Pelottomina maailman lopussa

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää.” – Ps. 46:2, 3.

1. Ketkä pelkäävät nyt ja ketkä eivät ja miksi?

JEHOVA toimitti meille kirjallisen kertomuksen siitä, että tämän vanhan maailman loppupäivien piti tuoda tullessaan monenlaisia ahdistuksia, suuria rikoksia, kasvavaa sortoa, moninkertaistuvaa murhetta ja kaikkialla vallitsevaa epävarmuuden ja epätietoisuuden tunnetta, mikä oli painava ihmisiä. Ahdistus toisensa jälkeen on kohdannut tätä sukupolvea, kunnes monet ihmettelevät, mitä seuraava hetki on tuova. Suuri pelko on vallannut maan asukkaat. He tietävät jonkin kauhean onnettomuuden uhkaavan ja itse olevansa voimattomia estämään sitä. Pelottavia tuhoja on jo tapahtunut, ja enemmän on vielä tulossa. Uskolliset kristityt ovat kaiken tämän keskellä kiivaan yleisen vihan kohteina, ja kuitenkin heitä neuvotaan olemaan masentumatta tai pelkäämättä. Heidän Mestarinsa sanoi tämän maailman ”lopun ajasta”, missä olemme olleet vuodesta 1914 lähtien: ”Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti.” (Luuk. 21:9) Ja hän oli sanonut heille ennen tätä ennustusta: ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” – Luuk. 12:32.

2. Ketkä kantavat nyt valoa? Miksi heitä yritetään pelästyttää?

² Tämä nykyinen paha maailma vastustaa Kaikkivaltiasta Jehovaa ja on aina tehnyt niin, eikä ole toiveitakaan siitä, että se tulisi koskaan sopusointuun Jumalan täydellisen tahdon kanssa. Tietämättömyys Korkeimmasta Jumalasta on kaikkialla vallalla, synkkä henkinen pimeys peittää ihmiskunnan himmentäen Jehovan tuntemuksen. Vain Jeesuksen Kristuksen askeleissa uskollisesti kulkevat tuntevat Jehovan. Totisesti ”pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa [Jehova], ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa”. (Jes. 60:2) Valon täytyy tunkeutua tämän maailman pimeyteen aukaisemaan sokeita silmiä, paljastaen Jumalan ja hänen rakkaan Kuningas-Poikansa kirkkauden tuntemuksen maan miljoonille ja näyttäen elämään johtavan tien sekä tarjoten lohtua ja rauhaa. Pimeys on valon vastakohta. Ei ole siis ihme, että valonkantajista puhutaan kaikenlaista pahaa heidän pelottomuutensa vuoksi. Pimeyden aiheuttajat uhkailevat valon lapsia koettaen säikähdyttää ja, jos mahdollista, pelästyttääkin, niin että he luopuisivat valon levittämisestä. Tämän maailman tällainen menettely aiheuttaa usein paljon hämminkiä ainoan valon rauhallisille palvelijoille. Heidän on vaikea ymmärtää sitä, ennen kuin he muistavat, mitä Jeesus sanoi tällaisista kokemuksista: ”Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” – Matt. 5:11, 12.

3, 4. Minkä aika on nyt kumminkin, ja miksi voimme sanoa sen luottavaisesti?

³ Tuhannet hyvätahtoiset ihmiset, jotka pääsevät nyt valosta osallisiksi, eivät ole tottuneet pahaan kohteluun. He asettavat toisinaan kyseenalaiseksi, onko viisasta jatkaa, jos heitä kohdellaan tuolla tavalla, sillä on toista oppia tuntemaan Jehovan Sanan hyviä asioita ja uuden maailman tulevaisuudessa tuomia ihmeellisiä siunauksia, mutta on kokonaan toista kestää maailman hylkääminen, halveksiminen, pilkka ja vaino. Kuitenkin Korkeimman Jumalan epäsuosio ilmenee meitä kohtaan, jos me vetäydymme pois vastuustamme pelon takia. ”Ihmispelko panee paulan, mutta [Jehovaan] luottavainen on turvattu. Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta [Jehovalta] tulee miehelle oikeus.” (Sananl. 29:25, 26) Ennen tämän vanhan maailman tuhoamista on suoritettava valtava työ. Nyt ei ole epäröimisen, arkuuden eikä pelokkuuden aika, vaan eteenpäinmenon aika. Tämä on rohkean toiminnan ja ihmeellisen laajennuksen aikaa kaikkien Jumalan tosi palvelijain kohdalla. Koko maailma ja näkymättömät pahat voimat ponnistelevat kaikkensa ehkäistäkseen tämän menestyksen. Vihaa ilmaistaan kaikin tavoin esteitten aikaansaamiseksi, mutta sellaiset vastukset eivät voi etenemistä pysähdyttää. ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi.” (Jes. 54:17) Tällaiset lupaukset on annettu ahkerien, pelottomien Jehova Jumalan palvelijoitten perinnöksi.

⁴ Jumalan puhetorvien täytyy puhua nyt hänen Sanaansa kapinalliselle kristikunnalle, jäykkäniskaiselle sukupolvelle, kovasydämiselle kansalle, eikä Jumalan käskyistä saa vähentää mitään sanoja. Ei, vaan koko Jumalan päätös on julistettava, vaikka Saatana, tämän pahan maailman jumala, koettaakin saada meidät unohtamaan totuuden ja Jumalan neuvot. Ne, jotka paholainen tai hänen asiamiehensä yllättävät, saavat osakseen Jehovan epäsuosion.

5. Minkä kanssa olemme vihollisuussuhteissa? Kenen voimaa me tarvitsemme? Miksi?

⁵ Jumalan pelottomat palvelijat ovat vihollisuussuhteissa tämän maailman kanssa: ”Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Tämä vihollisuus ei johdu eriävistä poliittisista mielipiteistä, aaterakennelmista, uskonnollisista katsantokannoista eikä rotuvihasta. Ei, vaan se käsittää enemmän, nim. koko maailman, sekä näkyvän että näkymättömän vastustamisen. Kukaan yksilö, mikään ryhmä tai maailman järjestö ei voisi kestää omalla voimallaan tällaisessa eristysasemassa nykyiseen pahaan maailmaan katsoen. Ihmisen kestävyys voi ulottua vain määrättyyn rajaan. Yksikään lihaa ja verta oleva henkilö ei voi seisoa koko maailmaa vastaan ja palvella epäsuosiossa olevan, halveksitun järjestön mukana kovin kauan, ellei hän saa voimaa korkeimmasta lähteestä, Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Tässä palveluksessa ei saada lainkaan ylistystä ihmisiltä, ei suosionosoituksia, ei kiitoksia eikä kunnianosoituksia maailman taholta eikä myöskään rahallista tai kaupallista voittoa. Päinvastoin: mitä enemmän suoritetaan palvelusta, osoitetaan intoa, tarmoa ja antaumusta työssä, sitä suurempi on maailmassa olevien viha ja halveksinta. Eikö ole näin ollen erittäin tärkeää tietää, miten tämä kipeästi tarvittu voima ja tuki voidaan saada?

6. Miten tämä tarvittava voima ja tuki voidaan saada?

⁶ Hänen Sanansa on täynnä vakuutuksia: ”Tulkaa nyt! Ettekö ymmärrä, ettekö ole kuulleet, että Iankaikkinen on ikuinen Jumala, maailman tekijä sen äärestä toiseen? Hän ei uuvu koskaan, ei ole milloinkaan väsynyt, hänen tietämyksensä on tutkimaton; uupuneelle hän antaa voimaa ja lisää uutta väkevyyttä heikolle. Nuoret miehet saattavat uupua ja väsyä, voimakkaat nuorukaiset voivat antaa perään, mutta ne, jotka odottavat Iankaikkista, uudistuvat voimiltaan, he levittävät siipensä kuin kotkat, he juoksevat eivätkä väsy, he vaeltavat eivätkä uuvu.” (Jes. 40:28–31, Moffatt) Apostoli Paavali lohdutti meitä seuraavin sanoin: ”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja siinä voimassa, minkä Hänen ylin mahtinsa antaa.” (Ef. 6:10, Weymouth) Amerikkalainen käännös esittää sen näin: ”Tulkaa väkeviksi yhteytenne kautta Herraan.” Paino on pantu sanoille ”tulkaa väkeviksi”. Jumalan voima ei siis ilmeisestikään putoa päällemme kuin takki varustaakseen meidät suorittamaan suuria tekoja, vaan pikemminkin on kunkin yksilön tehtävä jotakin vahvistuakseen Herrassa. Tarvitaan paljon tutkistelua, ennen kuin kukaan oppii tuntemaan voiman lähteen ja tietämään, kuka on jo löytänyt sen ja miten hän sen löysi. Jokainen kristitty haluaa varmasti olla Herran urhoollinen soturi, tehdä hänen pyhän työnsä pelotta ja vastustaa paholaisen tulisia nuolia luottaen täysin Jehovaan ja hänen loistoisaan Kuningas-Poikaansa Kristukseen Jeesukseen.

Pelon syy – miten voitettavissa

7. Mitkä ovat eräitä pelon aiheuttajia?

⁷ Mitä syitä on pelkoon olemassa? Ehkä kaikki myöntävät, että pelko on itsekkyyden ilmaus. Missä vallitsee täydellinen epäitsekkyys, siellä on rakkaus. ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1. Joh. 4:18) Tätä orjamaista pelkoa ei olisi varmasti lainkaan, jos kaikki itsekkyys olisi poissa. Eikö ole kumminkin siten, että kun meitä pyydetään suorittamaan Jehovalle jokin erikoinen palvelus, mikä saattaa olla aivan vastoin tätä maailmaa, niin, jopa suorastaan sen tuomion julistamista, niin mieleemme nousee seuraavanlaisia ajatuksia: Voinko minä tehdä tämän työn? Epäonnistunko minä? Mikä siitä on seurauksena? Mitähän ihmiset ajattelevat ja sanovat? Voiko siitä seurata vahinkoa tai vaaraa itselleni tai perheelleni? Onko se henkistä vai kehollista lajia? Voinko minä kestää sen kivun? Monet epäilykset nousevat pelokkaan ihmisen mieleen. Hän rupeaa empimään, ja niin saa ihmispelko vallan. Mieleen tulee heti puolusteluja; ehkä on jotakin tärkeämpää tehtävää, jotakin, mikä vaatii huomioonottamista, on unohdettu, tai kenties terveys ei ole erittäin hyvä. Arat ja pelokkaat ovat tyytyväisiä, kun heillä on mielestään syytä olla menemättä eteenpäin työssä. ”Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.”

8, 9. Mitkä vakuutukset lujittavat meitä vastustamaan noita pelonaiheita?

⁸ Onko luomukselle tosiaan mahdollista kehittää rohkeuttaan, niin että näitä tällaisia pelkoja ei olisi? Voiko hän vahvistua kaikkia näitä lihan rajoituksia ja heikkouksia vastaan? Myönteisen vastauksen antaa Jehovan Sana. ”Ja minun Jumalani on täyttävä teidän jokaisen tarpeenne rikkautensa mukaan kirkkaudessa Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:19, Am. stand.–käänn.) Korkein vakuuttaa meille: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.” Ja jälleen: ”Sotajoukkojen Jehova teidän tulee pyhittää; ja olkoon hän teidän pelkonne, ja olkoon hän teidän vavistuksenne.” (Jes. 41:10; 8:13, Am. stand.–käänn.) Hän, joka tuntee niin hyvin ihmislihan heikkouden, käskee meitä olemaan pelkäämättä.

⁹ Miten me voimme sitten luottaa häneen? Onko mahdollista uskaltaa elämänsä Jehovan lupauksen varaan? Raamattu antaa vastauksen: ”Kaikki nuo sanat kirjoitettiin muinoin meidän opetukseksemme, jotta me voisimme pitää vireillä toivoa pysymällä lujina ja ammentaen rohkeutta kirjoituksista.” (Room. 15:4, Moff.) Siitä ei tarvitse olla pelkoa, että meidän toivomme olisi turha tai että me pettyisimme, sillä apostoli sanoo: ”Ahdistus saa aikaan lujuutta, ja lujuus hyväksyttävyyttä ja hyväksyttävyys toivoa, eikä toivo saata häpeään, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme.” – Room. 5:3–5, Am. stand.–käänn.

10. Mistä tutkistelusta meidän täytyy siis ammentaa voimaa ja miksi?

¹⁰ Meidän täytyy saada sen tähden voimamme Raamatun tutkimisesta, koska me opimme siitä tietämään, kuka on voiman lähde. Eikö Kaikkivaltias tehnyt voimaa? Hänhän sen loi. Mitä enemmän opimme Jehovasta ja siitä, miten hän suo voimaansa, sitä kykenevämpiä olemme ottamaan sitä vastaan. Jehovan tunteminen vaatii häneen turvaamista. Herramme Jeesus on täydellinen esimerkki kokonaisesta luottamuksesta, joka ei tuntenut ihmisten, maailman eikä Perkeleen pelkoa. Totuus antaa vapauden mielelle, puheelle ja meille itsellemme. ”Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ’Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” – Joh. 8:31, 32.

11. Miten totuus on otettava vastaan ja miksi?

¹¹ Totuus on otettava vastaan nöyryydessä. ”Minkä tähden, pannen pois kaiken saastaisuuden ja ylenpalttisen pahuuden, ottakaa nöyryydessä vastaan mieleen juurrutettu sana, joka pystyy pelastamaan teidän sielunne.” (Jaak. 1:21, Am. stand.–käänn.) Herra Jeesus oli nöyrä. Samoin ”Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä”. (4. Moos. 12:3) Nöyryys ja Herran pelko ovat välttämättömiä ominaisuuksia kristitylle, ja Jehova on pitänyt armollisesti huolta meidän yksityisestä sekä yhteisestä tutkistelustamme, jotta kasvaisimme näissä ominaisuuksissa. Opetus tulee nöyryyden kautta, ja uskollisen opetuslapsen havaitaan aina odottavan Herraa ja etsivän hänen tahtoaan. Omatunto on silloin aina vapaa Herraa vastaan tehdyistä rikkomuksista, kun häneltä anotaan apua ja voimaa hänen työnsä tekemiseen. Nöyryyden puute johtaa usein edellemenoon ja siihen, että yrittää tehdä jotakin omassa voimassaan.

12, 13. Miten voimme rohkaista ja auttaa toisiamme uskossa?

¹² Kun toveruus, tutkiminen ja palvelus yhdistää meidät, niin me voimme rohkaista ja auttaa toisiamme uskossa. ”Silloin ne, jotka pelkäsivät Herraa, puhuivat kukin lähimmäisensä kanssa, ja Herra kallisti korvansa ja kuuli sen; ja muistokirja kirjoitettiin hänen edessään niiden hyväksi, jotka pelkäävät Herraa ja ajattelevat hänen nimeään. Ja he tulevat olemaan minun erikoisomaisuuteni, sanoo sotajoukkojen Herra, sinä päivänä, jona minä langetan tuomion, ja minä säästän heitä niinkuin mies säästää poikaansa, joka häntä palvelee.” (Mal. 3:16, 17, Douay) Harva voi puhua lähimmäisensä kanssa jäämällä kotiin tai vain lukemalla Raamattua. Tämän täytyy merkitä ehdottomasti toistensa tapaamista ja Herran Sanan ja niiden töiden pohtimista, mitkä liittyvät hänen pyhän nimensä kunniaan. Se merkitsee puhumista lähimmäisilleen ja totuuden kertomista heille. Herra on niin tyytyväinen sellaiseen, että hän käski kirjoittamaan sen muistiin: ”Mutta sillä välin ne, jotka palvovat Iankaikkista, puhuivat toisilleen, ja Iankaikkinen kuunteli heitä ja kuuli heidät; hänen edessään on luettelo hänen palvojistaan, jotka riippuvat hänessä. ’Ja minä vaadin heidät’, selittää sotajoukkojen Herra, ’omaksi kallisarvoiseksi omaisuudekseni sinä päivänä, jona minä ryhdyn toimintaan; minä säästän heitä niinkuin mies säästää poikaa, joka työskentelee hänen palveluksessaan.” – Mal. 3:16, 17, Moffatt.

¹³ Apostoli Paavali sanoi sitten: ”Elvyttäkäämme itseämme kilpailemaan toistemme rakkaudesta ja hyvistä teoista osoittamalla toisillemme huomaavaisuutta. Älkäämme laiminlyökö yhteen kokoontumista niinkuin eräät tekevät, vaan rohkaiskaamme toinen toistamme sitä enemmän, kun voitte nähdä sen suuren Päivän lähestyvän.” Jeesus sanoi: ”Sillä mihin ikinä kaksi tai kolme on kokoontunut minun seuraajinani, siellä minä olen heidän joukossaan.” (Hepr. 10:24, 25 ja Matt. 18:20, Amer. käänn.) Asia on siten, että me voimme käsittää suuren Jehovan hyvät päätökset ja päästä ymmärtämään vanhurskasta uutta maailmaa ja sen Kuningasta, sillä nämä totuudet täytyy omaksua henkilökohtaisin vakaumuksin. Jotta voisimme omata täydellisen luottamuksen ja ehdottoman uskalluksen, niin meidän täytyy tehdä nämä totuudet omiksemme, osaksi itsestämme niin sanoaksemme, ja sitten me kykenemme tottelemaan käskyä: ”Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä.’” Totuus on totisesti meidän Jumalalta saamamme aseistus, joka auttaa meitä vastustamaan paholaisen ja hänen demoniensa hyökkäyksiä näinä viimeisinä päivinä. – Ef. 6:11–14.