Lukijoiden kirjeitä
Isovanhemmat. Kiitos siitä rakkaudellisesta tavasta, jolla käsittelitte aihetta ”Isovanhemmuuden iloja ja haasteita” (22.3.1999). Olen yksinäinen isoäiti ja kasvatan kahta tyttärenpoikaani. Heidän äitinsä on huumeiden käyttäjä. Kohtasin sen, mistä kirjoituksessa puhuttiin: jouduin taistelemaan poikien vihan tunteen kanssa. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miltä tuntui joutua molempien vanhempiensa hylkäämäksi. Mutta juuri viime vuonna nuorempi tyttärenpoikani sanoi minulle: ”Kiitos, että huolehdit meistä.” Nuo sanat kertoivat, etten ollut turhaan ponnistellut ja vuodattanut kyyneleitä.
D. B., Yhdysvallat
Isoäitimme rakkauden ja uskollisuuden ansiosta veljeni ja minä kestimme vuosikaudet sitä, että vanhempamme laiminlöivät meitä ja kohtelivat meitä huonosti. Ne Raamatun totuudet, jotka hän juurrutti sydämeemme, antoivat meille voimaa mennä eteenpäin. Nykyään hänen kolme lastenlastaan ja seitsemän lastenlastenlastaan ovat kaikki vihkiytyneitä kristittyjä.
B. L. B., Brasilia
Minulla on vuoden ja viiden kuukauden ikäinen lapsi, ja anoppini ja minun välille on syntynyt kitkaa hänen hoitamisensa johdosta. Olin niin mustasukkainen, etten voinut enää nauttia edes kristillisistä kokouksista. Kirjoitus auttoi minua kuitenkin näkemään, ettei hän ole ilkeä eikä hän yritä omia lasta itselleen. Kiitän Jehovaa siitä, että sain tätä tietoa silloin, kun sitä eniten tarvitsin.
M. Z. C., Meksiko
Viisi poikaa. Kirjoitus ”Kiitän Jehovaa viidestä pojastani” (22.3.1999) oli minusta erittäin kiinnostava, sillä Helen Saulsbery ja äitini muistuttivat kovasti toisiaan. Molemmat kastettiin samana vuonna. Helenin tavoin äitini oli kotona ja huolehti meistä lapsista, kun perheemme oli taloudellisesti lujilla isäni liikeyrityksen mentyä konkurssiin. Äiti toimi samoin tienraivaajana eli kokoaikaisena sananpalvelijana ja kertoi meille kiinnostavia kokemuksia kentältä. Tienraivauspalvelus oli sen ansiosta minusta hyvin haluttavaa. Nyt kun minulla itselläni on kaksi tytärtä, voin ymmärtää, kuinka paljon vaivaa äiti näki meidän hyväksemme.
M. S., Japani
Erityiskiitokset tästä kirjoituksesta. Isänä yritän noudattaa Raamatun neuvoja, mutta monesti tunnen itseni epäpäteväksi. Saulsberyn perheen kokemus kannusti minua jatkamaan.
R. M. R., Brasilia
Halu saada tavaroita. Olen 12-vuotias. Haluan kiittää teitä kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: miksen voi saada kaikkea haluamaani?” (22.3.1999). Haluan joitakin tavaroita, esimerkiksi polkupyörän ja kitaran. Mutta isä ei pysty hankkimaan niitä minulle. Olen siitä harmissani. Kirjoituksenne rohkaisi kuitenkin minua paljon. Kiitos, että julkaisitte tällaisia isällisiä neuvoja.
C. U., Nigeria
Lihakset. Se jälkeen kun olin tänä aamuna voimistellut, istuin lukemaan kirjoitusta ”Lihakset – suunnittelutaidon mestarinäyte” (8.4.1999). Aloin ajatella silmälihaksiani, jotka liikkuivat lukiessani kutakin sivua, käsivarren lihaksiani, jotka supistuivat ja rentoutuivat hörppäillessäni kahvia mukista, jalkalihaksiani, jotka työskentelivät vaihtaessani asentoa tuolissa. Vau, mikä suunnittelutaidon ihme!
N. T., Belize
Lihaksemme paljastavat vain pienen osan Suuren Luojamme, Jehova Jumalan, suunnattomasta viisaudesta ja älystä. Ihmisruumista käsittelevä aineisto on aina kiehtonut minua. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olen lukenut näin helppotajuisen ja hyvin kirjoitetun artikkelin.
P. J. O. S., Brasilia