Varoittava Jumala

”Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.” – Hes. 33:7.

1. Lyökö Jumala varoittamatta? Mitkä tapaukset osoittavat sen?

JEHOVA Jumala ei koskaan lyö varoittamatta. Hukuttiko hän ensimmäistäkään maailmaa veteen sitä varoittamatta? Polttiko hän poroksi turmeltuneen Sodoman ja Gomorran antamatta ensin varoitusta? Yllättikö Kaikkivaltias Egyptiä odottamatta, kun hän lähetti tuhoavan vitsausaallon toisensa jälkeen yli koko maan? Kun Jehova valmisteli Israelin ja Juudan kukistumista vieraiden valtojen hyökkäyksiin, niin jäivätkö uhrit varoittamatta? Olisiko mahtavan Babylonian, joka hallitsi kuin lumoava kuningatar ihmisiä ja kansoja, pitänyt olla hämmästynyt ja kuin arvaamatta valloitettu, kun vihollisjoukot valtasivat sen väkirynnäköllä? Entä miten on sen autioituksen laita, mikä kohtasi Jerusalemia ensimmäisellä vuosisadalla jKr., tuliko se isku varoittamatta? Tosiasiat huutavat näihin jokaiseen kysymykseen vastauksen: Ei!

2. Varoittaako Jumala henkilökohtaisesti vai välikappaleita käyttäen ja miksi?

² Tämä ei merkitse suinkaan sitä, että Jehova Jumala kävisi henkilökohtaisesti maan päällä antamassa varoitusta. Sehän merkitsisi jo itsessään tuhoa ihmiselle, sillä jos verraten pieni aurinko, joka on lähes 150 miljoonan km etäisyydellä, voi polttaa tuskallisesti ja tilapäisesti sokaista ihmisen, niin kuinka hän voisi säilyä hengissä, jos ”valkeuksien Isä” vierailisi hänen luonaan? (Jaak. 1:17; 2. Moos. 33:20) Huomioonottaen ihmisen häviävän liharakenteen Jehova Jumala lähettää varoituksensa ihmissanansaattajain välityksellä, joita varoitetut voivat mukavasti kuulla tehden kysymyksiäkin yksityiskohtaisemmin. Me luemme tästä Jeremian 7:13, 25, 28:nnesta: ”Minä puhuin teille varhain ja myöhään, mutta te ette halunneet kuunnella, ja minä kutsuin teitä, mutta te ette halunneet vastata . . . Minä lähetin kaikki palvelijani profeetat varhain ja myöhään, siitä päivästä pitäen, jona teidän isänne tulivat pois Egyptin maasta, tähän päivään asti . . . ’Tämä on se kansa, joka ei halunnut kuunnella Herran, Jumalansa, ääntä, kansa, joka ei ottanut varteen varoitusta.’” – Amer. käänn.

3, 4. Kuinka suuri joukko ottaa varoituksesta vaarin, kuten vedenpaisumus osoittaa?

³ Enemmistö on harvoin ottanut vaarin Jehovan varoituksista, vaikka niitä onkin kaiutettu kärsivällisesti pitkät aikakaudet. Ennen vedenpaisumusta ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset [tarkoitukset ja halut] olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” ja että ”maakin oli turmeltunut”. (1. Moos. 6:5 ja 11, engl. hyv. käänn., reunam.) Hän päätti puhdistaa saastan maasta, ei vain muutaman minuutin ajan kestävällä lauantai-illan kylvyllä, vaan nelikymmenpäiväisellä ja -öisellä tulvasuihkulla, jonka vedet eivät kuivuneet maan pinnalta ennen kuin kymmenen kuukautta ja kolmetoista päivää oli kulunut!

⁴ Jehova ilmaisi tämän tuhon 120 vuotta etukäteen. kuluu yli kaksikymmentä vuotta, ja Nooalla on kolme poikaa. Pojat kasvavat miehiksi ja menevät naimisiin. Jälleen vierähtää ehkä viisi- tai kuusikymmentä vuotta. Sitten Jehova Jumala kertoo Nooalle uhkaavasta tulvasta ja neuvoo tuota vanhurskasta miestä rakentamaan arkin itsensä ja perheensä suojaksi. Nooa antoi varoitustodistusta vedenpaisumuksen tulosta nelisen- tai viitisenkymmentä vuotta ja ansaitsi siten nimityksen ”vanhurskauden saarnaaja”. (1. Moos. 6:3, 13, 18; 2. Piet. 2:5) Mutta ihmiskunnan suuri enemmistö pilkkasi ja piti Nooaa vääränä sääprofeettana sekä epäili maailmanlaajuisen tulvan mahdollisuutta. Jumala loi maan, hän kykeni antamaan sille kylvynkin. Annettuaan varoitustodistuksen Nooan kautta Jehova kylvetti siten maan pestäkseen pois olemassaolosta sen saastan, mikä oli kasaantunut sen pinnalle.

5. Miten tämä näytettiin Lootin yhteydessä Sodomassa?

⁵ Useita vuosisatoja myöhemmin ovat Sodoman ja Gomorran kaupungit niin törkeän synnin kyllästämät, että ne päätetään hävittää. Siellä ei asunut kymmentäkään vanhurskasta ihmistä, ja kun enkelit aineellistuvat miehiksi viettääkseen yön Lootin kanssa, niin miesten ja poikien roskajoukko yrittää tehdä heille sukupuolista väkivaltaa. Heidän lyömisensä sokeudella olisi pitänyt varoittaa heitä heidän jumalattomuudestaan, mutta he vain haparoivat yhä uhrejaan. Kun enkelit neuvovat Lootia antamaan todistuksen Sodomaa uhkaavasta tuholta, niin hänen sanomansa saattaa hänet näyttämään sellaiselta, joka pilkkaa tai laskee leikkiä. Hänen oma huonekuntansakin jakaantuu: hänen vaimonsa ei ota ohjeita kyllin vakavasti pelastuakseen. Vain Loot ja hänen kaksi tytärtään pelastuvat, kun ”Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta, ja hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvullisuuden”. – 1. Moos. 18:20, 32; 19:4–28.

6. Miten Jehova varoitti Egyptiä ja millaisin tuloksin?

⁶ Jehova Jumala antaa Egyptissä kuudennellatoista vuosisadalla eKr. sarjan varoituksia faraolle todistajansa Mooseksen kautta. Hallitsijaa varoitetaan jokaisen vitsauksen edellä, mutta hän paaduttaa sydämensä joka kerta. Kymmenen vitsausta vyöryy tuhoavina kautta maan: virrat muuttuvat verisiksi, sammakot nousevat maalle, täitä (engl. hyv. käänn.) on kaikkialla kuin tomua, sitten paarmaparvet, karjarutto, paiserutto, tuhoisat rakeet, joiden jälkeen seuraavat nopeassa tahdissa heinäsirkka- ja pimeysvitsaukset ja sitten kaamea kuolema – Egyptin esikoisten surma. Egyptin pakanajohtajat yrittävät tehdä tehottomiksi ja väärinesittää näitä Mooseksen varoitustodistuksen luonnollisia tosiasioita, mutta epäonnistuvat lopulta. Nuo vitsaukset nähtiin ja tunnettiin kautta koko ensimmäisen maailmanvallan alueen, ja egyptiläiset olivat varmasti hälisseet keskuudessaan Mooseksen antamista todistuksista. Israelilaiset olivat yhteydessä egyptiläisten kanssa, puhuivat heidän kanssaan ja löysivät monta kuulevaakin korvaa, jopa niin paljon, että kun he lopulta lähtivät Egyptistä, niin ”paljon sekakansaa meni heidän kanssansa” ja sai nähdä faraon armeijoiden tuhoutuvan Punaiseen mereen. – 2. Moos. 12:38; 7:1–14:31.

Israelia ja Juudaa varoitetaan kukistumisestaan

7. Miten Israelin kymmenen sukukunnan valtakunta sai varoituksen? Miksi?

⁷ Kauan sen jälkeen kun israelilaiset olivat menneet Kanaaniin, niidenkin vuosisatojen jälkeen, joina tuomarit olivat hallinneet, kun kansa oli jakaantunut kahdeksi valtakunnaksi, sai Israelin kymmensukukuntainen valtakunta, jonka pääkaupunkina oli Samaria, toistamiseen varoituksia Jumalalta. Israelille annetaan todistus tulevasta vankeudesta profeettojen Jesajan, Miikan ja varsinkin Aamoksen kautta. (Jes. 10:5, 11; Miika 1:6; Aam. 5:27; 7:11) Mutta Hoosean nuhde- ja hälytyssanojen sivallusten ja tulen läpi virtaa kaikkein voimakkain todistus kymmenen sukukunnan valtakuntaa vastaan. Miten raskas onkaan sen syyllisyys! Maa on veren saastuttama, ryövärijoukot parveilevat maaseudulla, papit murhaavat ja harjoittavat irstautta, kirjaimellinen ja hengellinen haureus ovat vallalla, paholaispalvonnan epäjumalat saastuttavat väestöä, ”kyyhkysen kaltaisesti, joka on tyhmä ja taitamaton”, se turvaa vuoroin Egyptiin ja Assyriaan, mutta ei koskaan Jehova Jumalaan. ”Tuulta he kylvävät, ja myrskyä he leikkaavat.” Hoosea huutaa. ”Assuriin ovat he menneet . . . eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi . . . Samaria joutuu [autioksi], koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan.” (Hoos. 6:8–11; 7:1–11; 8:7–9; 11:5; 13:16) Israel sai varoituksen, ennen kuin Assyria vei pois sen vangit v. 740 eKr.

8, 9. Miten Juudan valtakuntaa varoitettiin, ja miten se pani vastaan?

⁸ Sata kolmekymmentä kolme vuotta myöhemmin kukisti Babylonia Juudan valtakunnan, jonka keskus oli Jerusalem. Aavistamattako? Jehovan profeetat Hoosea, Miika, Sefanja, Habakuk, Jesaja, Jeremia, Hesekiel – kaikki nämä antoivat todistusta tulevasta onnettomuudesta. Miika, Hoosea ja Jesaja todistivat noin 150 vuotta ennen kukistusta. (Miika 3:10–12; 4:10; Hoos. 5:5; Jes. 3:8; 5:13; 39:6, 7) Jeremia kärsi väkivaltaa ja herjausta, lyömistä ja vankeutta autioitusta edeltäneinä neljänäkymmenenä vuonna todistaessaan tuomitulle kaupungille, kunnes se kukistui. Hän varoitti autioituksen pituudestakin: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole kuulleet minun sanojani, niin katso, minä lähetän sanan, minä nostan kaikki pohjanpuolen kansanheimot, sanoo Herra, sanan Nebukadressarille, Baabelin kuninkaalle, palvelijalleni, ja tuon heidät tätä maata ja sen asukkaita vastaan ja kaikkia näitä ympärillä olevia kansoja vastaan. Ja nämä minä vihin tuhon omiksi ja teen heidät kauhistukseksi, ivan vihellykseksi ja ikuisiksi raunioiksi. Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” – Jer. 25:8, 9, 11.

⁹ Tuho määrättiin tuolle kaupungille, joka kantoi Jumalan nimeä, koska se oli hylännyt Jehovan palvonnan, uhrannut suitsua Baalille, vuodattanut juomauhreja pakanajumalille, uhrannut lapsia Molokille ja koska se nyt pilkkasi sitä varoittamaan lähetettyjä profeettoja. Niin, tämä Jeremia ja toiset hänen kaltaisensa olivat onnettomuuden pauhaajia, yhteiskuntaan sopimattomia, kiihkoilijoita, tyytymättömiä, kaikkea ja kaikkia vastaan, sanoi kansa. Profeetat ennustivat vuosikaudet tuomiota, ja kansa pilkkasi vuosikaudet. Se sanoi: ”Ei Herra tee hyvää eikä pahaa.” Se sanoi myös: ”Ei Herra meitä näe; Herra on hyljännyt tämän maan.” Ja edelleen: ”Aika venyy pitkälle, ja tyhjään raukeavat kaikki näyt. . . . Niihin näkyihin, joita tämä näkee, on päiviä paljon, ja hän ennustaa kaukaisista asioista.” (Sef. 1:12; Hes. 8:13; 12:22, 27) Mutta Jumala itse kumoaa heidät: ”Lähellä on aika ja kaikkien näkyjen täyttymys. Sillä ei ole oleva enää petollista näkyä . . . Sillä minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän aikananne, uppiniskainen suku, minä sanan puhun ja sen myös täytän.” – Hes. 12:23–25, 28.

10. Keissä varoitus täyttyi? Ja täyttyikö se?

¹⁰ Nuo nokkelat ihmiset olivat väärässä! Jumalan profeetat olivat oikeassa! Tuomiotodistus ei tarkoittanut etäistä tulevaisuutta, kaukaisia aikoja. Se koski heidän aikaansa, ja Hesekiel oli toistamiseen saamiensa uhkaavan tuhon näkyjen perusteella pätevä kaiuttamaan vartijana varoitusta: ”Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.” (Hes. 33:7) Jehova paljasti myöskin Habakukin kautta, että se ei ollut tuleva kaukaisina päivinä, vaan varoitustodistuksen kuuleville: ”Minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin. Sillä katso, minä nostan kaldealaiset, tuiman ja rajun kansan, joka kulkee maata lavealti ja ottaa omaksensa asuinsijat, jotka eivät ole sen. . . . se kokoaa vankeja kuin hietaa.” – Hab. 1:5–9.

11, 12. Miksi Babylonian ja Assyrian ei olisi pitänyt olla hämmästyneitä kukistumisestaan?

¹¹ Jehova Jumala ennusti Babylonian voitollisen nousun Juudaa vastaan, mutta hän myöskin ennakoi sen kukistumisen. Babylonia pani hyväksyvästi merkille sille suosiolliset ennustukset ja osoitti erikoista huomaavaisuutta Jeremiaa kohtaan niiden takia, mutta unohti oheen liittyneen kukistumisennustuksen: ”Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra, heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi.” (Jer. 25:12) Habakukin sanat, että kostava oikeus kääntyisi kohti Babylonian päätä, jäivät huomioonottamatta. (Hab. 2:8) Mutta hämmästyttävin oli se Jesajan todistus Babylonian luhistumisesta, mikä annettiin noin kaksisataa vuotta etukäteen. Hän pilkkaa laajalti voimakasta Babyloniaa sen kukistumisen johdosta, kertoo yksityiskohtaisesti, miten se on tapahtuva. Meedialaiset ja persialaiset ovat voittajia, ja pääsoturina on oleva Kyyros, jonka edessä kaupungin kaksipuoliset portit havaitaan huolettomasti jätetyiksi auki. (Jes. 21:2, 9; 45:1–4; luvut 13, 14, 47) Babylonian ei olisi siis pitänyt olla hämmästynyt, kun Daniel luki v. 539 eKr. seinällä olleen käsikirjoituksen, mikä oli viime sekunnin tuomiotodistus. – Dan. 5:25–31.

¹² Yhtä vähän olisi mahtavan Assyriankaan pitänyt olla järkyttynyt, kun sen vuoro tuli maistaa niitä katkeria pillereitä, joita se oli kerran pakottanut Israelin syömään, nim. silloin kun Nebukadnessar kukisti sen v. 625 eKr. Jehovan profeetat Miika, Jesaja ja Sefanja olivat maininneet sen, ja Naahum antoi siitä etukäteen yksityiskohtaisen todistuksen. – Miika 5:6; Jes. 10:12–16; Sef. 2:13–15; Naah. luvut 1–3.

Jeesuksen päivinä annettu varoitus

13. Millä sanomalla Jeesus kaiutti varoitusta ja miksi?

¹³ Mutta se tosi palvonnan ennallistaminen uudelleenrakennettuun Jerusalemin temppeliin, mikä seurasi vankeudesta vapautusta, ei ollut pysyvä. Vuosien mittaan kasvoivat muotomenot ja rabbiinien perimätiedot, kunnes Kristuksen Jeesuksen ilmestyessä vuosisatoja myöhemmin tosi palvonta oli melkein kokonaan noiden rehevien, sotkuisten kasvaimien tukahduttama ja kuolettama. Oli tullut jälleen varoittamisen aika! Aika todistaa taas tosi palvonnan puolesta! Kristus Jeesus ei hidastellut tämän tarpeen täyttämisessä. Hänen kulkiessaan tienraivaajana kasteensa jälkeen Galilean maakunnan halki purkautuu hänen huuliltaan sähköistävä huuto: ”Taivaan valtakunta on käsillä!” (Engl. hyv. käänn.) Hän yhtyy palavin innoin tähän valtavaan huutoon, mitä Johannes Kastaja kaiutti kerran, ja panee alulle räjähdyttävän varoitus- ja todistusrynnistyksen, mikä oli saattava kaikki aikaisemmat yritykset näyttämään kääpiöiltä. Se oli varoitus niitä uskonnollisten perimätietojen rämeikköjä vastaan, joihin kansanjoukot olivat vajoamassa tuhokseen, todistus niistä tosiasioista ja ennustuksista, mitkä ilmaisivat hänet Jehovan Messias-Kristukseksi.

14. Missä hän saarnasi ja miksi siellä?

¹⁴ Hän meni taajaväkisten seutujen sydämeen. Hän kulki talosta taloon varoittaen ja todistaen. Mutta aika oli lyhyt, ja suuret joukot piti tavoittaa. Niinpä hän saarnasikin kaduilla, yleisillä paikoilla, synagoogissa – missä tahansa ja kaikkialla. Kun hän menee kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin, niin kuulijakunta kasvaa, ja hänen maineensa leviää, kunnes väen paljoudet kerääntyvät kuulemaan häntä ei ainoastaan Galileasta, vaan myös Samariasta ja Juudean eteläisimmistäkin maakunnista, jopa Jordanin toiselta puoleltakin. Yhä lisääntyvien joukkojen paino panee hänet siirtymään ahtailta kaupunkialueilta pitämään yleisiä esitelmiä avarilla ulkoilmapaikoilla, joihin kasvavat tuhannet sopivat kokoontumaan. Merenrannat, joentöyrämät, autiomaat, vuoret, kaikki nämä paikat näyttelivät osaansa Jeesuksen todistaessa Valtakunnan siunauksista ja varoittaessa rabbiinien ansoista. – Matt. 4:12–25; 5:1; 9:35; 14:13–15; 15:32, 33; Mark. 4:1; 8:1–4; Luuk. 8:1; 20:1.

15. Miten suorapuheisesti hän varoitti ja miksi?

¹⁵ Kristus Jeesus ei teeskennellyt eikä kinastellut eikä huitonut ilmaan käyttäen diplomaattista kaksimielisyyttä julistaessaan Jumalan varoitusta. Tämä varoitus oli elämän tai kuoleman asia, ja se annettiin selvästi, suoraan ja miedontamatta. Sen ajan väärät uskonnolliset johtajat olivat sokeita oppaita, jotka johtivat toisia sokeita tuhon allikkoon opettaen perimätietoja, mitkä tekivät tyhjäksi Jumalan sanan, ahnehtien imartelevia arvonimiä, kantaen huomiotaherättäviä viittoja, asettuen yleisön nähtäviksi, rukoillen pitkäveteisesti tehdäkseen vaikutuksen, suorittaen töitä, jotta ihmiset näkisivät ne, siivilöiden hyttysiä, mutta niellen kameleita; ulkokultailijoita, jotka esiintyivät hurskaina ulkonaisesti, mutta olivat häpäisevän saastaisia sisältä. Tosiasiain tukemana hän leimasi heidät valehtelijoiksi ja tyhmyreiksi, käärmeiksi ja kyiksi sekä Saatanan, pääkäärmeen, lapsiksi. Hän varoitti noita jumalattomia pappeja, jotka vuodattivat verta, mikä oli tuleva heidän oman sukupolvensa syyksi, että heidän huoneensa jätetään autioksi eikä temppelistä ole jäävä kiveäkään toisen päälle, ja hän kysyi heiltä tutkivasti: ”Kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?” – Matt. 15:1–14; 23:1–38; 24:1, 2; Joh. 8:44.

16. Minkä vaikutuksen Jeesuksen ja hänen opetuslastensa saarnaaminen teki?

¹⁶ Niin autioittava oli Kristuksen Jeesuksen varoitus ja todistus kirjanoppineitten ja fariseusten uskonnollisille laitumille, että he valittivat toisilleen: ”Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään.” (Joh. 12:19) He vaiensivat hänen kielensä kuolemaan Saatanan yllytyksestä. Mutta Jeesus oli siihen mennessä valinnut ja harjaannuttanut apostoleita ja opetuslapsia seuraamaan askeleitaan, ja he ponnistelivat eteenpäin rynnistäen. He noudattivat hänen menettelytapojaan, käyttivät samoja paikkoja ja saivat siunaukseksi saman menestyksen. Valtakunnan julistajat saatiin lisääntymään saarnaamalla ”sekä julkisesti että huone huoneelta”. (Apt. 20:20; 18:28) Hekin saivat Kristuksen Jeesuksen tavoin osakseen vainoavien kirjanoppineitten ja fariseusten vihan. Miksi? Koska tulos heidän tarmokkaasta varoitustyöstään oli samanlainen kuin Jeesuksen pyörretuulen kaltaisesta todistuksestakin, kuten ilmeni piston saaneitten uskonnoitsijoitten tuskanhuudosta, että apostolit ja opetuslapset olivat ”kääntäneet maailman ylösalaisin”. (Apt. 17:6, engl. hyv. käänn.) He tarkoittivat pientä uskonnollista maailmaansa, mikä oli rakennettu loiston ja muotomenojen väärälle perustukselle, suullisen perimätiedon lentohiekalle. He pyrkivät säilyttämään kaiken muuttumattomana aikansa uskonnon harjoittamisessa.

17. Pelastuivatko ne, jotka eivät välittäneet varoituksesta? Ja miksi?

¹⁷ Mutta heidän paikkansa ja kansansa, joita he koettivat pelastaa vuodattamalla Jeesuksen ja hänen seuraajainsa verta, eivät pelastuneetkaan. Vedenpaisumuksen uhrit eivät voineet tehdä tyhjäksi Nooan varoitusta siten, että olisivat kyenneet kääntämään vedet takaisin taivaisiinsa. Sodomalaiset eivät pystyneet sammuttamaan tulisadetta. Raivostuneella faraolla ei ollut mitään vastamyrkkyä kymmeneen vitsaukseen. Juuda oli yhtä avuton heittämään babylonialaisia takaisin, kuin Israel ennen sitä oli ollut torjumaan hyökkääviä assyrialaisia. Eivätkä nuo pakanakansat kyenneet vuorostaan todistamaan Jumalaa valehtelijaksi säilymällä niiden luhistumiselle asetetun ajan jälkeen. Ei voinut Juudan kansakaan Kristuksen aikana torjua turhana sitä varoitusta, mitä Jehova oli julistanut laajalti rakkaan Poikansa saarnaamisen kautta. (Jes. 46:10, 11; 55:11) ”Kyykäärmeitten sikiöt” näkivät elinaikanaan asemansa ja kansansa häviämisen, kaupunkinsa ja temppelinsä kukistumisen, eivätkä pelastuneet ”helvetin tuomiolta” eli ”Gehennan tuomiolta”. – Matt. 23:33, Am. stand.–käänn., reunam.

18. Miten on sitten ”nykyisen pahan maailman” laita?

¹⁸ Yhtä vähän pelastuu ”nykyinen paha maailma” Harmagedonin tuhoavalta rajuudelta, mistä sitä on varoitettu juuri nyt!