Kuka suunnitteli sen ensin?

Tiedemiehet ja insinöörit ovat viime vuosina antaneet kasvien ja eläinten opettaa heitä hyvin kirjaimellisessa mielessä (Job 12:7, 8). He tutkivat ja jäljittelevät niiden rakenteita ja ominaisuuksia voidakseen kehittää uusia tuotteita ja parantaa entisiä. Alaa kutsutaan biomimetiikaksi. Pohtiessasi seuraavia esimerkkejä kysy itseltäsi: kenelle tästä kuuluu kunnia?

Valaan rintaevät

Mitä lentokonesuunnittelijat voivat oppia ryhävalaasta? Ilmeisesti paljonkin. Aikuinen ryhävalas painaa noin 30 tonnia – saman verran kuin lastissa oleva rekka-auto – ja sillä on suhteellisen jäykkä ruumis, jossa on suuret, siipimäiset rintaevät. Tämä alun toistakymmentä metriä pitkä eläin liikkuu veden alla hämmästyttävän sulavasti.

Tutkijoita on kiinnostanut erityisesti se, miten tuo kankea eläin pystyy uimaan mahdottoman pieneltä tuntuvaa ympyrää. He ovat saaneet selville, että salaisuus piilee sen rintaevien muodossa. Niiden etureuna ei ole lentokoneiden siipien tapaan tasainen vaan pykäläinen: siinä on ulkonevia kyhmyjä rivissä.

Kun valas halkoo vettä, kyhmyt parantavat nostetta ja vähentävät veden vastusta. Natural History -lehdessä selitetään, että kyhmyt saavat veden kulkemaan evän yli hallittuna pyörteenä kiihtyvällä nopeudella, vaikka valas uisi ylöspäin hyvin jyrkässä kulmassa.¹⁰

Mitä käytännön sovelluksia tämän havainnon perusteella on luvassa? Jos lentokoneiden siivissä olisi samanlainen rakenne, siivekkeitä ja muita ilmavirtaa sääteleviä mekanismeja tarvittaisiin luultavasti vähemmän. Siivet olisivat tällöin myös turvallisempia ja niiden huoltaminen olisi helpompaa. Biomekaniikan asiantuntija John Long uskoo, että lähitulevaisuudessa ”ryhävalaan rintaevien kyhmyjä voidaan hyvinkin nähdä joka ikisessä suihkukoneessa”.¹¹

Lokin siipi

Lentokoneiden siivet jäljittelevät tietysti jo nyt lintujen siipiä. Insinöörit ovat kuitenkin äskettäin yltäneet tässä suhteessa aivan uudelle tasolle. New Scientist -lehti kertoo, että ”Floridan yliopiston tutkijat ovat – – rakentaneet kauko-ohjattavan lentokoneen prototyypin, joka pystyy lokin tavoin liitelemään, tekemään syöksyjä ja nostamaan korkeutta nopeasti”.¹²

Lokkien näyttävät taitolentoliikkeet perustuvat siihen, että ne pystyvät taivuttamaan siipiään kyynär- ja olkanivelien kohdalta. Tämän mallin mukaisesti tuossa ”60 senttimetriä pitkässä prototyypissä on pieni moottori, jonka avulla hallitaan siipiä liikuttelevia metallisauvoja”, lehti kuvailee. Taitavasti suunniteltujen siipiensä ansiosta pienkone voi liidellä ja tehdä syöksyjä korkeiden rakennusten välissä. Joissakin sotavoimissa ollaan kiinnostuneita kehittämään tämäntyyppistä nopealiikkeistä konetta kemiallisten ja biologisten aseiden etsintään suurkaupungeissa.

Lokin jalka

Lokkia ei palele, vaikka se seisoo jäällä. Miten se säilyttää riittävän ruumiinlämmön? Tämä on osaksi erään kiehtovan järjestelmän ansiota, jollainen on monilla kylmien seutujen eläimillä. Kyseessä on vastavirtalämmönvaihdin.

Miten tällainen lämmönvaihdin toimii? Kuvitellaanpa, että meillä on kaksi toisiinsa kiinnitettyä vierekkäistä vesijohtoa, joista toisessa kulkee kuumaa vettä ja toisessa kylmää vettä. Jos vesi virtaa kummassakin johdossa samaan suuntaan, noin puolet kuuman veden lämmöstä siirtyy kylmään veteen. Mutta jos neste virtaa putkissa vastakkaisiin suuntiin, lähes kaikki kuuman veden lämpö siirtyy kylmään veteen.

Kun lokki seisoo jäällä, sen jaloissa olevat lämmönvaihtimet lämmittävät kylmistä jaloista palaavan veren. Vaihtimien avulla lämpö pysyy linnun ruumiissa eikä karkaa jalkojen kautta. Koneenrakennuksen ja ilmailutekniikan insinööri Arthur P. Fraas on kuvaillut tätä järjestelmää ”yhdeksi maailman tehokkaimmista regeneratiivisista [lämpöä varastoivista] lämmönvaihtimista”.¹³ Se on niin nerokas, että insinöörit ovat jäljitelleet sitä omissa hankkeissaan.

Kenelle kuuluu kunnia?

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallitus NASA kehittelee parhaillaan monijalkaista robottia, joka kävelee kuin skorpioni, ja suomalaiset insinöörit ovat suunnitelleet kuusijalkaisen metsäkoneen, joka kulkee esteiden yli kuin jättiläishyönteinen. Toiset tutkijat ovat kehitelleet kankaan, jonka pienet läpät avautuvat ja sulkeutuvat samaan tapaan kuin männynkäpyjen suomut. Tällaiset kankaat mukautuvat käyttäjän ruumiinlämpöön. Suunnitteilla on myös auto, jonka muotoilussa on otettu mallia losserokalan hämmästyttävän pienivastuksisesta ruumiinrakenteesta. Yksi tutkimuskohde on punamerikorvan kuori ja sen iskuja vaimentavat ominaisuudet, joita soveltamalla voitaisiin valmistaa kevyempiä mutta lujempia suojavarusteita.

Luonnosta on saatu niin paljon hyviä ideoita, että tutkijat ovat luoneet tietokannan, johon on koottu tietoa jo tuhansista erilaisista biologisista järjestelmistä. Tutkijat voivat etsiä sieltä ”luonnollisia ratkaisuja suunnitteluongelmiinsa”, kirjoittaa The Economist -lehti. Tietokannassa olevista järjestelmistä puhutaan biologisina patenttikeksintöinä. Yleensä patentinhaltija on henkilö tai yritys, joka virallisesti rekisteröi uuden idean tai laitteen. Viitatessaan tuohon tietokantaan The Economist sanoo: ”Kutsumalla biomimeettisiä ideoita ja rakenteita biologisiksi patenttikeksinnöiksi tutkijat vain korostavat sitä, että patentinhaltija on oikeastaan luonto.”¹⁴

Mistä luonto on saanut kaikki nämä loistavat ideat? Monet tutkijat sanoisivat, että luonnon nerokkailta näyttävät rakenteet ja järjestelmät ovat kehittyneet yrityksen ja erehdyksen kautta miljoonien vuosien aikana. Toiset tutkijat ovat kuitenkin tulleet toisenlaiseen tulokseen. Mikrobiologi Michael Behe kirjoitti The New York Times -lehdessä 7.2.2005: ”[Luonnossa] vahvasti ilmenevän suunnitelmallisuuden perusteella voidaan esittää vastaansanomattoman yksinkertainen väite: jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja kaakattaa kuin ankka eivätkä mitkään todisteet viittaa vääjäämättömästi johonkin muuhun, se todennäköisesti on ankka.” Millä kannalla hän itse on? ”Suunnitelmallisuutta ei pitäisi sivuuttaa vain siksi, että se on niin ilmeistä.”¹⁵

Jos insinööri suunnittelee turvallisemman ja toimivamman siiven lentokoneeseen, kunnia siitä kuuluu varmasti juuri hänelle. Samoin jos joku kehittelee miellyttävämmän kankaan tai tehokkaamman moottoriajoneuvon, hän ansaitsee keksinnöstään kunnian. Keksinnön luvaton kopioiminen tunnustamatta alkuperäistä suunnittelijaa voidaan jopa katsoa rikokseksi.

Mietihän nyt tosiasioita. Pitkälle koulutetut tutkijat ratkovat vaikeita ongelmia jäljittelemällä kömpelösti luonnon rakenteita ja järjestelmiä. Silti jotkut ovat taipuvaisia lukemaan nerokkaan alkuperäisen idean sokean evoluution ansioksi. Kuulostaako se sinusta järkevältä? Jos jäljennös vaatii älykkään suunnittelijan, niin miten on alkuperäisen laita? Kummalle kuuluukaan suurempi kunnia, mestarille vai oppipojalle, joka jäljittelee hänen tekniikkaansa?

Looginen johtopäätös

Punnittuaan luonnon tarjoamia todisteita suunnittelusta monet ihmiset tuntevat samalla tavoin kuin raamatunkirjoittaja Paavali, joka sanoi: ”[Jumalan] näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin.” (Roomalaisille 1:19, 20.)