Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g99 8/6 s. 22-23
  • Kahvia, teetä vai guaranaa?

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Kahvia, teetä vai guaranaa?
  • Herätkää! 1999
  • Samankaltaista aineistoa
  • Lukijoiden kirjeitä
    Herätkää! 2000
  • Kahvi, tee ja kristityt
    Herätkää! 1977
  • Kahvi – miljoonien juoma
    Herätkää! 1971
  • Kahvi ennen ja nyt
    Herätkää! 1978
Katso lisää
Herätkää! 1999
g99 8/6 s. 22-23

Kahvia, teetä vai guaranaa?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN BRASILIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”MITÄ saisi olla juotavaksi?” kysyy herttainen emäntä. ”Kahvia, teetä vai guaranaa?” Näin kysytään brasilialaisissa kyläpaikoissa. Ulkomaiset vieraat näyttävät kuitenkin hämmentyvän kysymyksestä. Niinpä emäntä näyttää heille pulloa, jonka etiketissä on kolme punaista, marjamaista hedelmää. Vieraat tajuavat helpottuneina, että guarana ei ole jonkinlainen eksoottinen sammakkoeläin, vaan refrigerante, virvoitusjuoma.

Sinäkään et ehkä ole koskaan kuullut guaranasta. Vaikka kahvi ja tee ovat suosittuja kautta maailman, guaranaa juodaan paljon erityisesti Brasiliassa. Kaikilla kolmella juomalla on kuitenkin jotakin yhteistä: ne sisältävät kofeiinia. Guaranassa sitä saattaa olla jopa kolme kertaa enemmän kuin vastaavassa määrässä kahvia. Uteliaat vieraat valitsevat guaranan. Nautiskellessaan tuota virkistävää juomaa ja maistellessaan sen kirpeää mutta hedelmäistä makua he mielellään kuuntelevat guaranan tarinan.

Heille kerrotaan, että guaranaa saadaan puuvartisesta köynnöskasvista, joka on peräisin Amazonin altaan alueelta. Se kasvaa luonnonvaraisena Mauésin ja Parintinsin kaupunkien lähellä sekä joillakin muilla paikoilla Amazonasin osavaltiossa, mutta sitä kasvatetaan myös muissa Brasilian osavaltioissa, kuten Parássa, Goiásissa ja Mato Grossossa.

Kasvi voi kiivetä kymmenen metrin korkeuteen. Sen tummissa oksissa on soikeita, sahalaitaisia lehtiä ja lyhytvartisia kukkaterttuja. Kasvi alkaa kantaa hedelmää kolmantena vuotenaan, tammi-helmikuussa. Viisivuotias pensas voi tuottaa kolmisen kiloa hedelmää.

Suunnilleen viinirypäleen kokoisessa hedelmässä on yksi tai kaksi pehmeää, soikeaa siementä. Hedelmän yläosa on kirkkaanpunainen ja alaosa keltainen. Guarana-massaa valmistettaessa hedelmiä liotetaan, jolloin mehevä siemenvaippa irtoaa siemenistä. Sitten siemenet huuhdotaan, kuivataan, paahdetaan ja jauhetaan. Myöhemmin tähän kofeiinipitoiseen jauheeseen lisätään vettä ja mahdollisesti kaakaojauhetta ja maniokkia.

Jo kauan ennen kuin Brasiliaan tulleet siirtokuntien perustajat oppivat tuntemaan guaranan, pitivät intiaanit hedelmää suuressa arvossa. Ensiluokkaista juomaa varten he valitsivat huolellisesti pelkästään kypsiä hedelmiä eivätkä sekoittaneet niitä raakojen tai käyneiden hedelmien kanssa. Sitten siemenet murskattiin ja sekoitettiin veden kanssa tahnaksi. Tahna muotoiltiin noin viidentoista senttimetrin pituisiksi ja parin senttimetrin paksuisiksi pötköiksi, jotka kuivatettiin kivenkoviksi – varhainen säilöntämenetelmä kuumissa, kosteissa ilmastoissa. Kuivatetut guaranapötköt raastettiin myöhemmin kookkaan arapaima-kalan suulakiluulla. Sen jälkeen jauhe lisättiin veteen tai hedelmämehuun.

Brasilian intiaanit pitivät juomaa arvossa sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Poppamiehet määräsivät sairaille erilaisia guarana-juomia. Ja kun työurakka oli pitkä ja raskas, intiaanit saivat guaranasta piristystä.

Vuoden 1816 tienoilla guarana saapui Ranskaan. Myöhemmin, vuonna 1826, saksalainen kasvitieteilijä Karl von Martius pyysi veljeään Theodorea tekemään siitä ensimmäisen kemiallisen analyysin. Guaranan käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi Euroopassa, koska täkäläisten lääkärien mielestä sen asemesta voitiin käyttää halvempiakin tuotteita.

Kotona Brasiliassa yhä useammat ihmiset kuitenkin pitivät guaranaa lääkkeenä joka vaivaan. Vuonna 1905 brasilialainen lääkäri Luís Pereira Barreto ylisti yhdeksi ihmiskunnan suurimmista hyväntekijöistä sitä ihmistä, joka ensimmäisenä oli maistanut guaranaa ja huomannut sen hyvät vaikutukset.

Guaranan kannattajat pitävät juomaa vieläkin suuressa arvossa. Jotkut väittävät, että se ei ole pelkkä piristysaine vaan myös rauhoittaa sydäntä ja on tehokas lääke valtimonkovetustautiin. Sen on väitetty auttavan lisäksi ripuliin, punatautiin ja migreeniin sekä hermosärkyyn. Nähtäväksi jää, kestävätkö nämä väitteet lääketieteellisen tarkastelun. Joka tapauksessa guarana on vuodesta 1929 lähtien kuulunut Brasilian suosituimpiin virvoitusjuomiin.

Vieraat ovat oppineet paljon tästä keskustelusta. ”Saisiko olla lisää guaranaa?” emäntä kysyy. Kaikki nyökkäävät yksimielisesti. Entä sinä? Haluaisitko sinäkin maistaa guaranaa?

[Kuvat s. 23]

Guarana – ennen kuin se valmistetaan juomaksi

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa