Luonnonkatastrofit – auta lastasi tointumaan

MAANJÄRISTYKSET, pyörremyrskyt, tulipalot, tulvat, hurrikaanit – miten avuttomia olemmekaan luonnon purkaessa raivoaan! Aikuiset toteavat usein, että voi kestää vuosia ennen kuin luonnonkatastrofissa mieleen syöpyneet pelottavat kuvat alkavat haalistua. Ei ole lainkaan yllättävää, että lapset voivat tarvita erityisapua toipuakseen tällaisista kokemuksista.

Yhdysvalloissa toimiva valtakunnallinen hätätilanteita käsittelevä elin (FEMA) toteaa, että heti onnettomuuden jälkeen lapset tavallisesti pelkäävät, 1) että heidät jätetään yksin, 2) että he joutuvat eroon perheestään, 3) että tapahtuma toistuu ja 4) että joku loukkaantuu tai kuolee. Miten sinä vanhempana voit vähentää lapsesi ahdistuneisuutta katastrofin jälkeen? FEMA antaa seuraavanlaisia suosituksia:a

Yritä pitää perhe yhdessä. Yhdessä pysyminen rauhoittaa lastasi ja lievittää hänen pelkoaan tulla hylätyksi. On parempi, ettet jätä lapsia sukulaisten tai ystävien luokse tai evakuointikeskukseen siksi aikaa, kun etsit apua. FEMA toteaa: ”Lapset ahdistuvat, ja he pelkäävät, etteivät vanhemmat palaa.” Jos sinun täytyy mennä jonnekin, ota lapsesi mukaan, jos se suinkin on mahdollista. Kun toimitaan tällä tavalla, ”on vähemmän todennäköistä, että lapsi alkaa tarrautua vanhempaansa”.

Varaa aikaa selittääksesi tilanne rauhallisesti ja päättäväisesti. Kerro lapsellesi, mitä tiedät onnettomuudesta. Mikäli on tarpeellista, selitä asia useita kertoja. Kerro, mitä seuraavaksi tapahtuu. Voit esimerkiksi sanoa: ”Tänä yönä olemme kaikki yhdessä tässä turvapaikassa.” Puhu lapsille heidän silmiensä tasolta ja laskeudu tarpeen vaatiessa polvillesi.

Kannusta lastasi puhumaan. ”Viestintä on paras keino lievittää lapsen ahdistusta”, FEMA toteaa. Kuuntele, mitä kukin lapsi kertoo onnettomuudesta sekä pelon tunteistaan (vrt. Jaakobin kirje 1:​19). Sano hänelle, että on normaalia pelätä. Jos lapsesi tuntuu vastahakoiselta ilmaisemaan ajatuksiaan, kerro hänelle, että itsekin pelkäät. Se saattaa tehdä hänelle helpommaksi puhua omista pelon tunteistaan ja vähentää siten hänen ahdistuneisuuttaan (vrt. Sananlaskut 12:​25). ”Jos mahdollista, ota keskusteluun mukaan koko perhe.”

Ota lapset mukaan siivoukseen. Kun taloa siivotaan ja korjataan, määrää lapsille omat työt. ”Tehtävän saaminen auttaa heitä ymmärtämään, että kaikki kääntyy parhain päin.” Aivan pieni lapsi tarvitsee kuitenkin erityishuomiota. FEMA selittää: ”Tällainen lapsi voi tarvita enemmän fyysistä huolenpitoa, enemmän syleilyä. Tämän vuoksi vanhempien on hankalampi huolehtia muista välttämättömistä tehtävistä. Oikotietä ei valitettavasti ole. Jos lapsen tarpeita ei tyydytetä, ongelma pitkittyy.”

Vielä eräs seikka tulee pitää mielessä. FEMA neuvoo vanhempia: ”Viime kädessä teidän pitää ratkaista, mikä on parasta lapsillenne.” Näiden periaatteiden soveltaminen saattaa auttaa tointumaan vaikeasta tilanteesta parhaiten.

[Alaviite]