Murrosikäisen kasvattaminen – tarvitaan ymmärrystä

Kuvittele, että olet käymässä vieraassa maassa, jonka kieli on sinulle outo. Keskustelu toisten kanssa on epäilemättä vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Tulkkisanakirjan avulla voit kenties opetella joitakin perusilmauksia. Tai ehkä joku voi toimia tulkkina, niin että sinä ymmärrät muita ja muut sinua.

TEINI-IKÄISTEN vanhemmat voivat joskus tuntea olevansa edellä kuvaillun kaltaisessa tilanteessa. Nuoren käytös voi olla kuin vierasta kieltä: sitä on vaikeaa, vaikkakaan ei mahdotonta ymmärtää. Olennaista on yrittää tulkita, mitä oikeastaan tapahtuu tässä toisinaan jännittävässä mutta usein myös hämmentävässä kasvuvaiheessa.

Miksi lapseni käyttäytyy näin?

Nuoren halu itsenäistyä ei aina ole kapinallisuutta. Raamattukin sanoo, että aikanaan ”mies jättää isänsä ja äitinsä” (1. Mooseksen kirja 2:24). Pystyäkseen kantamaan aikuisuuden mukanaan tuomaa suurempaa vastuuta nuoren on saatava ainakin jonkin verran kokemusta päätösten tekemisestä.

Tarkastellaanpa nyt, mitä voi olla sellaisen käytöksen taustalla, jota vanhemmat edellisessä kirjoituksessa kuvailivat.

Brittiläinen Lia valitti: ”Poikamme – – vaikutti yhtäkkiä jääräpäisemmältä ja kyseenalaisti auktoriteettimme entistä herkemmin.”

Pienten lasten tapaan teini-ikäisetkin kysyvät toistuvasti ”miksi?” Lyhyt, ytimekäs vastaus ei ehkä kuitenkaan enää riitä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kun olin lapsi, – – järkeilin kuin lapsi.” (1. Korinttilaisille 13:11.) Nuoren ajattelukyvyn kehittyessä asiat on selitettävä hänelle entistä perusteellisemmin, jotta hänen ”havaintokykynsä” voi valmentua (Heprealaisille 5:14).

Ghanassa asuva John sanoi: ”Tyttäristämme tuli epävarmempia, varsinkin ulkonäkönsä suhteen.”

Tapahtuipa kasvupyrähdys varhain, myöhään tai juuri ajallaan, se saa monet nuoret kiinnittämään äärimmäisen paljon huomiota ulkonäköönsä. Tytössä vartalon uudet muodot voivat herättää innostusta tai pelkoa tai ehkä molempia. Kun mukaan kuvaan astuvat finnit – ja meikkaaminen – on helppo ymmärtää, miksi teini-ikäiset näyttävät viettävän enemmän aikaa peilin kuin koulukirjan ääressä.

Filippiiniläinen Daniel selitti: ”Lapsemme olivat taipuvaisia salailuun, ja he halusivat enemmän yksityisyyttä. Usein he olivat mieluummin ystäviensä kuin meidän kanssamme.”

Salailu voi olla vaarallista (Efesolaisille 5:12). Yksityisyys on kuitenkin eri asia. Jopa Jeesus katsoi tarpeelliseksi vetäytyä välillä ”syrjäiseen paikkaan yksinäisyyteen” (Matteus 14:13). Nuorikin tarvitsee varttuessaan omaa tilaa – ja sitä, että aikuiset kunnioittavat tuota tarvetta. Sopiva yksityisyys antaa nuorelle mahdollisuuden pohtia asioita perusteellisesti. Tämä on erittäin tärkeä taito, josta on paljon hyötyä aikuisena.

Kasvamiseen kuuluu myös se, että oppii solmimaan ystävyyssuhteita. On totta, että ”huono seura turmelee hyödylliset tavat” (1. Korinttilaisille 15:33). Toisaalta pitää paikkansa myös se, mitä sanotaan Sananlaskujen 17:17:ssä: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” Kyky solmia ja ylläpitää hyviä ystävyyssuhteita on hyvin tärkeä taito, joka säilyy aikuisuuteen.

Kohtaavatpa vanhemmat minkä tahansa edellä mainituista tilanteista, heidän on hyvä hankkia ymmärrystä, niin etteivät he tulkitse väärin murrosikäisen lapsensa käytöstä. Ymmärryksen ohella tarvitaan tietysti viisautta, kykyä reagoida tilanteisiin tavalla, joka johtaa parhaaseen tulokseen. Miten vanhemmat voivat onnistua tässä?

[Huomioteksti s. 5]

Nuoren ajattelukyvyn kehittyessä kodin sääntöjä on selitettävä hänelle entistä perusteellisemmin.