Lukijain kysymyksiä

● Miksi Matteuksen 27:9 sanoo, että profeetta Jeremia mainitsee Jeesuksen pettämisestä annetut kolmekymmentä hopearahaa, vaikka todellisuudessa Sakarja kertoi nuo sanat ennustuksensa 11. luvun 12. jakeessa? – N. F., Yhdysvallat.

Nimi Jeremia on jätetty pois eräistä myöhemmistä käsikirjoituksista. Jotkut sanovat, että se oli jonkun jäljentäjän erehdys. Toiset sanovat, että se oli Matteuksen hairahdus, kun hän sanoi Jeremia, vaikka tarkoitti Sakarjaa. Mitkään näistä selityksistä eivät näytä olevan päteviä. Me voimme pitää oikeana sitä, miten Uuden maailman käännös kääntää Matteuksen 27:9, 10: ”Silloin täyttyi, mitä on puhuttu profeetta Jeremian kautta sanoen: ’Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä miehestä, joka lävistettiin, hänestä, josta jotkut Israelin lapset asettivat hinnan, ja he antoivat ne savenvalajan pellosta sen mukaan, mitä Jehova oli minulle käskenyt.’”

Todennäköisempi selitys on tämä. Niiden profeetallisten kirjojen järjestys, jotka juutalaiset saivat Matteuksen aikana, oli: Jeremia, Hesekiel, Jesaja ja kaksitoista pientä profeettaa. Ne ovat täten Babylonian talmudissa ja myöskin nykyään Ranskan ja Saksan juutalaisten käsikirjoituksissa. The Jewish Encyclopedia osoittaa ”Raamatun kaanonissa”, että Jeremia oli kerran ennen Hesekieliä ja Jesajaa profeettojen luettelossa ja että Jesaja siirrettiin myöhemmin Jeremian edelle. Jeremia oli siis Matteuksen aikaan ensimmäisenä profeettojen luettelossa, ja koska niihin aikoihin oli tapana mainita Raamatun koko jaosta sen jaoksen ensimmäisen kirjan nimellä, niin Matteus voi sanoa Jeremia ja tarkoittaa sitä jaosta, minkä alussa tuo nimi oli ja mikä jaos sisälsi Sakarjan kirjankin.

Jeesus osoitti, että oli olemassa tällainen tapa mainita koko jaosta sen jaoksen ensimmäisen kirjan nimellä, kun hän sanoi Luukkaan 24:44:nnessä: ”Kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.” Kun hän puhui psalmeista, niin hän ei tarkoittanut ainoastaan tuota yhtä kirjaa, vaan kaikkia kirjoituksia eli Hagiografeja, minkä kokoelman eli jaoksen ensimmäinen kirja oli Psalmit. Ja kun Jeesus sanoi profeetat, niin hän tarkoitti koko sitä jaosta, mutta he käyttivät toisinaan tämän jaoksen ensimmäisen kirjan nimeä tarkoittamaan koko osastoa, ja silloin sitä osastoa sanottiin juuri Jeremiaksi. Matteus voi siis tässä merkityksessä viitata Jeremiaan ja kuitenkin tarkoittaa Sakarjan sanoja, koska Sakarjan ennustus oli siinä jaoksessa, mikä alkoi Jeremian kirjalla.

● Kirja Mitä uskonto on tehnyt ihmiskunnalle? sanoo sivuilla 250–251, että kun Jeesus puhui totuutta Nasaretissa, niin ”tuossa synagoogassa olevat uskonnolliset ihmiset raivostuivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja yrittivät kivittää hänet kuoliaaksi”, ja mainitsee Luukkaan 4:16–30 todistukseksi. Mutta Luukkaan 4:29 sanoo, että he ”nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas”. Koska Raamattu sanoo, että he yrittivät heittää hänet vuorelta alas, niin miksi tuo kirja sanoo, että he yrittivät kivittää hänet kuoliaaksi? – N. S., Yhdysvallat.

Raamattu ei kerro yksityiskohtaisesti kivittämisestä. Se osoittaa kuitenkin, että tuomion toimeenpanopaikan piti olla kaupungin ulkopuolella ja että todistajat heittivät ensimmäisen kiven tuomittuun. (3. Moos. 24:14; 4. Moos. 15:36; 5. Moos. 13:9, 10; 17:5–7; Apt. 7:57–59) Juutalainen perimätieto lisää tiedon, että uhri heitettiin ensiksi vuoren huipun tai jyrkänteen yli ja että häntä heitettiin sitten kivillä, kunnes hän oli kuollut. Kun ymmärrämme nyt näin kivittämismenetelmän, niin on ilmeistä, että kun Nasaretin juutalaiset ”ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas”, niin he noudattivat kivittämismenetelmää, ja jos heidän olisi onnistunut työntää hänet vuorelta alas, niin he olisivat lopettaneet toimituksen heittämällä häntä kivillä. ”Luomisnäytöksessä” oli elokuva Stefanuksen kivittämisestä tällä tavalla.

● Sellainen itsepintainen huhu kiertää, että maata kohti on laskeutumassa tuhoava sähkörengas ja että kun se kohtaa maan, niin kaikki elämä, mitä Jehova ei suojele ihmeen avulla, tulee pyyhkäistyksi pois. Eikö lehti Herätkää! esittänyt tätä samaa vuosia sitten? – W. S., Yhdysvallat.

Kyllä, Herätkää!-lehden syyskuun 8. p:n numerossa 1952 oli kirjoitus ”Ilmakehämme, ihmisen tikapuut tähtiin”, ja siinä alaotsikko ”Uhkaako meitä sähkörengas?” Se osoitti, että vaikka ionosfäärissä onkin sähkökerroksia, niin otsonikerros estää vahingollisia säteilyjä saavuttamasta maata. Ei ole myöskään vaaraa, että otsonikerros tuhoutuisi jättäen meidät alttiiksi tälle pommitukselle, koska ultraviolettisäteet yhdessä kosmisten säteitten kanssa vaikuttavat sen, että ionosfäärin sähkökerrokset luovat myöskin tämän otsonikerroksen vaikuttamalla maan ilmakehässä olevaan happeen. Toisin sanoen, nuo säteet aikaansaavat ehkäisevän tiesulun. Niin kauan kuin ne säteet ovat siellä, on ehkäisevä kerroskin siellä.

Näyttää siis siltä, että meidän yläpuolellamme olevat sähkökerrokset eivät uhkaa lähiaikoina sillä, mistä turhat huhut niistä kertovat, huhut, joita toistetaan ilman tieteellistä perustetta. On hyödyttömästä hyödyttömämpää käyttää aikaamme levittäen tuollaisia huhuja, kun se aika tarvitaan kipeästi Jehovan Sanan kiistattomien varoitusten saarnaamiseen. Meidän tulee siis käyttää aikamme saarnataksemme sitä, minkä tiedämme ja mikä perustuu Jumalan varmaan Sanaan, eikä saarnataksemme valetieteellistä kuulopuhetta, jota ne kannattavat, jotka haluavat herättää huomiota.

● Jeesus sanoi: ”Jos joku sivaltaa sinua oikealle poskelle, niin käännä hänelle toinenkin.” Miten tämä on sopusoinnussa sen oikean itsepuolustuksen kanssa, mihin Jehovan todistajat uskovat? – K. K., Yhdysvallat.

Jeesus ei sanonut, että jos joku lyö sinua nuijalla tai puristetulla nyrkillä, niin sinun pitäisi sallia hänen lyödä itseäsi uudelleen. Jos hyökkääjä haluaa vahingoittaa sinua ruumiillisesti, niin hän käyttää asetta tai ainakin puristaa kätensä nyrkkiin lyödessään sinua. Jos hän toisaalta tahtoo häväistä tai nöyryyttää sinua tai ärsyttää sinua taistelemaan, niin hän saattaa sivaltaa sinua avoimella kädellä. Sivallus ei ole vahingoittamis- eikä tappamistarkoituksessa tehty hyökkäys, vaan sen tarkoitus on häväistä lyötyä. Tuollaisten henkilökohtaisten häväistysten eli ärsytysyritysten ei pidä kiihoittaa kristittyä maksamaan takaisin. Jos isku annetaan ja lyöjä odottaa sitten nähdäkseen seurauksen, niin kristitty ei maksa takaisin eikä sekaannu siten rähinään.

Mutta tämä kieltäytyminen maksamasta takaisin häväistystä häpäisyllä ei merkitse kuitenkaan sitä, että kristittyjen pitäisi olla pasifisteja tai ettei heidän pitäisi koskaan ryhtyä itsepuolustukseen. Kristus Jeesus itsekin lähtee käymään Jehovan taistelun Harmagedonissa taivaan sotajoukkojen etunenässä. Henkiluomuksina ylösnousseet kristityt palvelevat hänen kanssaan tuossa sodassa. Jehovan kansa taisteli ennen muinoin hänen johdollaan ja avullaan. Kristityt puolustavat nykyään oikeutetusti Valtakunnan etuja, kokouspaikkojaan, kokoontumisoikeuttaan, omaisuuttaan, veljiään ja sisariaan sekä itseään. He eivät aseistaudu etukäteen odottaen kahakkaa. Mutta jos heidän kimppuunsa hyökätään, niin he voivat iskeä ja lyödä puolustukseksi, vaikka ei hyökäten. Jos heidän kimppuunsa hyökätään julkisella paikalla, niin he kutsuvat lainvalvojia tai vetäytyvät pois, mikäli mahdollista, mutta kodeissaan tai kokouspaikoissaan heidän ei tarvitse peräytyä. Heillä on raamatulliset ja lailliset oikeudet ryhtyä puolustautumaan. He eivät riko sillä Matteuksen 5:39:nnessä olevia Jeesuksen sanoja, koska nuo sanat koskevat henkilökohtaisia häpäisyjä eivätkä hyökkäyksiä, joiden tarkoitus on aiheuttaa ruumiillista vahinkoa henkilölle.