Kristityt ja kastijako

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN INTIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

MITÄ tulee mieleesi, kun kuulet sanan ”kastilaitos”? Ehkä ajattelet Intiaa ja niitä miljoonia, jotka ovat kastittomia. Vaikka kastilaitos kuuluu osana hindulaisuuteen, hindulaisuuden uudistajat ovat taistelleet niitä vaikutuksia vastaan, joita sillä on ollut alempiin kasteihin kuuluviin ja kastittomiin. Mitä tämän valossa sanoisit, jos kuulisit kastijärjestelmää noudatettavan sellaisissakin kirkoissa, jotka väittävät olevansa kristillisiä?

Intian kastilaitoksen mahdollinen alkuperä

Ihmisten jakaminen yhteiskuntaluokkiin, joissa jotkut tuntevat ylemmyyttä, ei ole ominaista vain Intialle. Kaikilla mantereilla on esiintynyt luokkaerottelua muodossa tai toisessa. Intian kastilaitos on kuitenkin siinä mielessä erilainen, että yli 3000 vuotta sitten yhteiskunnallinen alistaminen liitettiin uskontoon.

Vaikka kastilaitoksen alkuperästä ei ole varmuutta, jotkut asiantuntijat sijoittavat sen juuret nykyisessä Pakistanissa sijaitsevan Induksen laakson muinaiskulttuuriin. Arkeologia näyttää osoittavan, että myöhemmin luoteesta tulleet arjalaiset heimot alistivat valtaansa alueen varhaiset asukkaat. Kirjassaan The Discovery of India Jawaharlal Nehru sanoo sitä ”ensimmäiseksi suureksi kulttuurisynteesiksi ja -sulautumaksi”, josta versoivat ”Intian rodut ja Intian peruskulttuuri”. Tämä sulautuminen ei kuitenkaan johtanut rotujen tasa-arvoon.

Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica todetaan: ”Intialaiset selittävät kastien (jātien, kirjaimellisesti ’syntymien’) lisääntymisen sillä, että neljä kastia eli varnaa jakautuivat edelleen seka-avioliittojen kautta (jotka dharmaa käsittelevissä hinduteoksissa kielletään). Nykyajan teoreetikot otaksuvat kuitenkin yleensä kastien juontuvan sukurituaalien erilaisuuksista, rotueroista sekä ammatillisista eroista ja erikoistumisista. Monet nykyiset tutkijat kallistuvat myös siihen, ettei yksinkertainen varnajärjestelmä ollut muuta kuin teoreettinen sosiaalis-uskonnollinen ihanne, ja he ovat korostaneet sitä, että hinduyhteiskunnan hyvin monimutkainen jakautuminen lähes 3000 kastiin ja alakastiin on tapahtunut ehkä jo muinaisuudessa.”

Jonkin aikaa solmittiin seka-avioliittoja eri luokkien välillä, ja ihonväriin perustuvat aiemmat ennakkoluulot hälvenivät. Kastilaitosta hallitsevat tiukat säännöt, jotka esitetään vedalaisissa pyhissä kirjoituksissa ja hindujen viisaan miehen Manun laissa (eli oikeussäännöstössä), olivat myöhemmän uskonnollisen kehityksen tulosta. Brahmaanit ajattelivat, että ylempään kastiin kuuluvat olivat syntyneet puhtaina ja että tämä puhtaus erotti heidät alemmista kasteista. He istuttivat šudroihin eli alimpien kastien jäseniin sellaisen uskomuksen, että näiden halpa-arvoinen työ oli Jumalan säätämä rangaistus edellisen olemassaolon aikana tehdyistä pahoista teoista ja että kaikki yritykset rikkoa kastirajoja johtaisivat siihen, että heistä tulisi kastittomia. Avioituminen tai syöminen toiseen kastiin kuuluvan kanssa tai saman vesilähteen käyttäminen tai samaan temppeliin meneminen kuin šudra saattoi aiheuttaa ylempään kastiin kuuluvalle kastin menetyksen.

Kastijako nykyaikana

Sen jälkeen kun Intia vuonna 1947 sai itsenäisyyden, maan hallitus laati perustuslain, jossa kastiin perustuva syrjintä tuomittiin rikokseksi. Hallitus tunnusti alempiin kasteihin kuuluvien hindujen olleen epäedullisessa asemassa satojen vuosien ajan ja sääti laissa, että kehittämiskasteille ja -heimoillea piti varata tietty määrä hallinnollisia ja vaalitulosten perusteella jaettavia asemia sekä paikkoja oppilaitoksista. Näistä hinduryhmistä käytetään sanaa ”dalit”, joka merkitsee ’murskattua’ tai ’poljettua’. Eräässä tuoreessa lehtiotsikossa kuitenkin todettiin: ”Dalit-kristityt vaativat oikeuksia [työ- ja yliopistokiintiöitä].” Miten tämä on tapahtunut?

Niitä laajakantoisia etuja, joita hallitus on myöntänyt alempiin kasteihin kuuluville hinduille, perustellaan sillä, että he ovat kastilaitoksen vuoksi kärsineet epäoikeudenmukaisuutta. Siksi ajateltiin, etteivät sellaiset uskonnot, jotka eivät ole noudattaneet kastijärjestelmää, voi odottaa näitä etuja. Dalit-kristityt kuitenkin sanovat, että koska he olivat alempiin kasteihin eli koskemattomiin kuuluvia käännynnäisiä, heitäkin syrjitään – eivätkä heitä syrji ainoastaan hindut, vaan myös heidän kristityt veljensä. Pitääkö tämä paikkansa?

Kristikunnan lähetyssaarnaajat ja kastijako

Portugalilaiset, ranskalaiset ja brittiläiset lähetyssaarnaajat – sekä katoliset että protestanttiset – käännyttivät monia hinduja siirtomaavallan aikana. Kaikkiin eri kasteihin kuuluvista ihmisistä tuli nimikristittyjä joidenkin saarnaajien vetäessä puoleensa brahmaaneja ja toisten taas koskemattomia. Miten lähetyssaarnaajien opetus ja käytös vaikuttivat syvään iskostuneeseen kastiuskoon?

Kirjailija Nirad Chaudhuri kertoo Intian brittiläisistä, että ”intialaisen seurakunnan jäsenet eivät voineet istua kirkossa eurooppalaisten kanssa. Kristillisyys ei kätkenyt sitä tietoisuutta rodullisesta ylemmyydestä, jolla brittiläinen hallinto Intiassa lepäsi.” Eräs samanlaista asennetta ilmaissut lähetyssaarnaaja raportoi vuonna 1894 Yhdysvaltain ulkolähetystoimikunnalle, että alempiin kasteihin kuuluvien käännyttäminen oli ”roskan kokoamista kirkkoon”.

Varhaisten lähetyssaarnaajien ajatus joidenkin rotujen ylemmyydestä sekä brahmalaisen ajattelutavan sulauttaminen kirkon opetuksiin ovat selvästikin suurelta osin syynä siihen, että monet niin kutsutut kristityt noudattavat Intiassa avoimesti kastijärjestelmää.

Kastijako nykyajan kirkoissa

Puhuessaan katolisessa piispainkokouksessa Intiassa vuonna 1991 katolinen arkkipiispa George Zur sanoi: ”Eivät ainoastaan ylempien kastien hindut vaan myös ylempien kastien kristityt kohtelevat kehittämiskastien käännynnäisiä alempiin kasteihin kuuluvina. – – Heille on varattu paaria-kirkoissa ja -hautausmailla omat paikat. Eri kasteihin kuuluvien avioliittoja paheksutaan – – Kastiajattelu rehottaa papiston keskuudessa.”

Etelä-Intian kirkon, Yhdistyneen protestanttisen kirkon, piispa M. Azariah sanoi kirjassaan The Un-Christian Side of the Indian Church: ”Niinpä kristityt eri kirkoissa syrjivät ja sortavat kehittämiskastien kristittyjä (dalit-kristittyjä), eivät näiden omasta syystä vaan näiden sattuman määräämän syntyperän vuoksi, silloinkin kun nämä ovat toisen, kolmannen tai neljännen polven kristittyjä. Ylempien kastien kristityt, joita kirkossa on vähemmistö, pitävät kiinni kastiin perustuvista ennakkoluuloistaan sukupolvien jälkeenkin kristillisen uskon ja tapojen vaikuttamatta heihin.”

Mandalin komissioksi nimetyssä hallituksen tutkimuksessa, joka koski heikossa asemassa olevien Intian luokkien ongelmia, todettiin, että Keralassa kristityiksi tunnustautuvat olivat jakautuneet ”erilaisiin etnisiin ryhmiin kastitaustansa perusteella. – – Kääntymyksen jälkeenkin alempien kastien käännynnäisiä kohdeltiin yhä harijaneinab – – Saman kirkon syyrialaiset ja pulaya-jäsenet harjoittivat uskonnollisia rituaaleja erikseen eri rakennuksissa.”

Indian Express -lehden uutisraportti elokuulta 1996 totesi dalit-kristityistä: ”Tamil Nadussa heidät on erotettu ylemmistä kasteista omille asuinalueilleen. Keralassa he ovat suurimmaksi osaksi maattomia työläisiä, ja he tekevät työtä syyrialaisille kristityille ja muille maata omistaville ylemmille kasteille. Ei tule kysymykseenkään, että dalitit ja syyrialaiset kristityt söisivät yhdessä tai menisivät keskenään naimisiin. Usein dalitit palvovat omissa kirkoissaan, joita sanotaan ’pulaya-kirkoiksi’ tai ’paraya-kirkoiksi’.” Nämä ovat alakastien nimiä. Suomennettu muoto sanasta ”paraya” on ”paaria”.

Tyytymättömyyden herättämiä reaktioita

Jotkin maallikkoaktivistien ryhmät, esimerkiksi FACE (Foorumi kristittyjen hyväksikäyttöä vastaan), pyrkivät siihen, että hallitus myöntäisi etuja kristityille daliteille. Päätavoitteena on taloudellisen avun saaminen kristillisyyteen kääntyneille. Toiset ovat kuitenkin huolissaan siitä, miten ihmisiä kohdellaan kirkossa. Noin 120 allekirjoittajaa totesi paavi Johannes Paavali II:lle lähettämässään kirjeessä, että he olivat ”omaksuneet kristillisyyden vapautuakseen kastilaitoksesta” mutta että heidän ei anneta mennä kyläkirkkoon eikä osallistua jumalanpalveluksiin. Heidät pakotettiin rakentamaan kodit yhden ainoan kadun varrelle, jolle eivät yläkastin kristityt – eikä seurakunnan pappi – jalallaan astu! Samalla tavalla huolestunut katolilaisnainen sanoi: ”Minulle on ehdottoman tärkeää, että poikani opiskelee hyvässä korkeakoulussa. Mutta vieläkin tärkeämpää on se, että hänen [katoliset] veljensä hyväksyvät hänet vertaisekseen.”

Vaikka jotkut yrittävät parantaa dalit-kristittyjen osaa, monet ovat menettämässä kärsivällisyytensä. Poliittiset puolueet, kuten Vishwa Hindu Parishad (Maailman hindujärjestö), yrittävät saada kristittyjä käännynnäisiä takaisin hindujen joukkoon. Indian Express -lehdessä kerrottiin seremoniasta, johon osallistui 10000 ihmistä ja jossa runsaat 600 tällaista ”kristittyä” perhettä kääntyi takaisin hindulaisuuteen.

Tosi kristillinen tie

Jos kirkon lähetyssaarnaajat olisivat opettaneet rakkauteen perustuvia Kristuksen opetuksia, ei olisi ”brahmaani-kristittyjä”, ei ”dalit-kristittyjä”, ei ”paraya-kristittyjä” (Matteus 22:37–40). Ei olisi eri kirkkoja daliteille eikä erottelua aterioilla. Mikä on tämä vapauttava Raamatun totuus, joka ylittää luokkaerot?

”Sillä Jehova, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala – –, joka ei kohtele ketään puolueellisesti eikä ota vastaan lahjusta.” (5. Mooseksen kirja 10:17.)

”Mutta minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopivasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (1. Korinttilaisille 1:10.)

”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.)

Raamatussa opetetaan, että Jumala teki koko ihmiskunnan yhdestä ihmisestä. Siinä sanotaan myös, että kaikkien tuon yhden ihmisen jälkeläisten tulisi ’etsiä Jumalaa ja löytää hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään’ (Apostolien teot 17:26, 27).

Kun varhaiskristilliseen seurakuntaan alkoi huomaamatta ilmaantua luokkaeroja, kirjoittaja Jaakob tuomitsi ne hengen ohjauksessa suorasanaisesti. Hän sanoi: ”Eikö teillä ole luokkaeroja keskuudessanne ja eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka langettavat pahoja päätöksiä?” (Jaakobin kirje 2:1–4.) Tosi kristillinen opetus ei anna sijaa millekään kastijärjestelmän muodolle.

Tarvitaan uuden maailman ajattelutapaa

Miljoonat Jehovan todistajat ovat halunneet muuttaa aiempia uskonkäsityksiään ja menettelytapojaan, joita he ovat oppineet monissa eri uskonnoissa. Raamatun opetukset ovat poistaneet heidän sydämestään ja mielestään ylemmyyden tai huonommuuden tunteet, olivatpa niiden juuret siirtomaiden valloituksessa, rodussa, rotuerottelussa tai kastilaitoksessa. (Roomalaisille 12:1, 2.) He ymmärtävät täysin, mitä Raamattu sanoo ”uudesta maasta”, jossa ”vanhurskaus asuu”. Miten loistoisa tulevaisuudennäkymä maapallon kärsivien ihmisten suurille joukoille! (2. Pietarin kirje 3:13.)

[Alaviitteet]

[Huomioteksti/Kuva s. 25]

”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apostolien teot 10:34, 35)

[Tekstiruutu/Kuva s. 23]

Miltä se tuntuu?

Miltä tosiaan tuntuu, kun kristityiksi itseään väittävät kohtelevat jotakuta kastittomana? Eräs kristitty, jonka esivanhemmat olivat kääntyneet cheramarina eli pulayana tunnetusta hindulaisuuden alhaisesta kastista, kertoo tapauksen kotiosavaltiostaan Keralasta vuosien takaa:

Sain kutsun häihin, joissa melko monet vieraista kuuluivat kirkkoon. Kun he näkivät minut hääjuhlassa, syntyi melkoinen hälinä, ja ortodoksisen syyrialaisten kirkon jäsenet sanoivat, etteivät he tule juhlaan, ellen minä lähtisi, koska he eivät söisi ateriaa pulayanin kanssa. Kun morsiamen isä kieltäytyi taipumasta heidän uhkavaatimustensa edessä, he boikotoivat hääjuhlaa suurin joukoin. Ateria tarjoiltiin, kun he olivat lähteneet. Mutta tarjoilijat kieltäytyivät korjaamasta pois sitä banaanin lehteä, jolta olin syönyt, ja puhdistamasta pöytääni.

[Kuva]

Tyypillinen eteläintialainen kirkko, jossa kokoontuvat vain alempiin kasteihin kuuluvat