Miksi tulee kiittää?

JOISTAKUISTA saattaa näyttää, että nykyään on hyvin vähän syytä kiittää. Atomisodan kauhea uhka varjostaa jatkuvasti ihmiskuntaa kuin kuolinvaate, tiede tuottaa jatkuvasti yhä enemmän joukkotuhoaseita, kommunistit järkyttävät itsepintaisesti idän ja lännen epävakaisia suhteita, atomipommikokeilujen radioaktiivinen tuhka uhkaa ihmiskunnan terveyttä, elinkustannukset kohoavat, rikollisuus kasvaa jne. Maailma tarjoaa synkän kuvan sille, joka haluaa elää onnessa, rauhassa ja turvassa. Hän saattaa hyvin katsella maailmaa ja sen huonoja hedelmiä ja kysyä: Miksi tästä pitäisi kiittää?

Mutta on toisia asioita, joista ihminen saattaa olla syvästi kiitollinen. Hän voi pitää niitä luonnostaan lankeavina, mutta ne ovat paljon arvokkaampia kuin mikään, mitä maailma voi antaa. Elämä esimerkiksi on niin arvokas, että sille ei voida määrätä mitään hintaa, ja kuitenkin se oli Jumalan ilmainen lahja. Pidätkö sinä tunteettomasti sitä itsestään kuuluvana, ikään kuin hän olisi ollut velvollinen suomaan sen sinulle? Eikö häntä pitäisi kiittää siitä, ei ainoastaan yhtenä päivänä vuodessa, vaan joka päivä?

Pidätkö sinä luonnostaan lankeavana sitä ravintoa, mitä sinä syöt, ajatellen, ettei kenellekään kuulu kiitos, koska sinä olet ansainnut rahan, millä se ostettiin? Jos sinä omaksut tällaisen katsantokannan, niin sinä unohdat, että sen olemassaolon teki mahdolliseksi Luoja eikä sinun rahasi. Hän antoi ihmiselle ilmaisena lahjana jyvät, mitkä varaavat sinulle leipää, viljalajeja ja muita ravintotuotteita. Hän loi myöskin kasvikset ja hedelmät, joita ihminen käyttää ravinnokseen. Hän suunnitteli ne kaikki tuottamaan omaa lajiaan, jotta ihmisellä olisi aina ravintoa. ”Katso, minä anna teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.” – 1. Moos. 1:29.

Tulisiko tällainen lahja, mikä on niin tärkeä olemassaolollemme, ottaa vastaan välinpitämättömästi päivä toisensa jälkeen, ilmaisematta lainkaan kiitollisuutta sen Antajalle? On oikeus ja kohtuus, että sinä kiität Jehova Jumalaa syömästäsi ravinnosta. Se ei ole ainoastaan sinun arvostuksesi ilmaus, vaan myöskin sinun tunnustuksesi, että hän on sen todellinen Antaja. Apostoli Paavali osoittaa oikein, että sinun tulee ”nauttia kiitoksella” syömäsi ravinto. (1. Tim. 4:3) Kristus ja hänen apostolinsa menettelivät aina näin. He eivät syöneet kertaakaan yhtään ateriaa lausumatta ensin kiitosta Jumalalle. ”Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville.” (Joh. 6:11) Apostoli Paavalin kerrotaan Apostolien teoissa kiittävän ennen syömistä: ”Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään.” (Apt. 27:35) Kumpikin oli kiitollinen Jumalalle hänen ihmiselle varaamastaan ravinnosta.

Kiittäminen aterian edellä saattaa olla pieni asia, mutta se on oikein. Se on Jumalalle tulevan arvostuksen ja tunnustuksen asiaankuuluva ilmaus.

Kun me tarkastelemme aurinkoa ja sadetta sekä monia muita seikkoja, mistä elämämme maan yhteydessä riippuu, niin löydämme monia syitä Jumalan kiittämiseen. Kaikkien näiden aineellisten seikkojen vastaanottaminen häneltä ilmaisematta arvostusta on kiittämättömyyden huippu. Kun joku ihminen antaa sinulle suuriarvoisen lahjan, niin syvä kiitollisuus täyttää sinut varmasti, etkä sinä ole suinkaan kiittämättä. Mutta vaikuttavatko sinuun siten ne ylivoittoiset lahjat, mitkä tulevat Jumalalta, vai oletko sinä tunteettoman välinpitämätön?

Ihmiset saattavat määrätä kerran vuodessa yhden päivän kiittämistä varten, kuten Amerikassa vietetään kansallista kiitospäivää. Mutta kuinka monet silloinkaan viettävät tuota pyhäpäivää kiittäen todellisesti Jumalaa? Eivätkö heidän ajatuksensa ole enemmän juhlinnassa ja hauskuudessa kuin Jumalan antamissa monissa lahjoissa? Voidaanko sanoa, että Jumalaa kiitetään nauttimalla erikoisen runsas ateria? Jumalan kiittäminen ei tule vatsasta, vaan mielestä. Se ilmaistaan sanoilla. ”Minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.” (Ps. 69:31) ”Saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.” – Fil. 4:6.

Paitsi Jumalalta tulevia aineellisia lahjoja, joista ihmisen tulee kiittää päivittäin, on myöskin hengellisiä lahjoja, joiden pitäisi aiheuttaa kiitoksenilmaisuja. Jumala on varannut meille ajatustensa, päätöstensä, periaatteittensa ja lakiensa kirjoitetun ilmaisun. Tämä totuuden kirja, Pyhä Raamattu, on verrattoman kallis hengellinen lahja, mikä voi opastaa ihmistä tiellä, mikä koituu hänen parhaakseen. Se johtaa iankaikkiseen elämään. Mutta miten monet ihmiset kiittävät Jumalaa siitä, puhumattakaan siitä, että tutkisivat sitä?

Lunastusuhri oli Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden teko ihmiskuntaa kohtaan, jotta jumalisen antaumuksen ihmiset vapautuisivat aikanaan inhimillisestä epätäydellisyydestä ja kuoleman kirouksesta. Se avasi myöskin niille, jotka ovat kuolleet, paluutien elämään. Totisesti tällainen ihmisen Luojan rakkaudellinen varaus ansaitsee taajaan toistuvat kiitoksen ilmaisut. Samaa voidaan sanoa Jumalan lupauksesta vapauttaa maa jumalattomista ihmisistä ja sallia nöyrien omistaa se rauhassa Jumalan valtakunnan vanhurskaassa hallinnossa. ”Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.” – Ps. 37:9–11.

Jumala on rakkaudellisesti pitänyt huolta ihmisen hengellisestä ravinnosta Sanansa ja uskollisten todistajien järjestön välityksellä. Tuhannet vapautuvat tällä tavalla maailman hengellisestä nälänhädästä. Kiitollisina he uhraavat ”Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.” (Hepr. 13:15) Hänen huolenpitonsa maan nöyrien ravitsemiseksi hengellisesti on edelleen eräs syy kiitoksen uhraamiseen hänelle.

Vaikka maailma tarjoaakin hyvin vähän sellaista, mistä ihminen saattaisi tuntea halua kiittää, niin Jehova Jumala tarjoaa paljon sellaista, mistä hän voi olla kiitollinen. Älä ole kiittämätön, niin että otat vastaan hänen lahjojaan kiittämättä! Ilmaise arvostusta niiden johdosta kiittämällä niistä päivittäin!