DELAJA

(’Jehova on nostanut ylös [pelastukseksi]’).

1. Daavidin aikana elänyt Aaronin huoneen pappi, joka määrättiin arvalla 23. pappisosaston päämieheksi (1Ai 24:1, 5, 18).

2. Semajan poika; yksi niistä kuningas Jojakimin hovin ruhtinaista, jotka kuulivat Barukin lukevan Jeremian kirjoittamaa kirjaa ja jotka sen jälkeen ilmeisesti kertoivat asiasta kuninkaalle. Kun sitten kääröä luettiin Jojakimin edessä, Delaja ja kaksi muuta ruhtinasta anoivat hartaasti kuninkaalta, ettei hän polttaisi sitä, mutta turhaan. (Jer 36:11–26.)

3. Joidenkin niiden esi-isä, jotka tulivat Serubbabelin kanssa Jerusalemiin 537 eaa. mutta eivät kyenneetkään todistamaan, että he olivat israelilaisia (Esr 2:1, 59, 60; Ne 7:61, 62).

4. Mehetabelin poika ja sen Semajan isä, jonka Sanballat ja Tobia palkkasivat pelottelemaan käskynhaltija Nehemiaa (Ne 6:10–13).

5. Yksi Eljoenain seitsemästä pojasta; Daavidin jälkeläinen Salomon kautta (1Ai 3:10, 24).