Täyttykää hengellisellä arvostelukyvyllä
”[Täyttykää] hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä arvostelukyvyssä vaeltaaksenne Jehovan arvon mukaisesti voidaksenne täysin miellyttää häntä.” – Kol. 1:9, 10, Um.
1. Millaisia ratkaisuja kristittyä vaaditaan tekemään, ja mitä tarvitaan oikeitten ratkaisujen tekemiseksi?
ANTAUTUNUT kristitty joutuu joka päivä tekemään ratkaisuja. Tässä maailmassa eläminen tuo eteen monia ongelmia, ja nousee kysymyksiä, mitkä vaativat häntä tekemään ratkaisuja. Hänen on tehtävä kodissaan ratkaisuja, mitkä vaikuttavat hänen omaisiinsa, toimipaikassaan ratkaisuja, mitkä vaikuttavat hänen suhteisiinsa totuuden ulkopuolella oleviin; hänen on toimittava asioissa, joilla on vaikutusta hänen suhteisiinsa hänen veljiinsä ja sisariinsa uuden maailman yhteiskunnassa tai jotka vaikuttavat hänen suhteeseensa Jehovaan ja Hänen järjestöönsä sekä Valtakunnan palvelukseen. Miten tulee tehdä oikeita ratkaisuja, miten noudattaa aina oikeaa menettelytapaa, kas siinä pulma. Sen tekeminen vaatii hengellistä arvostelukykyä.
2, 3. Miten meidän tulee katsella asioita tehdäksemme oikeita ratkaisuja, ja mihin tämä johtaa?
2 Asioitten arvosteleminen hengellisellä tavalla merkitsee niiden katselemista siten, kuin Jehova katselee niitä. Jehova on tehnyt henkensä vaikutuksen avulla tunnetuksi näkökantansa asioista henkeytetyssä Sanassaan. Hän sanoo meille, miten hän arvioi asiat, mitä hän pitää arvokkaana ja varteen otettavana ja mitä hän katsoo turhaksi ja arvottomaksi, mitkä työt ja ajatukset ovat hyviä ja hyveellisiä ja mitkä pahoja ja jumalattomia. Koska ihminen on langenneessa lihassa, niin hän on taipuvainen katselemaan asioita lihan kannalta. Mutta jos joku sallii lihan taipumusten, kuten itsekkyyden, pelon, ylpeyden tai kateellisuuden, vaikuttaa itseensä jonkin kysymyksen herätessä, niin hän tekee varmasti väärän ratkaisun.
3 Voidakseen tehdä oikeita ratkaisuja kristityn täytyy olla hengellisen arvostelukyvyn täyttämä. Hänen täytyy erottaa selvästi oikea väärästä. Hänen täytyy oppia rakastamaan sitä, mikä on oikein, ja vihaamaan sitä, mikä on väärää, kuten Paavali lausui Roomalaiskirjeen 12:9:nnessä sanoen: ”Kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.” Hengellisen arvostelukyvyn omaamisen osoittaminen tekemällä oikeita ratkaisuja miellyttää Jehovaa ja johtaa ansiokkaaseen vaellukseen hänen edessään. Sama apostoli kirjoitti Kolossalaisille (1:9, 10, Um): ”Emme me ole . . . lakanneet rukoilemasta teidän puolestanne ja pyytämästä, että te täyttyisitte hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä arvostelukyvyssä vaeltaaksenne Jehovan arvon mukaisesti voidaksenne täysin miellyttää häntä kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikissa hyvissä töissä ja kasvaessanne Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa.”
4. Mitä ”arvostelukyky” merkitsee, ja mitä osaa tieto näyttelee hengellisessä arvostelukyvyssä?
4 Miten me voimme täyttyä hengellisellä arvostelukyvyllä? Paavali viittaa kolossalaisille kirjoittamissaan sanoissa ensimmäiseen perusehtoon, nimittäin Jumalan tahdon täsmälliseen tuntemukseen, tällaisella täsmällisellä tiedolla täyttymiseen. ”Arvostelukyky” merkitsee ”havaitsemista” tai ”sielun silmillä erottamista”, so. sitä, että erottaa tai havaitsee toisen asian toisesta eriäväksi, onko se oikea vai väärä, tärkeä vai merkityksetön, arvokas vai arvoton. Tieto merkitsee tällaiselle erotuksen tekevälle silmälle samaa kuin valo luonnolliselle silmälle. Se valaisee, saa asiat esiintymään selvinä ja terävinä oikeassa suhteessa toisiinsa. Samoin kuin valo on välttämätön, jotta voisi valita epätasaisen ja petollisen maaston yli vievän parhaan tien, niin tarvitaan täsmällistä tietoa, jotta voisi arvostella, mikä on oikea ja turvallinen reitti tämän vanhan asiainjärjestelmän petollisten ja vaarallisten olosuhteitten keskitse. Näin ollen vaikuttaa Jumalan tahdon täsmällinen tunteminen sen Jumalaan kohdistuvan rakkauden ohella, minkä tällainen tuntemus aiheuttaa, voimakkaana vanhurskauden hyväksi toimivana voimana ihmisen elämässä ja on välttämätön oikeitten ratkaisujen tekemiseksi Jehovan miellyttämiseksi. – Ef. 4:23, 24.
5, 6. a) Millaista tutkimista vaaditaan? b) Mikä on eräs tapa, jolla me voimme ”varmistautua” tutkimastamme?
5 Jumalan täsmällisen tahdon tuntemisen painamiseksi lujasti mieleen vaatii tutkimista. Tämä on niin tärkeätä, että sitä ei voida painottaa liiaksi. Tällainen tutkiminen on senlaatuista, mikä lujittaa ajatukset pysyvästi mieleen, ja se vaatii ponnistusta ja keskittymistä. Meidän täytyy ”työskennellä ankarasti ja ponnistella” Raamattumme tutkimisessa. Niin, tutkiminen merkitsee juuri sitä – tutkimista! Se merkitsee harkitsemista. Ruoka on pureskeltava hyvin, jotta se voisi sulaa oikealla tavalla. Kun me pureskelemme ruokaa, niin me maistelemme sitä ja saamme siitä koko sen maun. Samoin on hengellisen ruoankin laita: sitä on pureskeltava, käänneltävä yhä uudelleen mielessä. Siten saamme siitä sen täyden maun. Auttaaksemme tätä hengellisen ruoan henkistä pureskelua me voisimme tehdä itsellemme seuraavanlaisia kysymyksiä lukiessamme (esim. tutkiessamme tätä lehteä): Mistä se johtuu? Miksi tämä on näin? Ei siksi, että meillä olisi arvosteleva henki luettuun nähden, vaan tutkiaksemme omia ajatuksiamme, jotta näkisimme, että käsitämme eri kohdat ymmärtäen. Apostoli kehottaa juuri siten: ”Varmistautukaa kaikesta, pitäkää kiinni siitä, mikä on oikein”, so. ymmärtäkää luettu ja painakaa sitten ydinkohdat lujasti mieleen. – 1. Tim. 4:10; 1. Tess. 5:21, Um.
6 Hengellinen arvostelukyky ei tule pelkästään siitä, että oppii joukon tosiasioita. Monilla ihmisillä on tietoa, heillä on tietoa mielessään, mutta heiltä puuttuu kumminkin hengellistä arvostelukykyä. Hengellisen arvostelukyvyn omaaminen merkitsee sitä, että me olemme ymmärtäneet ja sulattaneet tosiasiat, tutkineet ne muun jo oppimamme tiedon valossa ja panneet uuden tiedon oikeaan suhteeseensa muuhun tietoon nähden sallien sen laajentaa tai oikaista ja parantaa niiden asioitten ymmärtämistä, joihin uusi valo on loistanut. Tällä tavalla me voimme ”varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta”. – Room. 12:2, Um.
7. Miksi Jehovan henki on erittäin tärkeä hengellisellä arvostelukyvyllä täyttymiseksi? Mitä pitäisi näin ollen tehdä jokaisessa omakohtaisessa tutkistelutilaisuudessa?
7 Sitten on tärkeätä myöskin saada Jehovan henkensä välityksellä suoma apu, jos aikoo tulla hengellisen arvostelukyvyn täyttämäksi. Täsmällistä tietoa ja täydellistä ymmärrystä voi saada ainoastaan Jehovan hengen avulla tutkimisen ja harkitsemisen ohella. Tätä erittäin tärkeätä seikkaa ei saa unohtaa: On mahdotonta täyttyä hengellisellä arvostelukyvyllä ilman Jumalan hengen apua. Jumalan oma Sana sanoo: ”Sillä kuka ihmisten joukosta tuntee ihmisen asioita paitsi ihmisen henki, mikä hänessä on? Niin ei myöskään kukaan ole tullut tuntemaan Jumalan asioita paitsi Jumalan henki. Mehän emme saaneet maailman henkeä, vaan sen hengen, mikä on Jumalasta, jotta tietäisimme, mitä Jumala on ystävällisesti antanut meille. Näitä me myöskin puhumme, emme ihmisviisauden, vaan hengen opettamin sanoin, kun me yhdistämme hengelliset asiat hengellisiin asioihin.” Kun sinä tutkit, niin, kun tutkit yksityisesti kotona, rukoile joka tilaisuudessa Jehovan henkeä avuksesi tutkistelussasi, auttamaan itseäsi ymmärtämään, auttamaan itseäsi käsittämään sen merkityksen, mitä sinä luet, jotta kasvaisit hengellisessä arvostelukyvyssä. – 1. Kor. 2:11–13, Um.
8. Mikä tarkoitus mielessämme meidän tulee tutkia, ja minkä välttämisestä meidän täytyy varmistautua?
8 Tällaisten henkeä koskevien rukousten ohella täytyy välttämättä ponnistella omakohtaisessa tutkistelussa siinä tarkoituksessa, että voisi laajentaa Jumalan Sanan ymmärtämistä ja arvostamista kasvaakseen hengellisessä arvostelukyvyssä. Tällainen tutkistelu voi olla ja sen tulisi olla riemullista ja piristävää. Satunnainen tutkiminen seurakunnan kokouksiin, kuten Vartiotornin tutkisteluihin, valmistauduttaessa ei johda hengelliseen arvostelukykyyn. Joillakuilla saattaa olla tapana jättää tutkistelun valmistelut viimeiseen minuuttiin, kenties suoritettavaksi tuntia tai kahta ennen seurakunnan tutkisteluaikaa. Ehkä on aikaa katsoa vain joitakin helpompia kysymyksiä ja tarkistaa vastaukset kappaleista, niin että voidaan esittää ainakin joitakin selityksiä Vartiotornin tutkistelussa Valtakunnansalissa. Mutta se ei ole tutkimista, vai onko? Se tieto, minkä sillä tavalla saa, unohtuu nopeasti, eikä sitä muisteta luultavasti päivääkään tai kahta tämän nimenomaisen asian katselemisen jälkeen.
9, 10. a) Mitä hyötyä on kertauksesta henkilökohtaisessa tutkistelussamme? b) Miksi henkilökohtaisessa tutkimisessa tarvitaan säännöllistä aikataulua?
9 Kun suunnitellaan määräaika henkilökohtaiselle tutkimiselle Vartiotornin tutkisteluun ja muihin kokouksiin valmistautumista varten, niin tulee jättää riittävästi aikaa aineiston harkitsemiseen eteenpäin mentäessä, tiedon pureskelemiseen, jotta se painuisi lujasti mieleen. Jotta nähtäisiin, onko näin käynyt, on hyvä pitää kertaus jokaisen henkilökohtaisen tutkinnan jälkeen. Silloin on tieto tuoretta ja paras aika katsoa, että se tekee syvän vaikutuksen. Kun koetetaan palauttaa tieto tajuttavasti ajatukseen heti tutkinnan jälkeen, niin harjaannutetaan muistamista ja mieleenpalauttamiskykyä, ja se auttaa suuresti ydinkohtien painamisessa mieleen. Loppukertaus voitaisiin suorittaa lehti tai kirja suljettuna. Meillä on tiedossamme kirjoituksen nimi. Miten paljon me voimme nyt muistaa kohokohtia päätodisteluista? Voimmeko me palauttaa mieleen joitakin siinä käytettyjä todistustekstejä? Saatammeko kertoa kaikki pääkohdat kirjoituksesta tehdyn lyhyen yhteenvedon muodossa? Jollemme voi tehdä tätä, niin meidän on käytävä kirjoitus jälleen läpi etsien tietoisesti kohokohdat, päätodistelut.
10 Joku saattaa sanoa tässä kohden: ”Mutta kaikki tämä vie aikaa.” Se on totta, mutta se on hyvin käytettyä aikaa, aikaa, mikä on käytettävä, jos tahdotaan painaa Jumalan tahdon täsmällinen tuntemus lujasti mieleen ja hankkia oikea perustus hengellisellä arvostelukyvyllä täyttymiseksi. Mitään oikotietä ei ole. Tutkiminen, säännöllinen tutkiminen on välttämätön hengellisellä arvostelukyvyllä täyttymiseksi. Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Ajattele alituisesti sitä, mitä minä sanon; Herra on tosiaan antava sinulle arvostelukykyä kaikessa.” – 2. Tim. 2:7, Um.
11. Mikä seuraus on totuuden ymmärtämisessä ja arvostamisessa kasvamisesta?
11 Kun sinä noudatat tätä viisasta menettelyä, niin sinä iloitset kasvaessasi totuuden ymmärtämisessä ja arvostamisessa. Se painuu syvälle mieleesi ja sydämeesi ja tulee oleelliseksi sinulle. Silloin sinä olet tosiaan ”aina valmis vastaamaan jokaiselle, joka sinulta kysyy sen toivon perustusta, joka sinussa on”. Sinun mielesi ja sydämesi on vahva, kypsä, terve. Sinä näet selvästi kuljettavan tien. Sinä et horjahda totuuden kaidalta tieltä ja terveestä opista väärien opetusten ja lahkolaisajatusten rämeikköön, vaan sinä vältät kohtuuttomat näkemykset asioista ja varjellut lankeamasta omaan ymmärrykseesi nojaamisen aivan liian helppoon ansaan. Kun mielesi on täsmällisen tiedon täyttämä ja kun Jehovan henki ohjaa ajatuskykyäsi, niin sinä erotat kuljettavan tien, tien, mikä on valon täyttämä, ja pelastut pimeyteen johtavalta pahalta tieltä. ”Sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys [arvostelukyky, Um] suojeleva sinut. Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu; niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä.” – 1. Piet. 3:15; Sananl. 2:10–13.
12. Mitä kristityn on tehtävä, kun hänen elämässään nousee kysymyksiä, ja mitä hänen on oivallettava ratkaisuja tehdessään?
12 Kristityn täytyy harjoitella hengellistä arvostelukykyä vaeltamallaan tiellä ”vaeltaaksensa Jehovan arvon mukaisesti voidakseen täysin miellyttää häntä”. Kun nousee kysymyksiä, mitkä vaikuttavat häneen henkilökohtaisesti, niin epätäydellinen liha on nopea reagoimaan, ja jollei hän ole varovainen, niin se saattaa johtaa hänet väärään menettelyyn. On pidätyttävä lihallisista vaikutteista ja himoista ja annettava sen sijaan hengellisen arvostelukyvyn johtaa. Kun kysymyksiä herää, niin on siis pysähdyttävä ja ajateltava: Mitä Raamattu sanoo tästä? Miten Jehova ja Kristus Jeesus katselisivat asiaa? Usein siihen liittyy joukko tekijöitä, joita ei ehkä oteta huomioon, jos toimii pikaisesti, tekijöitä jotka vaikuttavat eri suuntiin – todistajatovereitten ja kristillisen järjestön etuihin, Jumalan etuihin ja, kenties, asianomaisen elämänetuihinkin. Harkitse seuraavaa henkeytettyä lausuntoa: ”Että teidän rakkautenne uhkuisi yhä enemmän täsmällisen tiedon ja täyden arvostelukyvyn ohella voidaksenne varmistautua tärkeimmistä seikoista, niin että olisitte virheettömiä ettekä kompastuttaisi toisia Kristuksen päivään saakka ja täyttyisitte vanhurskaalla hedelmällä, mikä tulee Kristuksen Jeesuksen kautta Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” – Fil. 1:9–11, Um.
13, 14. a) Miten hengellistä arvostelukykyä omaava menettelee jonkin vaikeuden esiintyessä seurakunnassa? b) Mikä auttaa häntä saamaan oikean näkemyksen?
13 Ehkä seurakunnassa ei ole käsitelty jotakuta oikein, tai hän ainakin voi ajatella niin. Vaikka jotakuta ei olisikaan käsitelty aivan siten kuin pitäisi, niin se ei olisi mikään syy ärtyä siinä määrin, että kiihtyy ja sallii kiivastuksensa vähän kuohahtaa. Jos näin kävisi, niin hän menettäisi varmasti arvostelukykynsä ja tasapainonsa. Hän toimisi tällaisessa tilanteessa lihan eikä kypsän hengellisen arvostelukyvyn kannalta katsoen. Vaikka henkilö olisikin alussa oikeassa jossakin asiassa, niin pikainen toiminta ei auta, ja hän saattaa havaita ryhtyneensä väärään menettelyyn, mikä ei oikaise mitään. Meidän täytyy aina valvoa, että emme juokse Jehovan ja hänen järjestönsä edelle tullen kärsimättömiksi, ottaen ohjat omiin käsiimme. Saattaa olla aikoja, jolloin joku menee harhaan, ja koska hänellä on jokin virka seurakunnassa, niin ehkä tulee vaikeuksia hetkeksi, mutta tällaiset ajat paljastavat kristillisen kärsivällisyyden, ja jos me emme voi tehdä mitään teokraattisesti tilanteen hoitamiseksi, niin meidän on odotettava Jehovan korjaavan asian. Hengellisen arvostelukyvyn täyttämä tekee siten.
14 Kysymyksessä on oikean näkemyksen saaminen, asioitten katseleminen oikeassa suhteessa. Saattaa nousta silloin tällöin paikallisia vaikeuksia inhimillisten epätäydellisyyksien johdosta, ja ne voivat johtaa epämukavuuteen ja kärsivällisyyden koetukseen, vieläpä panna tiukalle rakkaudellisen kiintymyksenkin, mutta kun pysähdymme ja harkitsemme hiukan näitä pulmia, niin ne alkavat pian näyttää pieniltä verrattuina muihin tärkeämpiin asioihin.
15, 16. a) Mainitse eräitä tärkeämpiä seikkoja, joihin meidän tulee kiinnittää huomiomme? b) Miten Paavali suosittelee Filippiläiskirjeessään tätä mielentilaa?
15 Tarkastelkaamme hetkinen joitakin näistä tärkeämmistä asioista: sitä, että me elämme tämän asiainjärjestelmän viimeisiä päiviä; että Harmagedon, Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän taistelu, jolloin hän kirkastaa ja saattaa kunniaan kaikkeuden yksinvaltiutensa, on käsillä; että Kristus Jeesus hallitsee nyt Valtakunnan voimassa ja ohjaa suurta työtä, ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamista koko maassa; että kaikista maista, kielistä, roduista ja kansakunnista kokoontuu ihmisiä tämän saarnaamisen johdosta yhteen yksimieliseen, sopusointuiseen uuden maailman yhteiskuntaan. Kun harkitaan näitä asioita ja niiden tuntemisen ja niihin osallistumisen ihmeellistä etua ja ansaitsematonta hyvyyttä, niin sydän täyttyy ylitsevuotavasta kiitollisuudesta Jehovaa kohtaan. Miten tyhjänpäiväisiltä ja pieniltä ihmisen pulmat nyt näyttävätkään verrattuina näihin paljon tärkeämpiin asioihin! Kun pieniä tahi paikalliselta näkökannalta katsoen suuriakin pulmia tulee, niin se, jolla on hengellistä arvostelukykyä, ei salli moisten pulmien tulla niin suuriksi mielessään, että ne vääristävät hänen näkemyksensä. Hän säilyttää tasapainonsa ja katselee aina asioita siinä suhteessa, mikä niillä on tärkeämpiin asioihin.
16 Uuden maailman yhteiskunnassa ei onneksi nouse pulmia ja vaikeuksia alituisesti; ne ovat todellisuudessa harvoja ja harvinaisia verrattuina alituisesti tarjolla oleviin iloihin: kenttäkokemuksiin, lammasten löytämiseen ja ruokkimiseen, onnelliseen veljesseuraan Valtakunnansalissa. Näissä tulee meidän mielemme olla. ”Kaikki, mikä on . . . oikeaa, . . . mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Anna tällaisten asioitten tulvehtia mieleesi, niin sinä säilytät aina suhteellisuustajusi. Sinä pystyt arvostelemaan asiat hengellisesti. – Fil. 4:8.
17. Miten jotkut ovat kompastuneet pois totuudesta pienissä asioissa?
17 Tärkeämmät asiat häviävät taas kokonaan sen näköpiiristä, joka on liian arvostelevainen ja katselee aina toisia lihan epätäydellisyyksien kannalta. Sellainen havaitsee todennäköisesti tulevansa onnettomaksi valittajaksi. Jotkut ovat tosiaan sallineet vähäpätöisten asioitten saada heidät kompastumaan suoraan pois totuudesta. He antoivat jonkin vähäisen seikan elämässään tulla niin suureksi, että se tunki pois kaiken muun. He menettivät hengellisen arvostelukykynsä. Sen sijaan että he olisivat pysähtyneet harkitsemaan asioita Jumalan Sanan kannalta, he sallivat jonkin lihallisen himon, kuten ylpeyden, pelon tai kateuden, vaikuttaa itseensä. Heidän oma ymmärryksensä johti heidät tielle, mikä päättyy hengelliseen tuhoon.
18. Miten me voimme varjeltua tällaiselta kompastumiselta?
18 Emmekö me kaikki haluakin varmasti olla varuillamme sellaisen tien suhteen? Me olemme, jos olemme kasvaneet ja kasvamme jatkuvasti sen täsmällisessä tuntemisessa, mikä Jumalan tahto on meihin nähden, jos me pidämme mielessämme ja sydämessämme tärkeämmät asiat ja jos me ratkaisujen tullessa otamme huomioon, millä tavalla Jehova katselee asioita hänen Sanansa esityksen mukaan, emmekä tule viisaiksi omissa silmissämme. Huomaa tässä yhteydessä Sananlaskujen 3:1–7:ssä oleva ajankohtainen neuvo: ”Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat. Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaa omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.”
19. Miten me osoitamme turvaavamme Jehovaan koko sydämestämme?
19 Vaikka joku luulisi olevansa oikeassakin jossakin asiassa, niin hänen täytyy olla varuillaan, ettei ole liian vanhurskas, viisas omissa silmissään, ja ettei hänen omavanhurskautensa johdata häntä siten harhaan. Kristityn täytyy säilyttää tasapainonsa valvomalla henkeään ja antamatta Saatanalle tilaisuutta voittaa ja johdattaa häntä pahalle tielle. On varattava aikaa jonkin asian tarkastelemiseen käyttäen hengellistä arvostelukykyä kääntymällä Jumalan Sanan puoleen Hänen mielipiteensä selville saamiseksi asioissa. On tuskin mitään ongelmaa, mikä voi tulla eteen kristityn elämässä ja mistä Jehovan Sana ei antaisi viisasta neuvoa ja ohjausta. Henkilö osoittaa turvaavansa Jehovaan koko sydämestään etsimällä Hänen neuvoaan ja sitten noudattamalla sitä aina antamalla mukautumisen Jumalan tahdon täsmälliseen tuntemukseen olla ’mieleen vaikuttavana voimana’ ja panemalla siten ylleen uuden ihmisen, ”joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen”. – Ef. 4:23, 24.
20. a) Miten hengellinen arvostelukyky varjelee meitä tulemasta vihaisiksi tai tuohtuneiksi? b) Minkä sopivan menettelytavan Jeesus neuvoi sen käsittelemiseksi, joka esiintyy loukkaavasti?
20 Hengellinen arvostelukyky johtaa oikeaan suhteeseen uuden maailman yhteiskunnassa oleviin veljiin ja sisariin. Jos esim. joku veli ajattelee, että hänelle on tehty väärin, niin hän ei toimi pikavihaisena ollen tuohtunut sen takia, mitä hänen veljensä on saattanut tehdä hänelle tai sanoa hänestä. Mikä voisi saada jonkun tuohtumaan ja vihastumaan sellaisissa olosuhteissa? Eikö se, että hän ajattelee itseään, että hän on häiriintynyt ehkä siksi, että hänen hyvä nimensä on esitetty väärässä valossa? Mutta eikö tähän liity jotain tärkeämpääkin? Jos joku on menetellyt seurakunnassa väärin, niin hengellistä arvostelukykyään käyttävä kristitty näkee, että hänen veljensä väärä menettely on todistus jostakin hänen hengellisestä heikkoudestaan ja että hänen hengellinen elämänsä on sen tähden vaarassa, ja siitä on totisesti oltava enemmän huolissaan kuin mistään todellisesta tai kuvitellusta vääryydestä, mitä hänen veljensä on saattanut tehdä hänelle. Sen sijaan että kypsä kristitty ”muistelisi kärsimäänsä pahaa”, tämä saa hänet menemään hairahtuneen veljensä luo, mutta ei vihassa, ei saadakseen jotain henkilökohtaista tyydytystä hänen mahdollisesti tekemänsä vääryyden johdosta, vaan rakkaudesta häntä kohtaan, auttamaan häntä nousemaan kompastustilastaan, mikäli mahdollista, ennen kuin on liian myöhäistä. Eikö Jeesus neuvonut juuri näin: ”Sitä paitsi, jos veljesi tekee synnin, niin mene ja paljasta hänen virheensä yksistään itsesi ja hänen keskensä. Jos hän kuuntelee sinua, niin sinä olet voittanut veljesi.” – 1. Kor. 13:4, 5; Matt. 18:15, Um.
21. Miten Jehovan kypsä palvelija katselee itseään?
21 Omatessaan hengellistä arvostelukykyä Jumalan uskolliset palvelijat näkevät itsensä sellaisiksi kuin he ovat, vain maallisiksi astioiksi, joilla on itsessään vähän arvoa, mutta jotka sisältävät Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä arvokkaita tiedon aarteita käytettäväksi hänen palveluksessaan. Tämä pitää heidät nöyrinä ja auttaa heitä ymmärtämään aina, että mitä arvokasta heillä onkin, sen he ovat saaneet Jehovalta, eikä heillä itsellään ole siitä mitään kerskumista. Apostoli kirjoitti 1. Korinttolaiskirjeen 4:6, 7:nnessä: ”Että . . . oppisitte tämän: ’Ei yli sen, mikä kirjoitettu on’, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” Tämän raamatullisen näkemyksen omaaminen varjelee tulemasta ylpeäksi ja omakeskeiseksi tai herkästi pahastuvaksi ja loukkaantuvaksi, mikä tekee hänestä sellaisen, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen. Hän on täynnä arvostusta Jehovan hyvyyttä ja sitä etua kohtaan, että tuntee Hänet ja hänen Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, ja hän unohtaa itsensä ja on kiinnostunut ainoastaan omaamiensa hyvien asioitten jakelemisesta toisille.
22. Mitä äärimmäisyyksiä täytyy välttää pysyessämme nöyrinä? Miten?
22 Mutta vaikka me pysymme nöyrinä, niin on tarpeellista olla varuillaan päinvastaisen äärimmäisyyden suhteen, ettei tunne alemmuuskompleksia, ole anteeksipyytelevä, tyytymätön itseensä masennukseen asti. Tuntien Jehovan hengen hän oivaltaa terveesti, että hän pystyy Jehovan avulla tekemään sen, mikä on Jehovan tahto hänen suhteensa, ja niin hän tarttuu mihin palvelusmääräykseen hyvänsä uskossa. Me luemme Roomalaiskirjeen 12:3:nnesta: ”Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.”
23. Miten hengellinen arvostelukyky edistää yksimielisyyttä veljien kesken?
23 Tämä nöyrä, mutta kuitenkin todenmukainen näkemys itsestään auttaa kristittyä suhtautumaan rehellisesti, suorasukaisesti ja todellisuudentajuisesti veljiinsä, mikä auttaa virkistävään toveruuteen ja jumaliseen sopusointuun. Hengellinen arvostelukyky auttaa meitä työskentelemään yhdessä yksimielisyydessä ymmärtäen toistemme tarpeet, ja se auttaa meitä ilmaisemaan käytännöllisesti rakkauden ominaisuutta. Täyttykää siis hengellisellä arvostelukyvyllä, tehkää oikeita ratkaisuja ”vaeltaaksenne Jehovan arvon mukaisesti voidaksenne täysin miellyttää häntä kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikissa hyvissä töissä ja kasvaessanne Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa”.