaa ystävällisyyttä ainoastaan muukalaisille ja vainoojille, vaan myöskin kristityille veljilleen, jotka eivät ole hänelle henkilökohtaisesti tuttuja. Apostoli Johannes kirjoitti rakkaalle ystävälleen Gaiukselle: ”Rakas, sinä teet uskollista työtä, mitä hyvänsä teetkin veljien ja lisäksi muukalaistenkin hyväksi, jotka ovat todistaneet sinun rakkaudestasi seurakunnan edessä. Sinä teet hyvin lähettäessäsi nämä matkalleen Jumalalle arvollisella tavalla. Sillä he lähtivät hänen nimensä vuoksi ottamatta lainkaan rahaa kansoihin kuuluvilta ihmisiltä. Meillä on sen tähden velvollisuus ottaa tällaiset ihmiset vieraanvaraisesti vastaan, jotta meistä tulisi työntekijöitä heidän kanssaan totuudessa. Rakas, älä ole sen jäljittelijä, mikä on pahaa, vaan sen, mikä on hyvää. Joka tekee hyvää, on peräisin Jumalasta.” Ystävällisyyttä ei osoiteta siis ainoastaan saarnaamalla ja opettamalla toisille Jumalan totuuksia, vaan myöskin osoittamalla vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä niin kuin Gaius teki. Hän ”teki uskollista työtä”, ja Johannes kiitti häntä kovasti, sillä ne, jotka saivat osakseen hänen ystävällisyyttään, olivat ”lisäksi muukalaisiakin”. Toisinaan saattaa tällaisen ystävällisyyden osoittaminen tuottaa taloudellista vaikeutta, mutta Gaius ei ollut nureksiva vieraanvaraisuudessaan. Gaiuksen ystävällisyys tuotti hänelle paljon siunauksia. Paitsi tuota apostoli Johanneksen sydäntä lämmittävää kirjettä hänelle suotiin siunattu etu käyttää kotiaan Korinton seurakunnan kokouspaikkana ja pitää luonaan apostoli Paavalia: ”Gaius, minun ja koko seurakunnan majanantaja.” Ollen rikas ystävällisyydestä ja rakkaudesta Gaius sai sanoinkuvaamattomia siunauksia, ja todistus hänen ystävällisyydestään on iäti pysyvässä Jumalan Sanassa. – 3. Joh. 5–8, 11, Um; Room. 16:23.

12, 13. Mitä on sanottu Filemonin ja Onesiforuksen osoittamasta ystävällisyydestä?

¹² Myöskin Filemon antoi hyvän esimerkin ystävällisyyden osoittamisessa kristityille veljilleen. Kirjoittaessaan hänelle Paavali sanoi: ”Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani, sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhiä kohtaan. Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.” Me emme tiedä, mitä Filemon teki virvoittaakseen pyhien sydämiä, mutta se oli jonkinlaista ystävällisyyttä. Paavali kiitti Jehovaa rukouksissaan tästä Filemonin rakkauden osoituksesta. – Filem. 4, 5, 7.

¹³ Onesiforus avasi samaten täysin apostolin sydämen huolehtivaisella ystävällisyydellään. Hän etsiskeli Roomassa Paavalia ja löysi hänet ja toi ilmeisesti apostolille jotain virvoitusta. Paavalilla oli useasti syytä kiittää Jehovaa Onesiforuksen ystävällisyyden takia: ”Suokoon Herra, että hän löytää laupeuden Herran tykönä sinä päivänä. Ja kuinka suuria ne palvelukset olivat, joita hän teki Efesossa, sen sinä parhaiten tiedät.” – 2. Tim. 1:16–18.

14, 15. Miksi Onesiforus, Filemon ja Gaius ovat hyviä esimerkkejä kristityille, ja miten filippiläisetkin ilmaisivat tätä kristillistä henkeä?

¹⁴ Onesiforus, Filemon ja Gaius olivat kristittyjä, jotka olivat valppaan huolehtivaisia ystävällisyyden suhteen. He eivät antaneet tilaisuuksien luiskahtaa käsistään, he eivät olleet siinä määrin syventyneitä henkilökohtaisiin harrastuksiinsa, etteivät olisi ajatelleet muiden etuja. Me muistamme tässä yhteydessä filippiläiset. Me saamme tietää filippiläisille kirjoitetusta rakkaudellisesta kirjeestä Paavalin ja tämän seurakunnan välisen myötätuntoisen siteen. Tosiaan, yhtenä syynä siihen, että Paavali kirjoitti kirjeen, oli hänen kiitollisuutensa ilmaiseminen filippiläisten ystävällisyyden johdosta. He olivat monissa eri tilaisuuksissa osoittaneet käytännöllistä myötätuntoa ja ystävällisyyttä Paavalia kohtaan aineellisin avustuksin sekä lohdutuksen ja ilahdutuksen sanoin. Kahdesti he lähettivät lahjoja Paavalille hänen ollessaan Tessalonikassa, ja kun apostoli oli vankina Roomassa, niin he lähettivät Epafrodituksen hänen luokseen tuomaan muistuttimen heidän rakkaudestaan. Paavali lähetti Epafrodituksen takaisin viemään tätä kirjettä, mikä osoittaa, että filippiläiset olivat usein Paavalin rukouksissa:

¹⁵ ”Minä kiitän Jumalaa, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, . . . Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni.” ”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. Sillä Tessalonikaankin te minulle kerran, jopa kahdesti, lähetitte, mitä tarvitsin. . . . Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teidän lähetyksenne, joka on ’suloinen tuoksu’, otollinen, Jumalalle mieluinen uhri. Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.” – Fil. 1:3, 4, 7; 4:15, 16, 18, 19.

16. Kuka omaksuu velvollisuuden sen ystävällisyyden korvaamisesta, mitä me osoitamme kaikille ihmisille?

¹⁶ Paavali osoittaa, että filippiläiset eivät jääneet suinkaan palkitsematta tämän ystävällisyyden takia. Jumala oli ”täyttävä kaikki” heidän tarpeensa. Jehova Jumala ottaa vastuun ystävällisyyden korvaamisesta, osoitammepa me sitä sitten muukalaisille tai kristityille veljille. Jehovan Sana vakuuttaa meille tämän: ”Joka osoittaa suosiota vaatimattomalle, lainaa Jehovalle, ja hän korvaa hänelle hänen kohtelunsa.” ”Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.” ”Tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta.” – Sananl. 19:17, Um; Saarn. 11:1; Ef. 6:8.

PALKKA YSTÄVÄLLISYYDEN OSOITTAMISESTA

17, 18. Mitkä odottamattomat siunaukset seurasivat Dorkaksen osoittamasta ystävällisyydestä?

¹⁷ Mitä me siis kylvämmekin, sen me itse saamme takaisin. Jos me kylvämme ystävällisyyttä, niin me saamme itse ystävällisyyttä: ”ajan pitkään sinä saat sen jälleen”. Kristityille tulee odottamattomia siunauksia, kun he osoittavat ystävällisyyttä kaikille ihmisille. Ottakaamme esimerkiksi Dorkas. ”Hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja. Ja tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli.” Kun Pietari saapui Lyddaan, niin ”he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa”. Voimme hyvin kuvitella näkymän: joukko leskiä kyyneleisinä ja murheissaan rakkaan ystävän ja sisaren menetyksen johdosta näyttelemässä Dorkaan rakkauden ja ystävällisyyden ilmauksia, kunkin puhuessa apostolille siitä ystävällisyydestä, mitä hänelle oli osoitettu. Me tiedämme, mitä tapahtui: Pietari toimitti jokaisen ulkopuolelle ja rukoili Jehovaa. ”Tämä [Dorkas] avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja asetti hänet elävänä heidän eteensä.” – Apt. 9:36–41.

¹⁸ Miten odottamaton siunaus! Herätetty kuolleista! Tämä oli ensimmäinen ylösnousemusihme, mikä on kerrottu jonkun apostolin suorittaneen, ja olosuhteet, mitkä johtivat siihen, pohjautuvat ystävällisyyteen. Kuka voi sanoa, että tämä ihme olisi tapahtunut Dorkakselle, jollei hän olisi ollut niin yltäkylläinen laupeudessaan? Eivät ainoastaan Dorkas ja lesket saaneet siunausta, vaan myöskin koko tilaisuus oli todistus totuudesta, ”ja monet uskoivat Herraan”. – Apt. 9:42.

19. Mikä Jumalan sääntö on karskista, julmasta henkilöstä, ja miten tämä on kuvattu?

¹⁹ Ne, jotka eivät osoita ystävällisyyttä kaikille ihmisille, menettävät paljon siunauksia. Samoin kuin on totta, että ”laupias mies kohtelee palkitsevasti omaa sieluaan”, on myöskin se, että ”julma henkilö aiheuttaa vaikeutta omalle elimistölleen”. (Sananl. 11:17, Um) Tämä on jumalallinen sääntö. Sitä valaisevat hyvin Abigail ja Naabal. Abigail ”oli hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis, mutta mies oli tyly ja menoissaan raaka”. Daavid oli osoittanut ystävällisyyttä Naabalia kohtaan ja lähetti eräänä päivänä miehiään Naabalin luo pyytämään hiukan ruokaa: ”Anna sentähden palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille sitä, mitä sinulla on käsillä.” Julma, saita Naabal ”haukkui heitä”. Tämä vihastutti Daavidin. Hän pani miekkansa vyölleen, ja hän ja hänen miehensä päättivät maksaa Naabalille hänen epäystävällisyytensä. Naabalin vaimo, Abigail, esti Daavidin siitä tuoden hänelle ”kaksisataa leipää, kaksi leiliä viiniä, viisi lampaanpaistia, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata rusinakakkua ja kaksisataa viikunakakkua”. Abigail esti hartaalla pyynnöllä, mikä kuvasi hänen ystävällisyyttään ja arvostelukykyään, Daavidia joutumasta vikapääksi vereen. Mutta ”Herra löi Naabalia, niin että hän kuoli”. Daavid tunnusti, että Naabal sai Jehovalta, mitä hän ansaitsi: ”Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, sanoi hän: ’Kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut Naabalille minun häväistykseni . . . ja kääntänyt Naabalin pahuuden hänen oman päänsä päälle’.” Mutta ystävällinen, ymmärtäväinen Abigail sai odottamattoman siunauksen: ”Daavid lähetti sanomaan Abigailille, että hän halusi ottaa hänet vaimokseen.” – 1. Sam. 25:3, 8, 14, 18, 38, 39.

20. Miksi halpamainen, julma ihminen saa varmasti ansaitsemansa palkan?

²⁰ Me saamme Jehovalta, mitä me ansaitsemme. Epäystävällisyys kostautuu yhtä varmasti kuin ystävällisyyskin. Halpamainen, julma ihminen menettää ystävällisyyden kylvämisestä johtuvat siunaukset ja korjaa – jopa monin tavoin – vain ”vaikeutta omalle elimistölleen”. Jos julma ihminen säästyy ihmisen kostolta tai ei näytä kärsivän ruumista vahingoittavista tunteista, niin hän ei voi välttyä Jehova Jumalan, täsmällisen Tilinpitäjän, kostolta. ”Sillä se”, Paavali sanoo, ”joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.” Toisaalta, ”joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian”. – Kol. 3:25; Sananl. 21:21.

21. Mitä vastaan Jumala on, mutta mikä on kristillinen henki?

²¹ Kuinka runsaasti onkaan todistuksia siitä, että Jumala on epäystävällisyyttä – halpamaisuutta, karskiutta, saituutta, ahdasmielisyyttä ja itsekkyyttä – vastaan! Kristillinen henki on sopusoinnussa lempeyden, myötätunnon, pitkämielisyyden, vieraanvaraisuuden ja anteliaisuuden kanssa. Kristillinen mitta ei ole kitsas, vaan se voi olla ylitsevuotava. Jeesus sanoi: ”Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” – Luuk. 6:38.

22. Miten kristittyjen tulee jaella ystävällisyyttään, ja mikä siitä on seurauksena?

²² Jaelkaamme siis ystävällisyyttämme anteliaasti! Kun kristityt osoittavat ystävällisyyttä muukalaisille opettamalla heille Valtakunnan totuuksia, niin heillä on tilaisuus ilmaista anteliaisuutta antamalla ilmaiseksi aikaansa. Jos me luovutamme aikaamme kitsaasti Jumalan kallisarvoiseen Valtakunnan palvelukseen, kun me voisimme antaa sitä runsaasti, niin se riistää meiltä siunauksia: ”Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” Jos me suomme auliisti ystävällisyyttämme kaikille ihmisille, niin se tuottaa runsaita palkintoja ja odottamattomia siunauksia – niin, ja te osoittaudutte ”Isänne lapsiksi, joka on taivaissa”. – 2. Kor. 9:6; Matt. 5:45.