Lukijoiden kirjeitä

Arvosanojen parantaminen.  Olen koululainen ja haluaisin kiittää teitä kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: voisinko menestyä paremmin koulussa?” (22.3.1998). Vaikka arvosanani ovat aina olleet keskimääräistä paremmat, en ole koskaan nähnyt oikein mitään syytä parantaa niitä. Mutta tämän kiinnostavan ja kannustavan kirjoituksen ansiosta näen selvästi, että voin saada enemmän aikaan asettamalla itselleni järkeviä tavoitteita.

B. R., Yhdysvallat

Olen 14-vuotias, enkä ole oikein koskaan ymmärtänyt, miten opiskellaan. Päätin, että joistakin asioista ei olisi minulle mitään hyötyä tulevaisuudessa, ja siksi ajattelin, että niitä olisi turha opiskella. Tämän kirjoituksen lukeminen sai minut muuttamaan mieleni. Haluan lisäksi kiittää teitä siitä, että selititte käytännöllisellä tavalla, miten opiskella!

K. F., Japani

Hampaiden narskuttelu.  Kirjoitus ”Narskutteletko hampaitasi?” (22.3.1998) oli kuin tehty minua varten. Koska minulla on tämä ongelma, huomasin kirjoituksen hyvin valaisevaksi ja rohkaisevaksi. En osannut kuvitellakaan, että julkaisisitte jotakin tähän aiheeseen liittyvää. Näin monenlaisella tiedolla kosketatte jokaista lukijaa yksilönä.

A. M. N. C., Brasilia

Naiset.  Alettuani lukea kirjoitussarjaa ”Naiset – mitä tulevaisuus voi antaa heille?” Herätkää!-lehdestä 8.4.1998 kyyneleet virtasivat pitkin kasvojani. En ole koskaan ollut niin liikuttunut. Oikein paljon kiitoksia kannustuksestanne katsoa tulevaisuuteen, jolloin sortava kohtelu loppuu.

C. J., Yhdysvallat

Minua koskettivat monien eri puolilla maapalloa asuvien naisten vaikeat elinolot. Kyyneleet kihosivat silmiini saadessani kuulla kaikesta siitä, mitä nämä naiset joutuvat tekemään – ja monessa tapauksessa he kantavat taakkansa aivan yksin. Olen kahden lapsen äiti, ja itken monesti niiden vastoinkäymisten vuoksi, joita itse kohtaan. Tämä kirjoitus auttoi minua tajuamaan, että minun osani elämässä on miellyttävämpi kuin monien muiden osa.

K. S., Yhdysvallat

Leskeyden kohtaaminen.  Haluaisin sanoa, että arvostin vilpittömästi Barbara Schweizerin kertomusta ”Saan lohtua ’syvän varjon laaksossa’” (8.4.1998). En ole menettänyt aviomiestä mutta kylläkin molemmat vanhempani ja yhden veljeni kolmen vuoden aikana. Barbara Schweizer sanoi, että hänen tapauksessaan ”surumielisyys tulee ja menee”. Olin kiitollinen, kun sain lukea, että joku toinenkin tuntee samalla tavalla kuin minä.

H. T., Havaiji

Olen 17-vuotias kokoaikainen evankelista, ja vaikka minulla ei ole mitään suuria ongelmia, tämä kertomus kannusti minua säilyttämään iloisen ja päättäväisen hengen. Se sai minut ymmärtämään, että Jehova tukee minua eikä koskaan hylkää minua.

T. C., Italia

Hampaiden oikominen.  Kiitos kirjoituksesta ”Hampaiden oikominen – mitä siihen sisältyy?”, joka oli lehdessä 8.4.1998. Olen 12-vuotias ja minulle on äskettäin asennettu hammasraudat. En oikein pidä ajatuksesta. Mutta kirjoituksessanne selitettiin, mitä hyötyä niistä on minulle ja että monilla ihmisillä on oikomiskoje, joten minun ei tarvitse hävetä niitä.

J. L., Kanada

Olin hyvin iloinen hampaiden oikomista koskevasta kirjoituksesta! Olen lapsesta saakka halunnut, että minulla olisi kauniit hampaat. Äskettäin yksi etuhampaani lohkesi, ja minulle piti tehdä tuohon hampaaseen kruunu, mikä on varsin kallista. Täällä Jugoslaviassa hammaslääkäreillä ei aina ole työssään tarvittavia materiaaleja. Ja yksityiset hammaslääkärit ovat liian kalliita meille tyhjätaskuille. Maltan tuskin odottaa tulevaisuudessa aikaa, jolloin meillä kaikilla on täydelliset hampaat!

B. E., Jugoslavia