Vapaus pelosta vuonna 1955

1. Miten ihmiskunta astuu vuoteen 1955 ja miksi?

TUNNETKO sinä, mikä salaisuus on siinä, että voi olla vapaa pelosta, mikä on tarttunut nykyään koko ihmiskunnan? Haluatko sinä tätä vapautta? Sinä saatat silti muistaa erään sanonnan, mikä tuli hyvin suosituksi vähän aikaa sitten: ”Ainoa, mitä meidän on pelättävä, on itse pelko.” Edesmennyt Yhdysvaltain presidenttia käytti tätä sanontaa, mutta se esiintyi hyvän joukon yli kaksisataa vuotta aikaisemmin kirjassa, joka oli julkaistu seitsemännellätoista vuosisadalla.b Mutta antoiko tuo sanonta ratkaisun? Kuka on tullut aivan pelottomaksi pelkäämällä pelkoa? Kuka voi estää itseään joutumasta pelon valtaan? Kauhistavien mahdollisuuksien uhkaamana ihmiskunta ei ole kehittänyt itse pelon pelkoa. Siksi se astuu vuoteen 1955 pelossa ja synkissä aavistuksissa, ilman mitään keinoa, minkä avulla voitaisiin toteuttaa yksi Rooseveltin ”neljästä vapaudesta”, mikä tunnetaan ”vapautena pelosta”. Päinvastoin ihmisiä kietoo tuon sydämettömän orjuuttajan, Pelon, yhä suurempi orjuus. – Luuk. 21:25, 26.

2. Mikä luokka nauttii vapautta pelosta v. 1955 ja miksi huolimatta tätä maailmaa koskevasta pahasta sanomasta?

² Me opimme salaisuuden, miten voi olla vapaa pelosta, pelkäämällä Jehovaa eikä pelkäämällä pelkoa. Sentähden on maan päällä yksi luokka ihmisiä, jotka nauttivat vapautta pelosta vuonna 1955 ja kaikkina seuraavinakin vuosina. Tämä luokka on se ”mies”, joka on kuvailtu Psalmissa 112 ja joka pelkää Jehovaa ja iloitsee Hänen käskyistään yhdessä tämän vanhurskaan, oikeamielisen miehen siemenen eli sukupolven kanssa. Mitä tämä psalmi sanoo 7. jakeessaan tästä monien muodostamasta ”miehestä” eli ihmisluokasta, se pitää paikkansa vuonna 1955, jopa Harmagedonin voittoisan taistelun loppuun asti: ”Hän ei pelkää pahaa sanomaa: hänen sydämensä on luja, luottaen Jehovaan.” (As) Hän aloittaa uuden vuoden pelottomana. Maailmaa koskevat tiedot eli uutiset ovat kaikki pahoja näinä päivinä, eikä niissä ole mitään lohduttavaa. Eikä Jumalan omassa Sanassa ole myöskään hyviä uutisia tälle maailmalle, vaan ainoastaan tuomio ja Jumalan koston toimeenpano jumalattomille. Jehovaa pelkäävä ”mies” tietää jo tämän, eikä maailman tapahtumien kulku eikä tälle maailmalle kehittymässä oleva huonoenteinen tulevaisuus häiritse häntä sentähden lainkaan. Hän tietää Jumalan ennustuksista, että tämän Saatanan alaisuudessa olevan maailman täytyy loppua pian tämän ”lopun ajan” huippukohdassa ja että sitä seuraa kaikkea hyvää tarjoava loistava uusi maailma.

3. Miten hän ei pelkää ”pahan karjuntaa”, ja mitä menettelyä hän noudattaa pelkoa vastaan?

³ Vaikka ”paha sanoma” tulisi vihollisen uhkausten muodossakin, niin se ei pelästytä Jehovaa pelkäävää. ”Hän ei pelkää pahan karjuntaa”, kuten eräs kääntäjä esittää tämän jakeen. (Fenton) Hän tietää, että Jumala Kaikkivaltias, hänen Suojelijansa, on voimakkaampi kuin vihollisen yhteisvoimat, näkyvät niinkuin näkymättömätkin. Hän ei voi ruveta pelkäämään, koska tämä tieto vahvistaa häntä, vaan hän menee pelottomasti eteenpäin suorittaen kristillistä työtään Jumalan käskyn mukaisesti ja julistaen Hänen nimeään ja todistaen Hänen Jeesuksen Kristuksen hallitsemasta valtakunnastaan. Hän kieltäytyy pelkäämästä sitä mitä maailman hallitusmiehet ja kansat pelkäävät. Hän noudattaa Jumalan ohjeita: ”Mutta vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, niin olette onnellisia. Mutta älkää ruvetko pelkäämään sitä, mitä he pelkäävät, älkääkä kiihtykö. Vaan pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne, aina valmiina puolustautumaan jokaisen edessä, joka kysyy teiltä syytä teissä olevaan toivoon, mutta tehden sen lempeämielisesti ja syvästi kunnioittaen.” (1. Piet. 3:14, 15, Um) ”Mitä he pelkäävät, sitä älkää te pelätkö älkääkä kauhistuko! Mutta sotajoukkojen HERRAA [Jehovaa] – häntä sanokaa pyhäksi; hän olkoon teidän pelkonne ja hän teidän kauhunne!” (Jes. 8:12, 13, Ak) Jehovaa pelkäävä mies ei pelästy näin ollen noudattamaan maailman suosittelemaa ja käytännöllisenä pitämää menettelyä. Tämän miehen korkeampi viisaus ilmenee Korkeimman Jehovan pelkäämisessä. Maailman pelonaiheet eivät lamaannuta häntä kauhulla, vaan hän tekee kaikkensa karkoittaakseen sellaisen pelon hyvätahtoisilta ihmisiltä ilmoittamalla heille Raamatun rauhan ja lohdun sanomaa.

4. Miten hänen sydämensä on luja ja luottaa Jehovaan?

⁴ ”Hänen sydämensä on luja, luottaen Jehovaan.” (Ps. 112:7, As) Jehova on varoittanut Raamatun ennustusten kautta häntä pelkäävää tämän maailman kohtalosta ja vihollisen hyökkäyksestä häntä vastaan. Tämä mies on sentähden valmistanut sydämensä tämän tulolle, jottei hän antaisi sijaa pelolle eikä kompastuisi ja hämmentyisi. (Joh. 16:1–4) Hän on ottanut aikaa tutkiakseen Jumalan Sanaa ja toteuttaakseen sen opetuksia käytännössä ja saadakseen siten luottamuksen ja uskon Jehovaan. Hänen sydämensä ei senvuoksi häily Jehovan ja tämän maailman välillä, vaan pysyy lujasti kiintyneenä Jehovaan. Hänen sydämensä säilyy täydellisenä Jumalaa kohtaan. Hänen sydämensä ei käänny koskaan tämän maailman epäjumalien puoleen. Hän on tutustunut Jehovan lupauksiin ja on havainnut, miten Lupaaja on täyttänyt ne häntä uskollisesti pelkääville. Koska hän tietää, mikä kohtalo odottaa tätä maailmaa, niin hän ymmärtää, ettei siinä ole turvaa ja ettei se voi voittaa taistelussaan Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan. Hän turvaa varmaan Voittajaan. Hän on onnellinen vapaana maailman pelon kidutuksesta.

5. Millä tavalla hänen sydämensä on kestävä, ja mikä on siten heitetty pois?

⁵ ”Kestävä on hänen sydämensä, hän ei pelkää, kunnes hän katselee vastustajiaan.” (Ps. 112:8, RoPss) Hän kohtaa nyt monta vastustajaa, mutta hän ei peräänny Jumalan valtakunnan puolelle ottamastaan sovittelemattomasta asenteesta. Hän on kiinnittänyt sydämensä Jumalaan, jota ei ole voitettu ja jota ei voidakaan voittaa. Eikä hänen sydäntään saa vapisemaan ja häälymään sekään pelko, mitä ihmiset ilmaisevat oman asiainjärjestelmänsä kohtalon tähden ja sen takia, mitä se merkitsee ihmiskunnalle, eivätkä ne uhkaukset, joita vastustajat lausuvat uuden maailman yhteiskuntaa vastaan. Jehova ylläpitää hänen sydäntään, koska hän rakastaa Häntä. Hän on voimakassydäminen rakkaudessaan ja kiintymyksessään vanhurskasta uutta maailmaa kohtaan, minkä Jumala on luvannut. Hänellä ei ole henkistä sydänsairautta näinä arveluttavina, vaikeina aikoina, joina ihmiset rakastavat enemmän huvitusta kuin Jumalaa ja joina heillä on jumalisen antaumuksen pelkkä muoto, mutta heidän sydämensä ei ole siinä. Noudata siis hänen esimerkkiään. Jotta säilyisit murehtimiselta ja pelon hirmuvallalta, niin vahvista sydämesi Jehovaan kohdistuvassa rakkaudessa ja antaumuksessa. Loppu seuraa sitten itsestään: rakkaus karkoittaa pelon. – 1. Joh. 4:18.

6. Mitä sinä voit odottaa vastustajiltasi, mutta miten sinä voit olla tulematta pelokkaaksi nähdessäsi heidät?

⁶ Jos sinä rakastat ja pelkäät Jehovaa, niin häntä vihaavat vastustajat vihaavat luonnollisesti myöskin sinua. Mutta se ei ole levottomuuden syy, varsinkaan jos sinä tiedät, ketä sinä rakastat. Jos sinä rakastaa jotakuta, niin sinä teet mitä hyvänsä, kärsit ja kestätkin mitä tahansa hänen tähtensä. Jos sinä rakastat Jehovaa ja tunnet hänet, niin omaksu hänen katsantokantansa vastustajiin nähden. Omaksu hänen mielipiteensä heistä. Usko hänen heitä koskevat ennustuksensa. Silloin häviää vastustajien pelko. Vastustajat saattavat näyttää juuri nyt hyvin peloittavilta luvultaan ja lisääntyneiltä voimiltaan, joilla he voivat vahingoittaa Jehovan todistajia ja uuden maailman yhteiskuntaa. Mutta katso, mitä vahinkoa Jumala voi tehdä heille ja sinullekin, paljon enemmän, kuin mitä he saattavat tehdä sinulle. Älä siis pelkää heitä. Älä lakkaa saarnaamista heidän tähtensä, vaan mene eteenpäin antaen Jehovan hengen ja hänen Sanansa vahvistaa ja ylläpitää sydäntäsi.

7. Miksi ja kenen kanssa me voimme nauraa vihollisillemme nyt, ja mitä työtä tehden me menemme eteenpäin?

⁷ Kun näin teet, niin sinä saat lopulta katsoa vastustajiasi, jolloin he eivät näytä enää niin peloittavilta, vaan jolloin se, mitä he itse pelkäävät, on toteutunut heille itselleen. ”Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan. Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.” (Sananl. 10:24, 25) Naura siis Jehovan kanssa heille: ”Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa; mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan. Sillä jumalattomain käsivarsi särjetään, mutta Herra [Jehova] tukee vanhurskaita.” (Ps. 37:12, 13, 17) On viisasta nauraa pelottomasti hänen näkökannaltaan, sillä Jumalan viisaus sanoo tämän maailman huolettomille tyhmyreille: ”Minäkin nauran teidän onnettomuutenne päivänä, minä pilkkaan, kun teidän pelkäämänne tulee, kun teidän pelkäämänne tulee kuin myrsky ja teidän onnettomuutenne kohtaa teitä kuin pyörretuuli, kun ahdistus ja tuska yllättää teidät.” (Sananl. 1:26, 27, As) Vastustajien nykyinen karjunta meitä vastaan ei näin ollen peloita meitä, vaan me menemme eteenpäin pelottomina rakastava, voimakas, terve sydän kiintyneenä Jehovaan ja antaen todistusta hänen valtakunnastaan yli koko maailman. Kun me katselemme vähän ajan kuluttua vastustajiamme, niin se on nautinto silmillemme.

PELOTON JAKELEMINEN KÖYHILLE

8. Miksi Psalmi 112:9 on vakuutus siitä, että todistamistyö jatkuu v. 1955?

⁸ Jehovaa pelkäävien todistajien maailmanlaajuinen työ edistyy vuonna 1955 hänen ystävällisessä suosiossaan ja hengessään yhä enemmän. Meille annetaan tästä luja vakuutus Psalmissa 112:9: ”Hän on sirotellut ympäri, hän on antanut tarvitseville, hänen vanhurskautensa pysyy lujana ainiaan, hänen sarvensa on oleva korotettu kunniassa.” (RoPss) On varma asia, keihin nämä sanat soveltuvat. Apostoli Paavali lainasi ne ja sovelsi ne kristittyihin tovereihinsa siihen aikaan, jolloin he antoivat apua tarvitseville veljilleen Kristuksessa. Hän sanoi: ”(Juuri niinkuin on kirjoitettu: ’Hän on suorittanut jakelun, hän on antanut niille, joilla on vähän varallisuutta, hänen vanhurskautensa jatkuu iankaikkisesti.’ Hän, joka varaa runsaasti siementä kylväjälle ja leipää syödä, on varaava ja kartuttava siementä teidän kylvettäväksenne ja lisäävä teidän vanhurskautenne tuotteet.) Te rikastutte kaikessa kaikenlaiseen anteliaisuuteen.” (2. Kor. 9:9–11, Um) Jehovaa pelkäävän kristityn anteliaisuus ei rajoitu aineellisen avun antamiseen tarvitseville veljille, vaan se koskee suuresti Valtakunnan uutisen jakamista kaikille ”hyvätahtoisille ihmisille”, Valtakunnan totuuden sirottelemista ympäri niille, joiden sydän on kuin hyvää, viljavaa maata.

9. Keitä ne ”köyhät” ovat, joille Jehovaa pelkäävät antavat, ja miksi?

⁹ Maa on nykyään täynnä aineellisesti köyhiä ihmisiä, mutta Jehovaa viisaasti pelkäävä antaa niille köyhille, jotka ovat ”köyhiä hengessä”, so. ”tietoisia hengellisestä tarpeestaan” ja siis taipuvaisia ottamaan vastaan tyydyttävän Valtakunnan sanoman. Nämä ovat sellaisia köyhiä, joita Jeesus lähetti seuraajansa etsimään ja ruokkimaan sanoen: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt. 10:8; 5:3) Sen, mitä he pystyvät ”lahjaksi antamaan”, täytyy olla hengellistä rikkautta, mitä Jumala on antanut heille ilmaiseksi, koska – mitä aineelliseen rikkauteen tulee – Jumala on valinnut ne, ”jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa”. (Jaak. 2:5) Antamalla Valtakunnan sanomaa eikä pelkästään rahaa tai aineellista tavaraa he saavuttavat ne, jotka ovat todellisesti ”hengessä köyhiä”, ”tietoisia hengellisestä tarpeestaan”, eikä tämän maailman itsekkäitä köyhiä, jotka eivät välitä kuulua Jehovalle. Näin seuloutuvat pois ne arvostamattomat maailman köyhät, jotka haluavat mieluummin kuulua Saatanalle, ”tämän asiainjärjestelmän jumalalle”.

10. Kenelle he lainaavat todellisuudessa ja miksi, kun he antavat tällaisille köyhille?

¹⁰ Köyhät ja tarvitsevat eivät pysty maksamaan meille täysin takaisin aineellisesti meidän heille ilmaiseksi antamistamme hengellisistä lahjoista, mutta tämä ei tee meistä kerjäläisiä. Me emme jää koskaan vaille hyvitystä, mikä on meille enemmän kuin korvaus. Miksi emme? Psalmin 112:5 sanat toistavat vastaukseksi: ”Hyvä on se mies – armollinen ja lainaava.” (Yg; sivu 24, § 21) Tämä ”mies” lainaa köyhille ja tarvitseville, eikä hän toivo korkoa lainastaan köyhältä vastaanottajalta sen enempää kuin aineellista takaisinmaksuakaan. Mistä sitten tulee hänen saamansa korvaus? Kuuntelehan: ”Joka säälii köyhää, lainaa Jehovalle, ja hän maksaa hänelle takaisin hänen hyvän tekonsa.” (Sananl. 19:17, As) Lainaako joku tosiaan Jehovalle sääliessään ja antaessaan hengellisesti köyhälle saamatta aineellista korvausta siitä? Kyllä, ja se johtuu siitä, että köyhät, erityisesti hengessään köyhät, ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan ja tarvitsevat hengellistä apua, kuuluvat tosiaan Jehovalle. Siksi hän onkin sanonut: ”Joka köyhää sortaa, soimaa hänen Tekijäänsä, mutta joka armahtaa tarvitsevaa, kunnioittaa häntä.” (Sananl. 14:31, As) Jehova julistaa synniksi heidän sortamisensa tai laiminlyömisensä. (5. Moos. 24:14, 15) He ovat riippuvaisia Hänestä: ”Sävyisät myös lisäävät iloaan Jehovassa, ja köyhät ihmisten joukossa riemuitsevat Israelin Pyhässä.” (Jes. 29:19, As) Jehovalle kuuluvat köyhät ja tarvitsevat eivät voi maksaa takaisin aineellisesti, joten Jehova ottaa kannettavakseen näiden hänelle kuuluvien velan.

11. Mihin Jehova velvoittautuu häneen nähden, joka antaa köyhälle, ja miten hän täyttää tämän aseman?

¹¹ Jehovaa pelkäävä kristitty, joka antaa ilmaiseksi Valtakunnan hyvää uutista köyhälle, lainaa todellisuudessa siten Jehova Jumalalle, kunnes Jehova maksaa hänelle takaisin hänen hyvän tekonsa. On hämmästyttävää ajatella, että ikuisen maailmankaikkeuden Kuningas, kaiken Omistaja, pitää itseään velvollisena maksamaan Valtakunnan julistajalle, joka antaa ilmaiseksi hengellisestä tarpeestaan tietoisille köyhille. Jehova suorittaa kaikki täten hankitut velat tai velvoitukset täyttämällä kaikki lupauksensa, jotka koskevat häntä pelkäävien ja hänen käskyjänsä noudattavien huoltamista ja ylläpitämistä.

12. Minkä lupauksen Jehova tekee vanhurskaalle antajalle, ja miten hän täyttää nyt tämän lupauksen?

¹² Jehova antaa sentähden lupauksen sen suhteen, joka antaa Hänen sanomaansa ilmaiseksi köyhille ja tarvitseville: ”Hänen vanhurskautensa pysyy lujana ainiaan.” (Ps. 112:9, RoPss) Tämä on Hänen Psalmin 112 kolmannessa jakeessa olevan lupauksensa toisto. Matteuksen 6:1–4 olevien Jeesuksen omien sanojen mukaan on Jehovaa pelkäävän miehen vanhurskaus suureksi osaksi siinä, että hän julistaa Valtakunnan sanomaa, antaa hyvää uutista ilmaiseksi köyhille. Ne, jotka vastustavat Valtakuntaa ja sen hyvää uutista, eivät kykene tekemään loppua tämänkaltaisesta vanhurskaudesta. Jehova tukee ja varjelee aina Valtakunnan julistajan ja varaa heille keinot tähän hyvän uutisen saarnaamiseen, jotta he rikastuisivat ”kaikenlaiseen anteliaisuuteen”. Hän ”varaa ja kartuttaa siementä teidän kylvettäväksenne ja lisää teidän vanhurskautenne tuotteet”. (2. Kor. 9:10, 11, Um) Koska Jumala täyttää jatkuvasti hyvän uutisen vanhurskaan ja anteliaan levittäjän, niin Jehovaa pelkäävän kristityn ei tarvitse koskaan kulkea kerjäämässä tällaisen auliin antamisen takia. Hänet pidetään aina sellaisessa tilassa, että hän voi jatkaa hyviä töitään ja jakaa hengellistä hyötyä tarvitseville. Vaikka hän onkin itse köyhä aineellisessa suhteessa, niin hän voi täten tehdä monia rikkaiksi hengellisesti. (2. Kor. 6:10) Hänen vanhurskautensa tuotteet, ne hyvätahtoiset ihmiset, jotka rikastuvat ja kokoontuvat uuden maailman yhteiskuntaan, lisääntyvät alituisesti. Sen sijaan, että hyvän uutisen ilmainen antaminen ja jakaminen köyhdyttäisi antajaa, hän saa lisääntyneessä määrässä takaisin: ”Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy. Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” – Sananl. 11:24, 25.

13. Mitä syytä on tällä vanhurskaalla miehellä elää ja tulla varjelluksi maan päällä?

¹³ Jehova haluaa tämänkaltaista vanhurskasta miestä maan päälle. Hän käyttää häntä mielellään välineenä hengellisten etujensa jakamiseen laajalti. Ilmaiseksi ja auliisti antava täyttää tästä syystä erään tarkoituksen Jumalan töissä, ja hänellä on sopiva ja hyödyllinen paikka maan asukasten joukossa, hänellä on hyvä syy olla elossa ja Jumalan voiman suojeluksessa. Hän saa Jumalan ja myöskin kiitollisten ihmisten arvonannon ja on senvuoksi rakastettu työnsä tähden. (1. Tess. 5:12) Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran olemassaolo tähän päivään asti todistaa juuri tämän totuuden.

14, 15. a) Miten Seuran olemassaolo tähän päivään asti todistaa tämän totuuden? b) Mitä Jehovan todistajat haluavat saada v. 1955, ja miten he voivat saada sen?

¹⁴ Seura on noudattanut perustamisajastaan, vuodesta 1884, lähtien sitä sääntöä, että se on ylläpitänyt itseään vapaaehtoisin avustuksin. Se on painattanut ja levittänyt kirjallisuutta joko ilmaiseksi tai nimellisestä korvauksesta, mikä on pelkästään peittänyt valmistus- ja levityskustannukset. Jehovan todistajain kokoukset ja konventit ovat olleet aina avoinna kaikille, jotka ovat halunneet saapua niihin, ja on julistettu yleisesti: ”Vapaa pääsy – ei kolehtia!” Uskonnolliset papit, jotka ottavat maksun sisäänpääsystä tai istuimista ja jotka kuljetuttavat kolehtihaavia kerran tai useammin uskonnollisten jumalanpalvelusten aikana, ovat lausuneet surunsa siitä, kun Jehovan todistajat ilmoittavat säännöllisesti ”Vapaa pääsy – ei kolehtia!” uskonnollisista kokouksista. (Katso The Watch Tower, tammik. 1. p. 1914, s. 5.) Jehova on siunannut tämän periaatteen, että annetaan ilmaiseksi tai pelkästään kustannushinnoilla ja että kokoukset pidetään keräämättä rahaa, jotta voitaisiin levittää enemmän raamatullista tietoa. Seuran kokoisella järjestöllä on Raamattujen ja raamatullisen kirjallisuuden levitys joka vuosi suunnaton, ja niiden tuntien määrä, mitkä Jehovan todistajat käyttävät ilmaiseksi levitystyöhön, sekä Raamatun tutkistelujen määrä, jotka he johtavat ilmaiseksi kiinnostuneitten kodeissa joka vuosi, on huomattava.

¹⁵ Jehovan todistajat haluavat saada vuonna 1955 levitetyksi enemmän kirjallisuutta kuin minään muuna vuonna, koska elämänpelastavan sanoman viemisen aika lyhenee nyt, kun Harmagedonissa tapahtuva maailman tuho tulee yhä lähemmä. Työskennellen taloudellisesti me voimme tehdä enemmän kuin toiset, koska me yritämme päästä niin vähillä juoksevilla menoilla kuin mahdollista. Me voimme saavuttaa suurimmat tulokset siten, että Jehovaa rakastavat antavat auliisti varsinkin mitä tulee Valtakunnan sanoman levittämisessä ja jakamisessa ilmaiseksi käytettävään aikaan ja tarmoon. Me voimme Jumalan säännön mukaan olla varmoja siitä, että olemme sitä onnellisempia, mitä enemmän annamme tehden sen maksutta.

16. Miten Jehovaa pelkäävän ”miehen” sarvi saa kunnian, ja miten se kohotetaan jo nyt kunniassa?

¹⁶ Me emme alistu koskaan häpeälliseen häviöön. Jumalan lupaus vanhurskaalle antajalle ja jakajalle, joka huolehtii köyhistä, kuuluu: ”Hänen sarvensa kohoaa kunniassa.” (Ps. 112:9) Sarvi on kuvaus tarmosta ja voimasta, varoitus kaikille, jotka ovat halukkaita hyökkäämään. Sen kohoaminen kunniassa ilmaisee voittoa meille meitä tukevan Jehovan voiman kunniaansaattamisessa. Kun luotamme häneen ja säilytämme hänen edessään nuhteettomuuden, mikä tekee häneen kohdistuvan luottamuksemme oikeutetuksi, niin me voimme sanoa: ”Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; . . . Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan. Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.” (Ps. 92:11–13) Kunnia, missä sarvi kohotetaan, tulee Jumalalta eikä ihmisiltä. Mutta ihmiset pakoitetaan tunnustamaan tämän kunnian jumalallinen alkulähde. Pysyvän voiton kunnia on lopullisesti meidän, mutta jo nytkin me iloitsemme kunniasta saada olla Jehovan palveluksessa hänen todistajinaan. Se hyvätahtoisten ihmisten suuri joukko, joka jo tulee laumoittain Jehovan huoneeseen palvelemaan ja palvomaan häntä siellä, on myöskin maineena ja kunniana Jehovaa pelkäävälle luokalle, joka on työskennellyt tämän maallisen siemenen eli sukupolven syntymiseksi. Niin sanoi apostoli Paavalikin Tessalonikan veljistä, joiden isä hän oli heille saarnaamansa hyvän uutisen kautta: ”Sillä mikä on meidän toivomme tai ilomme tai riemuitsemisemme kruunu – ettekö todellisuudessa te – Herramme Jeesuksen edessä hänen läsnäolossaan? Te olette totisesti meidän kunniamme ja ilomme.” (1. Tess. 2:19, 20, Um) Kun me annamme Valtakunnan hyvää uutista jatkuvasti ilmaiseksi ja auliisti köyhille ja tarvitseville, niin Jumalan temppelissä olevan uuden maailman yhteiskunnan lisääntynyt lukumäärä kasvaa varmasti, kunnes Jehova kohottaa meidän sarvemme meidän ollessa voittajina Harmagedonissa.

17. Miksi jumalattomat murehtivat nähdessään tämän?

¹⁷ Jehovan jumalattomat vihaajat ovat nauttineet nähdessään meidät sorrettuina, vääryyttä kärsivinä, kiellettyinä ja lainsuojattomina, mutta heidän ilakoiva nautintonsa on muuttumassa mielipahaksi ja tyrmistykseksi, kun he näkevät sen lisääntyvän kunnian, mitä Jehova antaa kansalleen, joka pelkää ja palvelee häntä ja kirkastaa hänen nimeään. Kaikki tämä ennaltakerrottiin Psalmissa 112:10 (As): ”Jumalaton näkee sen ja on murheissaan, hän kiristelee hampaitaan ja häviää pois. Jumalattomien halu raukeaa tyhjiin.” Jumalaton on määrätty näkemään tämä Jehovan todistajain kruunaava voitto ja kunnia ennen kuin hänet tuhotaan. Hän on pahansuopa, eikä hänellä ole vanhurskauden rakkautta, mistä syystä hän ei iloitse vanhurskaitten Jehovaa pelkäävien korotetusta sarvesta. Hän yrittää tämän tähden hävittää ennallistettujen hengellisten israelilaisten ja heidän hyvätahtoisten tovereittensa hengellisen menestyksen. Hän loukkaantuu Jehovan kansalleen osoittamasta hyvyydestä. Hän haluaa maailman suosiota ja menestystä sekä myös Jumalan suosiota ja hengellistä menestystä, mutta hän ei voi saada molempia samalla kertaa. (Jaak. 4:4) Hän ei jaa toisille eikä anna Valtakunnan sanomaa köyhille. Hän on sentähden tyytymätön. Hänen tietoisuutensa, että hän on rikas maallisesta omaisuudesta ja suosiosta, ei tyydytä häntä täysin, sillä hänellä on pelkästään jumalisuuden muoto, mutta hän osoittautuu vääräksi sen voimaan nähden muuttaa sydän ja tehdä ihminen tosi onnelliseksi. Hän murehtii todistajien hengellisestä menestyksestä johtuvan kateuden jäytämänä.

18. Miksi jumalaton kiristelee hampaitaan, ja milloin ja miten hän häviää pois?

¹⁸ Jumalaton ei voi tuhota niiden hengellistä menestystä, jotka pelkäävät Jehovaa. Hän kiristelee eli puree hampaitaan nähdessään olevansa pakoitettu katselemaan sitä, mutta siinä onkin kaikki, mitä hän voi tehdä raivossaan. Hän ei voi todellisesti vahingoittaa vanhurskasta eikä tuhota uuden maailman yhteiskuntaa. Hän kärsii nyt kidutusta, ei ainoastaan Jumalan perustetun valtakunnan saarnaamisen tähden, vaan myöskin Jehovan todistajain menestyksen vuoksi. Hän kiristelee edelleen vuonna 1955 hampaitaan raivossaan, ja valmistautuu liittymään Maagogin suureen Googiin, joka tekee Harmagedonia edeltävän maailmanlaajuisen hyökkäyksensä uuden maailman yhteiskunnan kimppuun. Kun Jehova pysähdyttää tuon raivoisan, ilkeämielisen hyökkäyksen ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodalla”, niin ei tuo jumalaton joukko vieläkään näe silmiensä halun täyttyvän, vaan saa luoda viimeisen katsahduksen näkymään, mikä on murheellinen sen silmille: Jehovan todistajain kestävään menestykseen ja maan päällisen uuden maailman yhteiskunnan riemuvoittoon. Sitten jumalattomat ’häviävät pois’ niinkuin etana, joka jättää limaisen jäljen. He häviävät kuin etana, joka ”sulaa limaksi” liikkuessaan. (Ps. 58:8, Ts; Mo) Niinkuin etanan pysähdyttää sen olinpaikan ympärille ripoteltu suola, niin mitä voivat limaiset jumalattomat tehdä Jehovaa pelkääviä vastaan, jotka ovat kuin ”maan suola”? Eivät mitään muuta kuin hävitä pois häpeällisessä lopussa Jehovan taisteluvoiman ilmetessä loistoisana Harmagedonissa.

19. Mitä tapahtuu jumalattomien halulle eli kaipuulle, ja ketkä saavat onnen myöskin vuonna 1955?

¹⁹ ”Jumalattomien halu [kaipuu] raukeaa tyhjiin.” Heidän jumalattomat suunnitelmansa vanhurskaita vastaan eivät menesty muuten kuin heidän omaksi tuhokseen, ja kaikki, mihin he ovat kiinnittäneet silmänsä haluttuna tässä maailmassa, katoaa heidän mukanaan heidän ikuiseksi pettymyksekseen. Vanhurskaat Valtakunnan julistajat saavat päinvastoin nähdä halunsa täyttyvän katsellessaan vastustajiaan, sillä he ovat Jehovan voittavalla puolella ja varjeltuvat riemuitsevaan uuteen maailmaan, missä juhlitaan ikuisesti Jehovan kunniaansaattamista. Voi sen miehen onnettomuutta, joka ei pelkää Jehovaa eikä iloitse suuresti Hänen käskyistään! Mutta oi sinun onneasi, jos sinä pelkäät Jehovaa vuonna 1955 ja pidät hänen käskynsä säilyttäen Jumalan antaman vapauden pelosta!

[Alaviitteet]