Villieläinten haukottelu
Kun joku haukottelee julkisesti, toiset voivat pitää häntä epäkohteliaana – tai ainakin hyvin ikävystyneenä. Käyttäytymissäännöistä huolimatta haukottelu on todellisuudessa hyvin hyödyllistä. Se on tahdosta riippumatonta sisään- ja uloshengitystä. Tavallisesti me haukottelemme illalla, kun olemme uupuneita päivän toimista, tai aamulla herättyämme. Syvä haukotus lisää hapensaantiamme ja voi hetkellisesti virkistää; se on usein osa heräämisprosessia.
Mutta tiesitkö, että eläimetkin haukottelevat, vaikkakaan eivät aina paremman ilmansaannin vuoksi? Syy niiden ”haukotteluun” on usein hyvin kiehtova. Esimerkiksi apinat haukottelevat joskus viestiäkseen jotakin. Suun avaaminen ammolleen ja hampaiden villi näyttäminen on keino sinkauttaa varoitus kilpailevalle urosapinalle tai mahdolliselle saalistajalle. Sanoma on: ”Minulla on pelottavat hampaat. Pysy loitolla!”
On myös pantu merkille, että Afrikan tasankojen kissapedot usein venyttelevät ja haukottelevat ennen saalistukseen lähtöä. Kuten ihmisten haukotuksella, kissaeläintenkin haukotuksella on fysiologinen tehtävä – ylimääräisen ilman saaminen keuhkoihin. Se lisää veren hapensaantia. Sydän siirtää hapen sitten muihin ruumiinosiin, mikä antaa pikaenergiaa nopeisiin lyhyisiin takaa-ajoihin.
Jopa kalojen on nähty haukottelevan! Kirja Inside the Animal World kertoo kaloista, jotka joskus ”haukottelevat juuri ennen nopeaa liikettä. – – Kala voi haukotella myös, kun se on kiihdyksissä tai kun se näkee vihollisen tai se näkee ruokaa – kaikissa näissä tilanteissa tarvitaan nopeaa toimintaa.”
Luultavasti kaikkein vaikuttavin haukotus on virtahevon eli Behemotin haukotus. Tämä jyhkeä luomus voi avata suunnatonta kitaansa ammolleen uskomattomat 150 astetta! Vanha urosvirtahepo voi haukotuksellaan näyttää kaikille muille vesialtaassa oleville, kuka siellä oikein määrää. Näyttämällä siten hampaitaan se myös antaa varoituksen keille tahansa kutsumattomille vieraille, jotka rohkenevat luvatta tunkeutua sen jokivaltakunnan alueelle.
Vaikka haukotus ei ehkä herätäkään sellaista dramaattista tunnelmaa, jonka leijonan karjunta saa aikaan, niin olipa kyse uneliaasta haukotuksesta, uhkaavasta haukotuksesta tai vain tarmoa antavasta haukotuksesta, se todellakin palvelee hyödyllistä tarkoitusta. Se on vain lisäesimerkki eläinkunnan Suunnittelijan hämmästyttävästä luomiskyvystä!