Makuaisti – lahja rakastavalta Luojalta
”AISTIEN maailmassa makuaisti on kuningatar”, sanoi johtava makuaistin tutkija Linda Bartoshuk. Maistaminen on miellyttävä elämys, joka suojelee meitä auttamalla meitä erottamaan hyvän vahingollisesta.
Ihmeellisen makuaistin ansiosta voimme nauttia tuoreen appelsiinin makeudesta, minttujäätelön virkistävästä viileydestä, aamukahvin piristävästä karvaudesta ja kokin salaisen kastikkeen herkullisista mausteista. Maut ovat niin voimakkaita, että niihin on yhdistetty luonteenpiirteitä.
Esimerkiksi voidaan sanoa, että joku on makeileva. Jollakulla taas voi olla hapan luonne. Ihmisistä voidaan myös sanoa, että he ovat toistensa katkeria vihollisia. Raamatussakin puhutaan ”katkerasieluisista miehistä” ja ”katkerasta puheesta” (Tuomarit 18:25; Psalmit 64:3; 2. Samuelin kirja 17:8).
Makuaisti ja maailmanhistoria
Makuaisti vaikutti merkittävästi 1400- ja 1500-lukujen löytöretkiin. Noin 500 vuotta sitten Vasco da Gama purjehti Afrikan kärjen ympäri Intiaan ja takaisin Portugaliin. Palatessaan hänellä oli mukanaan maustelasti. Euroopan maiden välille syntyi taisteluasetelma kolmen seuraavan vuosisadan ajaksi, kun Espanja, Hollanti, Iso-Britannia, Portugali ja Ranska kilpailivat maustevarojen hallinnasta.
”Miksi kansat taistelisivat jopa kuolemaan asti mausteista?” saatat ihmetellä. Tyydyttääkseen makuaistiaan! Niin paljon eurooppalaiset pitivät mausteista. Meidänkin päivinämme nykyaikainen teollisuus, kauppamaailma ja tiede on valjastettu makuaistin palvelukseen.
Millainen makuaisti oikeastaan on, ja millaisessa yhteistoiminnassa se on muiden aistien kanssa?
Kielen rooli
Kieli vaikuttaa merkittävällä tavalla maun aistimiseen. Useimmat makusilmut sijaitsevat siinä, vaikka niitä on jonkin verran myös suun muissa osissa ja ruokatorvessa. Katso kieltäsi tarkasti peilistä. Pane merkille lukuisat pienet ulokkeet, joiden vuoksi kielesi tuntuu samettiselta. Niitä sanotaan nystyiksi. Pikkuriikkisiä makusilmuja on yhteen kerääntyneinä nystyissä kielen pinnalla. ”Kussakin silmussa on noin sata makureseptorisolua”, sanotaan Science-lehdessä. ”Kun niitä ärsytetään, ne aktivoivat hermosolun, joka kuljettaa signaalin aivoihin.”
Makusilmujen määrä voi vaihdella ihmisillä suuresti, mikä vaikuttaa makuaistiin. Niitä voi olla ihmisen kielessä jopa kymmenentuhatta tai vain viisisataa. Makusilmujen anatomiaa tutkinut Inglis Miller sanoi: ”Niillä joilla on enemmän makusilmuja, on herkempi makuaisti. Niillä joilla on vähemmän makusilmuja, on heikompi makuaisti.”
Miten makuaisti toimii
Maku on hyvin monimutkainen aisti. Täsmällisesti sanoen kyse on kemiasta. Ruoasta liukenevat aineet ärsyttävät suumme makureseptoreita, jotka työntyvät esiin kielessämme olevista huokosista. Reseptorisolut reagoivat ja ärsyttävät hermosoluja (neuroneita) saadakseen ne lähettämään signaaleja makusilmusta aivoihin.
Hämmästyttävää kyllä, yksi makusilmu voi aktivoida monia neuroneita ja yksi neuroni voi saada viestejä useilta makusilmuilta. Kukaan ei tiedä tarkkaan, miten makureseptorit ja niiden monimutkainen järjestelmä selviävät tästä kaikesta. Tietosanakirjassa The Encyclopedia Americana sanotaan: ”Aivoissa havaitut aistimukset johtuvat ilmeisesti reseptorisolujen välittämien sähköisten impulssien monimutkaisesta koodituksesta.”
Muutkin aistit ovat yhteydessä siihen aistimukseen, jonka me tunnistamme mauksi. Kirjassa The New Book of Popular Science todetaan: ”Toisinaan ihmisen on vaikea erottaa, synnyttääkö jokin aine hänessä maku- vai hajuaistimuksen.” Saatamme esimerkiksi kulkea leipomon ohi ja vetää sisäämme vastaleivotun leivän tuoksua. Vesi herahtaa kielellemme. Jos sitten menemme tuohon kauppaan ja näemme leivän ja ehkä kosketamme sen kuorta, aistimme kiihottuvat entisestään. Tuskin maltamme odottaa ensimmäistä suupalaa!
Mikä makuaisti sitten oikeastaan on? Omni-lehdessä selitetään: ”Se mitä maallikko sanoo mauksi, on todellisuudessa useiden aistimusten – hajun, maun, kosketuksen, tunnun, näön, kemiallisen ärsytyksen (chilin polte, mintun viileys) ja lämmön – mutkikas yhdistelmä.”
Toisaalta kirjoituksessa jatketaan, että ”makuaisti – – on melko yksinkertainen. Erotamme (vain) neljä makua: makean, suolaisen, happaman ja karvaan.” Vaikka kieli on ollut aiemmin tapana kartoittaa makuja aistiviin alueisiin, nykyään ajatellaan, että missä tahansa kielen pinnalla sijaitseva yksittäinen makusilmu voi havaita useita tai jokaisen näistä mauista.
Makuaistin kemiallisista tapahtumasarjoista on kuitenkin vielä paljon opittavaa. Ei esimerkiksi ymmärretä, miksi ruoka maistuu suolaisemmalta, kun siihen lisätään muutama tippa hapanta sitruunamehua. Kiinnostavaa on myös se, että makea, hapan ja suolainen maku synnyttävät makureseptoreissa sähköisen signaalin, kun taas karvas maku saa nämä solut ilmeisesti lähettämään kemiallisen viestin.
Makuaistin kehittäminen
Olet luultavasti oppinut pitämään joistakin sellaisista ruoka-aineista, joista et ensin pitänyt. Tämä voi pitää paikkansa esimerkiksi oliiveista, sinihomejuustosta, nauriista, tulisista mausteista ja katkeroista. Varhaisista ajoista lähtien ”katkerat yrtit”, kuten endiivi ja sikuri, ovat antaneet aterioille ja salaateille omaleimaisen maun. Makuaistia on kuitenkin kehitettävä, jotta karvaista mauista voisi nauttia. (2. Mooseksen kirja 12:8.)
Tutkimukset antavat ymmärtää, että ne olosuhteet, joissa johonkin ruoka-aineeseen törmää, vaikuttavat suuressa määrin siihen, pääseekö tuon ruoka-aineen makuun. Esimerkiksi muuan nainen ei ollut koskaan maistanut meetwurstia. Pelkästään sen näkeminen ja siitä lähtevän hajun tunteminen herättivät hänessä vastenmielisyyttä, koska hänen äitinsä oli inhonnut sitä. Mutta eräänä päivänä, kun hän oli yli 20-vuotias, hänellä oli kova nälkä eikä ollut mitään muuta syötävää kuin meetwurstia. Niinpä hän söi sitä hieman ja havaitsi hämmästyksekseen pitävänsä sen mausta!
Jos siis haluaisit päästä jonkin uuden ruoka-aineen makuun, maista sitä, kun olet todella nälkäinen. Jos olet isä tai äiti, sinun on hyvä muistaa, että se, miten suhtaudut joihinkin ruoka-aineisiin ja missä olosuhteissa tarjoat niitä ensi kertaa, voi vaikuttaa lapsiisi. Luo miellyttävät puitteet, kun tarjoat uusia ruoka-aineita. Ota lapset mukaan ruoanlaittotapahtumaan. Muuan kirjoittaja ehdotti:
”Pidä pienokainen ruoanvalmistuksen aikana keittiössä leikkikehässä tai istuimella. Hän näkee perheen ruokia ja aistii niiden tuoksuja onnellisessa, miellyttävässä ilmapiirissä – ja saa tietoa niistä jo ennen kuin hän on riittävän vanha syömään niitä. Muutaman kuukauden kuluttua voit antaa hänelle makupaloja raaoista tai puolivalmiista ruoka-aineista, joita olet käsittelemässä.”
Hän lisäsi: ”Joskus kun olet valmistamassa ateriaa, mieti yksinkertaisia tapoja, joilla lapsesi voi auttaa sinua jonkin sellaisen ruokalajin valmistuksessa, jota hän ei ole aiemmin maistanut tai josta hän ei pidä, vaikka tämä voikin vaatia suunnittelua ja enemmän aikaa. Kehota häntä maistamaan sitä ruoanlaiton aikana. Maistaessaan apulaisesi on onnellinen ja nälkäinen: olosuhteet ovat täydelliset tuohon ruokalajiin tutustuttamiseksi.”
Kun makuaisti heikkenee
Valitettavasti makuaisti voi heiketä iän myötä, mikä käy ilmi kuningas Daavidin ikääntyneen ystävän Barsillain sanoista: ”Olen nyt kahdeksankymmenvuotias. – – voisiko palvelijasi maistaa, mitä söisin ja mitä joisin?” (2. Samuelin kirja 19:35.) On muitakin seikkoja, jotka voivat aiheuttaa makuaistin heikkenemisen tai jopa menettämisen.
Siihen voi olla syynä kallovamma, allergia, tulehdus, lääkkeet, altistuminen myrkyllisille aineille tai vain pelkkä flunssa. Niiden epätoivon syvyydestä, jotka eivät tunne hajuja eivätkä makuja, kertoo koskettavasti eräs nainen, joka koki tällaisen menetyksen. Hän kirjoittaa: ”Pidämme – – kahvin rikasta aromia ja appelsiinien makeaa makua niin itsestään selvinä asioina, että kun me menetämme haju- ja makuaistimme, tuntuu melkein siltä kuin olisimme unohtaneet, miten hengittäminen tapahtuu.”
Ihmisellä voi ilmetä sellainen kiusallinen makuaistin häiriö, että hän aistii jatkuvasti sellaisen aineen maun, jota ei ole hänen suussaan. Kemoterapiaa saavilla syöpäpotilailla ilmenee toisinaan haju- ja makuaistin häiriöitä.
Jumalalta saatu siunaus
Millainen ilonaihe herkkä makuaisti onkaan! Monet vanhukset muistelevat mielihyvin niitä makuja, joista he saivat nauttia nuoruudessaan, esimerkiksi puusta poimittujen kypsien hedelmien tai jollain erityisellä tavalla valmistettujen ruokalajien makuja. Luojamme haluaa meidän nauttivan tällaisista mauista, mikä käy ilmi siitä, että hän on luvannut järjestää pidot ”runsasöljyisistä, täynnä ydintä olevista ruokalajeista” vanhurskaassa uudessa maailmassa, jossa ei ole enää kärsimyksiä, vanhuutta eikä kuolemaa. (Jesaja 25:6–9; Job 33:25; Ilmestys 21:3, 4.)
Makuaisti tosiaan rikastuttaa elämäämme. Ilman sitä syöminen olisi yhtä tylsää kuin auton tankkaaminen. Se on todellakin kaikkiviisaalta ja rakastavalta Luojalta saatu siunaus!
[Kuva s. 24]
Opeta lastasi pitämään ravitsevasta ruoasta