Valtakunnan etujen pitäminen ensi sijalla

”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” – Matt. 6:33.

1. Mikä on yleinen asenne Jumalan valtakuntaan nähden, ja missä asemassa useimmat ihmiset ovat?

USEIMMILLA ihmisillä on vähän tilaa Kristuksen hallitsemalle Jumalan valtakunnalle elämässään. Varsinkaan niillä, jotka muovaavat tämän maailman ajatustavan, ei ole kiinnostusta tähän valtakuntaan. He ovat sen lisäksi päättäneet ehkäistä mahdollisimman monta muuta tulemasta kiinnostuneeksi. Ne, jotka ovat vastuussa maailman asioista, ovat saaneet kuristavan otteen ihmisen harrastuksista pitääkseen hänet alamaisuudessa. Heidän hänelle järjestämänsä elintapa pakottaa hänet tiettyihin uomiin, joita hän tuntee olevansa velvoitettu kulkemaan, jos hän aikoo varjeltua hengissä. Seurauksena ja usein puolustustoimenpiteenä on, että hän sokaistuu näkemästä mitään muuta mahdollisuutta ja jatkaa eteensä asetettua menettelyä vähimmän vastustuksen tienä.

2. Mitä menetelmätapaa ihmisten täytyy noudattaa pysyäkseen vapaina paholaisten valvomasta ajattelusta, ja minkä vakuutuksen Jeesus antoi sellaisen menettelyn viisaudesta?

² Kaiken tämän yläpuolella on valvomassa tämän maailman jumala, jonka pääharrastuksena on vieroittaa kaikki ihmiset Valtakunnasta, minkä Jumala nyt tarjoaa pelastuskeinona. Jos siis jonkun on liikuttava samassa toimintapiirissä kuin tämä maailma, joutumatta imaistuksi paholaisten valvoman ajattelun pyörteeseen, niin hänen täytyy pitää Jumalan valtakunnan edut ensi sijalla elämässään. Jeesus rasti tämän tien kristityille sanoessaan: ”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa niin myös kaikki tämä teille annetaan.” – Matt. 6:25–33.

3. Keille Jeesus antoi tämän neuvon, ja mistä sen noudattaminen riippuu?

³ Tämä Jehovan valtakunnan pääedustajan käsky sisältää lupauksen, että Jumala vapauttaa tämän maailman puristuksesta ja pitää huolen kaikkien niiden tarpeista, jotka tottelevat Hänen lakiaan ja panevat Hänen hallituksensa edut ensi sijalle elämässään. (Ps. 18:21; Sananl. 13:13; Hepr. 11:6) Jeesus ei puhunut tässä ainoastaan niille, jotka olivat jo Jehovan palvelijoita. Tämän käskyn sanat kuuluvat hänen ”vuorisaarnaansa”, ja hän puhui vuosisatojen päähän kaikkiin kansoihin kuuluville ihmisille, jotka etsivät parempaa elämää Jumalan tiellä. Siitä syystä tekisivät kaikki nykyiset Kristuksen Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvat viisaasti, jos he harkitsisivat näitä sanoja vakavasti verraten niitä omiin harrastuksiinsa ja asemiinsa maailmassa. Jehovan huolenpitokyky on kiistaton, niin kuin Jeesus osoittaa tässä, joten kenenkään ei tarvitse tuntea olevansa riippuvainen tästä maailmasta. Kristityn vaellus tulee näin ollen kokonaan uskon ja sen asiaksi, onko hän halukas panemaan omat etunsa toiselle sijalle Jumalan valtakunnan etuihin katsoen.

4. Minkä suhteen pitäisi vallita Valtakunnan etujen ja omien henkilökohtaisten harrastusten välillä?

⁴ Tältä näkökannalta katsoen tulee jokaisesta harrastuksesta, mikä kristityllä on, Valtakunnan etu. Paavali sanoi: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle.” (Kol. 3:23) Ruokaa ei hankita vain itsensä tyydytykseksi, vaan jotta kristitty vahvistuisi ruumiillisesti hänelle palveluksessa määrättyyn työhön. Kristityn kiinnostus maalliseen työhön ulottuu vain niin pitkälle, kuin tarvitaan hänen vaatettamiseensa ja asumiseensa ja perheensä huoltamiseen, jotta hän voisi jatkaa Jumalan palvelemista. Edistyminen liikealalla ei ole hänen pääharrastuksensa. Hän valvoo tarkasti yhteiskunnallista toimintaansakin ja saattaa sen täydellisen silmälläpidon alaisuuteen, niin että hänen ajatuksensa Valtakunnan toimista elpyisivät ja olisivat oikeaan ohjatut. Antautuminen Valtakunnan eduille tuo elämän, mikä pitää ihmisen vireänä. Ahneus ja itsekkyys tuovat monta murhetta. Paavali kehottaakin: ”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.” – 1. Tim. 6:6.

5. Miten Nooa antoi esimerkin harrastusten oikeasta tasapainosta?

⁵ Oikeasta tasapainosta tulee uskon asia, ja jos meillä on sellainen usko kuin Nooalla, niin me saatamme elää sellaisen maailman keskellä, jonka Jumalan antamat harrastukset on vääristelty henkilökohtaisiksi ja itsekkäiksi pyrkimyksiksi, ja voimme silti säilyttää tasapainomme ja harrastuksemme Jumalan antamissa vastuutehtävissä. Nooa teki niin. Nooa oli nainut mies niin kuin hänen poikansakin. Kuitenkaan eivät hänen perheensä edut, hänen tarpeensa huolehtia perheensä ruoasta ja juomasta häirinneet hänen Jumalalta saamaansa määräystä arkin rakentamisesta. Hän piti mielensä työssään, ja se menestyi, ja Nooa varjeltui maailman lopussa. Koska Nooa asetti Valtakunnan edut ensi sijalle, niin häntä sanotaan vanhurskauden saarnaajaksi, ja Paavali lausuu hänestä: ”Uskon kautta . . . Nooa tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.” (2. Piet. 2:5; Hepr. 11:7) Nooa ei ollut esimerkki ainoastaan sille maailmalle, missä hän eli, vaan Kristuksen Jeesuksen todistus osoittaa hänet myöskin esimerkiksi tälle nykyiselle asiainjärjestelmälle. (Matt. 24:37–39) Niiden, jotka panevat Jumalan valtakunnan edut ensi sijalle, ei siis tarvitse tuntea lainkaan epävarmuuden tunnetta.

6. Miksi Jehovan todistajat ottavat sellaisen asenteen, kuin heillä on, tämän maailman hallituksiin nähden, mutta miten eräät ihmiset suhtautuvat heidän asenteeseensa?

⁶ Koska Jehovan todistajat ovat panneet Jumalan valtakunnan edut ensi sijalle elämässään, niin jotkut asioita tuntemattomat ihmiset katselevat epäluuloisesti heidän suhdettaan ja asennettaan tämän maailman hallituksiin nähden. Jos nämä kansat olisivat omillaan toimeentulevia ja kykenisivät pitämään huolta ihmisten tarpeista, niin Jumalan valtakuntaa ei tarvittaisi. Jeesus opetti kuitenkin seuraajiaan rukoilemaan Jumalan valtakunnan tuloa, niin että Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä. (Matt. 6:10) Kristittyjä ei voida suinkaan tuomita siksi, että he luottavat tässä rukouksessa lausuttuun toivoon ja pyrkivät sitä kohti. Niiden, jotka luottavat tämän maailman hallituksiin, olisi hyvä kysyä itseltään: Jos Jeesus olisi täällä nyt, niin minkä kansan lippua hän tervehtisi palvoen? Minkä maan puolesta hän taistelisi? Mitä poliittista puoluetta hän äänestäisi? Siinä väitöksessä, että Jeesus Kristus on eri asia, ei ole mitään perää. Jeesus itse sanoi: ”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.” (Luuk. 6:40) Jeesuksen Kristuksen vilpitön seuraaja on kiinnostunut Hänen näkökannastaan asioissa ja yrittää omaksua täsmälleen sen tien, minkä Jeesus itse ottaisi. Monet kristityiksi tunnustautuvat eivät kumartaisi eivätkä tervehtisi palvoen Kristuksen Jeesuksen kuvaa Jumalan hallituksen edustajana. Se merkitsisi heille epäjumalanpalvelustekoa. Kuitenkin he suorittavat samanlaisia tekoja tämän maailman jonkin kansan vertauskuvalle. Niille, jotka asettavat Jumalan valtakunnan edut ensi sijalle, ovat kaikki tällaiset teot ristiriidassa Herran rukouksen ja Jumalan Sanan periaatteitten kanssa, ja ne merkitsevät Jumalan etujen siirtämistä toiselle hallitsijalle. Kristitty ei voi tehdä tätä ollessaan omantunnontarkka Jumalan valtakuntaa kohtaan.

7. Miksi Jehovan todistajat eivät vaaranna minkään kansan turvallisuutta pitäessään Jumalan valtakunnan edut ensi sijalla?

⁷ Tällainen yksinomainen antaumus Jehovalle ja hänen valtakuntansa eduille ei vaaranna minkään kansan turvallisuutta. Jeesus Kristus ei ollut kumouksellinen, vaikka hänen uskonnolliset vastustajansa syyttivät häntä siitä. (Luuk. 23:2) Hän kieltäytyi ryhtymästä poliittiseen toimintaan tämän maailman asioissa, koska, kuten hän sanoi: ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva.” (Matt. 6:24) Jeesuksen tällaisen neuvon tähden Jehovan todistajat ovat kieltäytyneet sekoittamasta näitä etuja hallitukseen. Mutta tämä ei tee heistä kumouksellisia. Kun Jehovan todistajat kieltäytyivät menneisyydessä täyttämästä sellaisia isänmaallisia velvollisuuksia kuin äänestämistä, lipun tervehtimistä palvoen tai osallistumista asejoukkoihin, niin se on tae joka ainoalle maalle siitä, että Jehovan todistajat eivät vaaranna maan turvallisuutta, koska he ovat pidättyneet samoista toimista kaikissa muissakin maissa samaan aikaan. Minkään kansan taholta tuleva hyökkäysuhka ei ole näin ollen Jehovan todistajain vastuulla. Jehovan todistajat eivät muodosta vakavaa ongelmaa millekään kansalle. Heidän puolueeton kantansa kaikkialla maailmassa on sitovampi ja luotettavampi tae asioihin sekaantumattomuudesta, hyökkäämättömyydestä kuin kaikki sopimukset, mitkä nuo ”vihollisvaltiot” saattavat allekirjoittaa, koska se perustuu yksinomaiseen antaumukseen Jumalalle ja hänen valtakuntansa eduille. Näitä sitoumuksia ei voida rikkoa rankaisematta.

8. Millä tavalla tämän maailman väärät uskonnot ovat erilaiset kansojen turvallisuudesta omaamassaan vastuuasemassa?

⁸ Kaikkein moitittavimmat uskonnot ovat ne, mitkä sekaantuvat kaikkien kansojen politiikkaan ja auttavat sen tähden noiden kansojen, toisiaan vastustavienkin kansojen, ajatussuunnan muodostamisessa. Nämä ovat kuitenkin kaikkein huomattavimpia uskontoja, mitkä ovat kunnioitetuimpia ihmisten keskuudessa. Ne kieltävät luonnollisesti kaiken vastuun, jos maasta tulee hyökkääjä, ja ne yrittävät pestä kätensä puhtaiksi. Mutta niiden nuorten miesten veri, jotka seuraavat niitä ”hengellisinä oppainaan”, kohoaa taivaaseen taistelulinjan molemmilta puolilta ”kristityn” veljen tappaessa ”kristityn” veljen. (Jes. 1:15) Koska tällaiset ”hyväksytyt” uskonnot eivät ole pitäneet Jumalan valtakunnan etuja ensi sijalla, niin se on pannut maan kylpemään viattomassa veressä. Edistysmieliset, käytännölliset ihmiset harkitsevat tällaisia asioita vakavasti, ennen kuin he tuomitsevat Jehovan todistajat siksi, että nämä panevat Jumalan hallituksen edut maan kaikkien kansojen hallitusten etujen yläpuolelle.

9. Minkä syyn jotkut esittävät sille, että he eivät kuuntele Jehovan todistajia näissä asioissa?

⁹ Monet henkilöt, jotka ovat tutustuneet Jehovan todistajain tarkoitukseen ja työhön, uskovat, että heidän oma jäsenyytensä jossakin uskontokunnassa on pätevä syy, minkä perusteella he kieltäytyvät tarkastelemasta Jehovan todistajain esittämää Jumalan valtakunnan sanomaa. Kun joku sanoo todistajille olevansa jonkin kirkon tai järjestön jäsen, niin he otaksuvat aina, että tuo kirkon jäsen on vilpitön uskossaan. Mutta koska todistaja on antautunut pitämään Jumalan valtakunnan edut ensi sijalla, niin hän kehottaa tuota henkilöä tarkastelemaan hänen harkittavakseen esittämiään raamatunkohtia.

10. Miten monet juutalaiset suhtautuivat Jeesukseen ja Johannes Kastajaan, ja mitä nämä juutalaiset menettivät sen johdosta?

¹⁰ Jeesus antoi esimerkin aikanaan. Koska hän itse oli juutalainen, niin hän käytti palveluksensa kolme ja puoli vuotta Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen juutalaisille. Tämä oli heille uusi oppi. Se merkitsi heille muutosta Jumalan heille Mooseksen välityksellä antamasta Laista. Jeesus Kristus ja hänen seuraajansa olivat monien juutalaisten mielestä luopioita ja sen tähden kartettavia tai surmattavia. Mutta niille, jotka kieltäytyivät antamasta moisen katkeruuden kääntää itseään syrjään, jotka kuuntelivat ja punnitsivat hänen sanojaan huolellisesti Mooseksen Lain ja muiden Heprealaisten kirjoitusten valossa, hän vahvisti olevansa tosiaan Jumalan edustaja ja se, joka oli valtuutettu tuomaan heille Jumalan sanoman. Uskonnolliset fariseukset ja saddukeukset hylkäsivät Johannes Kastajankin, Jeesuksen edeltäjän – joka ei kutsunut juutalaisia hyväksymään uutta liittoa, niin kuin Jeesus teki myöhemmin – koska hän kehotti vilpitönsydämisiä juutalaisia hylkäämään perimätiedot ja tavat, mitkä uskonnolliset johtajat olivat vuosisatojen kuluessa muodostaneet. Ne, jotka olivat liian sokeita tai vajonneita omiin harrastuksiinsa kuunnellakseen häntä, menettivät tilaisuuden, mikä oli ollut Juudan kansan suurin toive Mooseksen päivistä lähtien, nimittäin Messiaan vastaanottamisen hänen saapuessaan.

11. Minkä väitteitten perusteella nuo juutalaiset saattoivat tuntea olevansa oikeassa menettelyssään, mutta miten Jeesus osoitti heidän arvostuksensa puutteen?

¹¹ Jotkut juutalaiset tunsivat epäilemättä olevansa oikeutettuja tällaiseen menettelyyn. Eikö heidän kansansa ollut perustettu Jumalan Mooseksen välityksellä antaman oman Lain pohjalla? Eikö heidän johtajiensa asema ollut Jumalan määräämä? Mutta kun Jeesus esittäytyi kauan odotettuna Messiaana, niin hän ei kuitenkaan kääntynyt näiden miesten puoleen, jotka väittivät istuvansa Mooseksen istuimella. Hän ei voinut tehdä Valtakunnan perillisiä niistä, joiden harrastukset olivat Jumalan hallituksen vastaiset. Hän kokosi sen sijaan luokseen kalastajia, halveksittuja veronkokoojia ja muita halpamaineisia kansasta. Hänen apostoliensa valinta osoitti, että Jumalan hyväksyminen on yksilöllinen asia, mikä perustuu uskoon ja uskon mukaisiin töihin eikä asemaan eikä väärään uskonnollisten esivanhempien sukutauluun.

12. a) Miksi juutalaiset eivät voineet puolustautua, kun he eivät ottaneet Jeesusta vastaan Messiaana, ja miten kristityt katselevat nykyään heidän vastuutaan? b) Mitkä kysymykset pitäisi kaikkien kristityiksi tunnustautuvien tehdä itselleen nykyään, ja minkä menetyksen vaarassa he ovat?

¹² Mutta Jumala ei sivuuttanut eikä antanut anteeksi sitä, että juutalaiset kieltäytyivät tutkimasta hänen Messiaansa tekoja. Jeesus oli kehottanut heitä: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.” (Joh. 10:37, 38) Kaikki kristityt väittävät nyt tunnustavansa sen työn arvon, minkä Jeesus suoritti juutalaisten keskuudessa. Se johtuu siitä, että me voimme nyt katsella asioita vuosisatojen näkökulmasta. Mutta me voisimme hyvin kysyä itseltämme: Jos me olisimme eläneet Jeesuksen aikana, niin olisiko meidän ratkaisumme ollut yhtä yksinkertainen? Vastaus tähän kysymykseen voidaan löytää nykyisestä suhtautumisestamme Jumalan valtakunnan etuihin. Voimmeko me tosiaan sanoa olevamme rehellisiä Jumalaan tai itseemme nähden? Sallimmeko me sellaisten miesten sokaista tai kääntää itsemme syrjään, joiden jakaantuneet harrastukset tekevät heistä epäpäteviä hengellisiä neuvojia Jumalan yksinomaisessa palvonnassa ja hänen valtakuntansa eduille antautumisessa? Jos me sallimme, niin me menetämme silloin varmasti sen tilaisuuden, mikä on ollut kristillisen seurakunnan ylimpänä toivona Jeesuksen ensimmäisestä tulemuksesta lähtien ja mikä on hänen vastaanottamisensa tervetulleena hänen palatessaan ja hänen valtakuntansa hallinnon siunauksiin astuminen.

13. Miten Paavali ja Pietari varoittivat tämän kristillisen toivon menettämisvaarasta?

¹³ Paavali varoitti sellaisesta henkilöstä, joka saa teidät ”saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen”. (Kol. 2:8) Nämä ovat sellaisia, joista Pietari puhui sanoessaan: ”Ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3, 4; Hes. 13:8, 16) Nämä väheksyvät täysin Valtakunnan sanomaa ja kieltäytyvät ottamasta vaarin kaikista todistuksista, mitkä viittaavat Kristuksen läsnäoloon, sekä pysyvät tämän asiainjärjestelmän pauloissa.

14. Mikä muu näkemys kompastuttaa jotkut Kristuksen läsnäolon suhteen, ja minkä väärinkäsityksen perusteella he ottavat tällaisen asenteen?

¹⁴ Toiset kompastuvat siihen näkemykseen, että Kristus ei ole läsnä nyt, vaan tulee pian. He perustavat asenteensa siihen todistukseen, minkä Jeesus antoi viitatessaan paluuseensa, tunnustaen näiden olosuhteitten vallitsevan nyt. Mutta nämä ihmiset eivät käsitä kumminkaan, että Jeesus esitti nämä todistukset sen tosiasian osoittamiseksi, että hän on jo silloin palannut eikä että hänen paluunsa seuraa näitä olosuhteita. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Mikä on oleva sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän loppuunsaattamisen merkki?” (Matt. 24:3, Um) Se, että Kristusta ei voida nyt nähdä, ei todista hänen todellista läsnäoloaan vastaan näiden todisteitten ohella, sillä jos hän olisi aikonut olla nähtävästi ihmisten havaittavissa palatessaan, niin miksi hän olisi tarvinnut merkkiä?

15. a) Miten Ilmestyskirjan 1:7 ja Johanneksen 14:19 saadaan sopusointuun keskenään? b) Miten 1. Timoteuksen kirjeen 6:14–16 ja Heprealaiskirjeen 1:3 heittävät valoa Kristuksen paluuseen?

¹⁵ Eräät näkyvää paluuta puoltavat vetoavat Ilmestyskirjan 1:7:nteen, mikä sanoo: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet.” (Ilm. 1:7) Jeesus sanoi kuitenkin selvästi ennen kuolemaansa: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe.” (Joh. 14:19) Koska näin on, niin käy ilmi, että Ilmestyskirjan lausunto puhuu hänen näkemisestään ymmärryksen silmin. Muussa tapauksessa olisivat Paavalin sanat 1. Timoteuksen kirjeen 6:14–16:ssä merkityksettömät, kun hän puhuu Kristuksesta Jeesuksesta ja kuvailee hänet sellaiseksi, ”joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä”. Israelia koskevasta kertomuksesta, mikä sanoo selvästi monissa tapauksissa, että Jumala huolehtii kansastaan, mutta näkymättömänä, käy ilmi, että Kristus voi pitää ihmiskunnasta huolta ja silti olla näkymätön. (1. Moos. 50:24; Ruut 1:6) Kaikki Raamatun tutkijat myöntävät auliisti, ettei kukaan ihminen voi nähdä Jumalaa ja elää, ja kuitenkin sanoi Paavali Jeesuksesta kirjoittaessaan heprealaisille: Hän on ”hänen [so. Jumalan] kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva”. (Hepr. 1:3) Kun Jumalan Poika muuttui nimenomaan täten Jumalan kaltaiseksi ylösnoustessaan, niin on selvää, miksi ”maailma ei enää” häntä ”näe”. Tällaisen epätarkan näkemyksen Kristuksen paluusta ei pitäisi sen tähden sallia sokaista näkemästä Jumalan Sanan ja hänen valtakuntansa totuutta. Henkilökohtaiset eli yksilölliset näkemykset, mitkä häiritsevät Jumalan valtakunnan selvää näkemistä, tulee syrjäyttää, jotta saisi pelastuksen.

16. Minkä vetoomuksen Jehovan todistajat tekevät kaikille vanhurskautta rakastaville?

¹⁶ Jehovan todistajat vetoavat vilpittömiin vanhurskautta rakastaviin ihmisiin, että he uskonnollisesta taustastaan huolimatta harkitsisivat nyt saatavissa olevia tosiasioita, mitkä viittaavat siihen, että Kristuksen paluu ja Jumalan ihmiskunnalle lupaamat asiat täyttyvät tämän sukupolven aikana. (Matt. 24:1–51) Tarkastelkaamme esimerkiksi Herran rukousta. Jeesus viittasi Jumalan tahtoon opettaessaan meitä rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:10) Tapahtuuko Jumalan tahto nykyään maan päällä, kun tämä maailma on täynnä kommunismin sortoa, kuumia ja kylmiä sotia, rikollisuutta kaikilla yhteiskunnallisilla tasoilla ja kun sairaudet raivoavat kansoissa? Katsokoot vilpittömät ihmiset 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5 ja lukekoot nämä samat Jumalan ennustamat olosuhteet varoitukseksi meidän kääntämiseksemme pois tästä maailmasta Jumalan tahdon täyttymisen odottamiseen. Kun tällaiset vilpittömät ihmiset kääntyvät pois ihmisten tyhjistä lupauksista, niin ylentäkööt he sydämensä iloitsemaan Jumalan lupaamasta uudesta maasta, minkä Jehovan todistajat osoittavat heille Raamatusta. Lukekoot he omista Raamatuistaan Jumalan vakuutuksen, että vanhurskaus on oleva vallalla koko maassa, että ihminen on elävä kaikkina tulevina aikoina rauhassa ja menestyksessä, pelkäämättä. – 2. Piet. 3:13; Jes. 66:22; Ps. 78:69; Ilm. 21:1–4.

17. Miten tulee maailman edessä nyt oleva kysymys ratkaista?

¹⁷ Kysykööt nyt tällaiset maailman uskontojen vilpittömät jäsenet itseltään: eikö tämä toivo ole omaamisen arvoinen? Eikö kannata ponnistella tällaisten Jumalan lupausten tarkastelemiseksi? Eikö olisi lyhytnäköistä, jos hylkäisi tällaisen siunausten toivon ja sen järjestön, mikä näyttää tien näiden toiveitten toteutumiseen? Totisesti voidaan sanoa, että tämä maailma on hajottanut ja ryöstänyt Jumalan lampaita ja että, niin kuin Jeesuksen sydän tunsi sääliä heitä kohtaan, samoin kiinnittää nytkin Suuri Paimen, Jehova Jumala, Poikansa Jeesuksen Kristuksen, paimenen, välityksellä todistajiensa huomion maailman kaikkiin ääriin sen totuuden julistamiseksi, mikä tekee heidät vapaiksi. (Joh. 8:32) Kuinka tyhmä onkaan eräitten edesvastuuton asenne, kun he sanovat: ”Minä teen niin hyvin kuin voin nyt ja luotan onneeni, kun aika tulee”! Tämä on vähimmän vastuksen tie, ja kaikki, jotka kulkevat sitä, joutuvat varmasti tämän maailman jumalan asettamaan ansaan. Se kysymys, mikä on nyt maailman edessä, täytyy kaikkien niiden ratkaista myönteisesti toimien, jotka haluavat pitää Jumalan valtakunnan edut ensi sijalla elämässään.