Pitäisikö Raamatun olla sinun oppaasi?
ON yleinen käsitys, että Raamatun periaatteet eivät sovi nykyaikaan, että ne eivät käy päinsä tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla. Se, mitä Raamattu sanoo rehellisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja nuhteettomuudesta, on usein kaukana maailman ajatuksista. Eivätpä eräät uskonnolliset johtajatkaan ajattele näiden periaatteitten olevan sopivia nykyään. Eräs pappi meni niin pitkälle, että hän sanoi, että ne, jotka saarnaavat vuorisaarnaa, ”eivät yritä panna sitä käytännössä täytäntöön, sillä jos he tekisivät siten, niin heidät haudattaisiin henkisesti sairaitten hoitoloihin.”a
Nykyään kunnioitetaan usein valistunutta itsekkyyttä pikemmin kuin Raamatun korkeita periaatteita. Yleinen mielipide on, että jos olet liikemies, niin pieni rikos sopii; että jos olet lakimies, niin tietty määrä epärehellisyyttä voi olla paras omaksua; että nuhteettomuudella on arvoa ainoastaan niin kauan kuin se kannattaa taloudellisesti. Rauhaa, yksimielisyyttä, vilpitöntä moraalia ja todellista kristillistä rakkautta koskevia Raamatun periaatteita noudattava maailma olisi niin jyrkästi nykyisistä tavoista eroava, että ihminen ei sitä tuskin tuntisi!
Mutta onko Raamatun periaatteitten hylkääminen käytännöllistä? Onko materialistinen katsantokanta osoittautunut paremmaksi kuin raamatullinen kanta? Ovatko tämän sukupolven aikana käydyt kaksi maailmansotaa käytännöllisiä? Onko poliittinen turmeltuneisuus käytännöllistä? Lisääntyvä avioerojen määrä? Rikollisuuden ja huumausaineidenkäytön kohoava hyöky? Tai osoittavatko nämä seikat Jeremian sanat todeksi: ”[Ei ole] miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”? – Jer. 10:23.
On kirjoitettu ja julkaistu suunnattomat määrät kirjoja, joissa esitetään ihmisten ajatuksia moraalista, siveysopista ja ihmisten opastuksesta. Niiden lukemiseen on käytetty ehkä miljoonia tunteja. ”Paljolla kirjantekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.” (Saarn. 12:12) Mutta ovatko nämä kirjat ratkaisseet moraaliset ja siveelliset ongelmat? Eivät, vaan nämä ongelmat ovat tulossa yhä pahemmiksi. Omakeskeisten ihmisten arvoton väite, että Jumalan Sana on epäkäytännöllinen, raukeaa tyhjiin sen todistuksen valossa, minkä Raamatun periaatteet antavat nykyään. Ihmiset, jotka sanovat, että ne eivät käy päinsä, osoittautuvat ihmisiksi, jotka eivät ole koettaneetkaan niitä. Jos he sanovat, että Raamatun periaatteet ovat ”haavekuvia”, niin heillä ei ole näkökykyä. ”Mistä näkemys puuttuu, siellä kansa tuhoutuu, mutta se, joka pitää lain, on onnellinen.” – Sananl. 29:18, KJ.
Raamatun periaatteet ovat monien kansojen lakien peruste. Ne ovat raivanneet tiensä meidän jokapäiväiseen puheeseemme ja ovat meidän monien yleisten mielipiteittemme perusteena. Useimmat ihmiset sanovat, että he ovat yhtä mieltä Raamatun periaatteitten kanssa. Ehkä sinäkin sanot siten. Mutta nykyinen maailma ei onnettomuudeksi elä näiden periaatteitten mukaan. Etelän baptistien konventti, mikä edusti Amerikan kolmanneksi suurinta uskonnollista ryhmää, sanoi, että yleisen ja yksityisen moraalisen tason rappeutumiseen on syynä sellaisen yleisön ajattelu ja toiminta, joka on ”melkein menettänyt näkyvistään sellaiset hyveet kuin rehellisyys, nuhteettomuus ja totuudellisuus sekä julkisissa että yksityisissä ja yhteiskunnallisissa asioissa”.
Tämä on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että kun me sanomme kristillisyyden ahtaitten periaatteitten olevan nykyään suuriarvoiset, niin sinä voit kysyä: ”Mitä! Tarkoitatteko, että Raamatun periaatteet kävisivät tosiaan nytkin päinsä ja että minun pitäisi soveltaa niitä, vaikka ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä, eivät niin tee?” Kyllä me tarkoitamme aivan sitä. Älykkäällä ihmisellä ei ole varaa sivuuttaa niitä. Tule kanssamme läpikäymään seuraava kirjoitus nähdäksesi, että tämä pitää paikkansa.
[Alaviitteet]
a Pappi Lon Ray Call New Yorkin kaupungin Kaikkien sielujen unitaarisessa kirkossa kesäkuun 29. pnä 1952, kuten New Yorkin Times mainitsi kesäkuun 30. pnä.
”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.” – Psalmi 119:105, 160.