Mehiläiseni hautoivat kananpoikia!

ASUN pienellä maatilalla Pohjois-Ruotsissa. Vähän aikaa sitten, kun kaksi kanaani alkoi hautoa munia, seurasin niiden puuhia. Parin päivän kuluttua siitä, kun ensimmäiset kananpojat olivat kuoriutuneet, jotkin niistä menivät ulos kävelylle ja sattuivat kulkemaan toisen kanan ohi. Kana luuli, että poikaset olivat sen, ja niinpä se nousi, jätti omat munansa ja alkoi koota poikasia siipiensä suojaan. Poikaset eivät näyttäneet välittävän, mikä kana niistä huolehti.

Yritin saada kanan palauttamaan ”varastetut” poikaset ja asettumaan jälleen omien muniensa päälle, mutta ponnisteluni olivat turhia. Olin heittämäisilläni hylätyt munat roskiin, kun pysähdyin ajattelemaan, että niissä saattaa yhä olla elämää. Sitten sain ajatuksen.

Suuri mehiläisyhdyskunta pitää yllä pesässään tasaista, noin 34 asteen lämpötilaa. Niinpä otin munat ja vein ne pumpulikerroksen päällä yhden mehiläispesäni haudontakammioon. Sitten panin kaksi kupillista vettä niiden lähelle, jotta ”pesä” pysyisi kosteana. Kääntelin munia päivittäin. Tarkoitukseni oli näin jäljitellä hautovaa kanaa.

Muutaman päivän kuluttua kuulin usean munan sisältä selvää piipitystä. Vähän ajan kuluttua märkä, pieni poikanen kuoriutui munastaan! Nostin sen heti pois ja panin sen munansa hylänneen kanan alle. Onneksi se hyväksyi sen. Pian sillä oli kahdentoista untuvikon poikue huollettavanaan – ahkerien mehiläisten ansiosta. (Lähetetty.)

[Kuvien lähdemerkintä s. 31]

Kaikki kuvat: Foto, Roland Berggren, Västerbottens-Kuriren, Sverige