Raamatun näkökanta

Onko sillä merkitystä mihin uskoo?

”IHMINEN USKOO TOTUUDEKSI MIELUUMMIN SEN, MIKÄ HÄNTÄ MIELLYTTÄÄ.” (FRANCIS BACON, 1561–1626, ENGLANTILAINEN ESSEISTI JA VALTIOMIES)

KUN on kyse uskonnollisista opetuksista, monet ajattelevat, että jos ihminen vilpittömästi uskoo, että joku Korkeampi on olemassa, ja rakastaa lähimmäistään, sillä mitä muuta hän uskoo, ei todellisuudessa ole merkitystä. Jotkut saattavat tarkastella uskonnollisten ryhmien kannattamia ristiriitaisia käsityksiä Jumalasta, hänen tarkoituksestaan ja siitä, miten häntä pitäisi palvoa, ja päätyvät siihen, että erot ovat pelkästään ulkonaisia, kuin erityylisiä vaatteita, joita sama ihminen käyttää. He voivat jopa ajatella, että ne, jotka tekevät tällaisista eroista suuren kiistakysymyksen, eivät ymmärrä lainkaan, mitä kristillisyys on.

Raamatussa myönnetään, etteivät kaikki keskustelut uskonnollisista opetuksista ole hyödyllisiä. Esimerkiksi apostoli Paavali puhui Timoteukselle kirjoittamissaan henkeytetyissä kirjeissä miehistä, jotka aiheuttivat ”kiivaita kiistoja pikkuasioista”. Paavali kuvaili heidän olevan ”mieleltään sairaita kiistelyistä ja sanoja koskevista väittelyistä”. (1. Timoteukselle 6:4, 5.) Hän neuvoi Timoteusta: ”Suhtaudu torjuvasti tyhmiin ja tietämättömyyttä osoittaviin kiistelyihin, koska tiedät, että ne aiheuttavat taisteluja.” Lisäksi hän käski Timoteusta neuvomaan seurakuntaa ”olemaan taistelematta sanoista, mistä ei ole mitään hyötyä”. (2. Timoteukselle 2:14, 23.) Monet meidän aikanamme käydyt uskonnolliset keskustelut ovat sopineet tähän kuvaukseen ja osoittautuneet merkityksettömäksi ajan haaskaukseksi.

Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki uskonkäsityksistä käytävät keskustelut ovat merkityksettömiä? Emmehän lakkaa kokonaan käyttämästä vaatteita vain siksi, että jotkin vaatteet ovat käyttökelvottomia? Miksi siis luopua koko uskonkäsityksiä koskevasta aiheesta merkityksettömänä vain siksi, että jotkin dogmaattiset kysymykset eivät ole pohdinnan arvoisia? Edellä lainattujen Paavalin sanojen tekstiyhteys osoittaa, että hän piti oppeja koskevaa kysymystä erittäin tärkeänä. Hän varoitti toistuvasti väärien opetusten voivan johtaa siihen, että ihminen johdatellaan pois uskosta, ja hän neuvoi Timoteusta ’kieltämään eräitä opettamasta erilaista oppia’. (1. Timoteukselle 1:3–7; 4:1; 6:3–5; 2. Timoteukselle 2:14–18, 23–26; 4:3, 4.) Hän ei olisi varmastikaan esittänyt niin voimakkaita ajatuksia, ellei sillä, mihin nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt uskoivat, olisi ollut merkitystä.

Miksi sitten piti suhtautua torjuvasti oppeja koskeviin kysymyksiin? Se johtui siitä, että Paavalin päivinä eräät miehet – joita hän kuvaili sellaisiksi, joiden ”mieli on turmeltunut ja joilta totuus on riistetty” – herättivät opillisia kysymyksiä yksinomaisena tarkoituksenaan horjuttaa toisten uskoa (1. Timoteukselle 6:5). Kun Paavali neuvoi Timoteusta välttämään keskusteluja uskonkäsityksistä, hän tarkoitti vain niitä kysymyksiä, joita nuo turmeltuneet miehet herättivät.

Vaikuttavatko uskonkäsitykset käytökseen?

Jotkut saattavat kuitenkin epäillä sitä, vaikuttavatko uskonkäsityksemme merkittävästi siihen, millaisia ihmisiä meistä tulee – meidän ominaisuuksiimme ja käytökseemme. He voivat pitää uskonkäsityksiä ja käytöstä kahtena erillisenä, yhteen kuulumattomana asiana, kuten ovat takki ja housut, joita voi yhdistellä tai soinnuttaa maun mukaan. Raamatun mukaan uskonkäsitykset ja käytös ovat kuitenkin pikemminkin kuin puku, jota valmistetaan vain yhteen sovitettuna yhdistelmänä.

Raamatussa osoitetaan, että sen välillä, mitä me uskomme ja millaisia ihmisiä meistä tulee, on suora yhteys. Jeesuksen päivien omavanhurskaat fariseukset olivat esimerkki siitä, miten erheelliset uskonkäsitykset vaikuttivat käytökseen (Matteus 23:1–33; Luukas 18:9–14). Toisaalta Kolossalaiskirjeen 3:10:ssä kehotetaan: ”Pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla Hänen kuvansa mukaan, joka sen loi.” Huomaa, että voima viettää jumalista elämää yhdistetään ihmisen hankkimaan täsmälliseen tietoon Jumalasta.

”Täsmälliseksi tiedoksi” käännetty kreikan sana, joka esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 20 kertaa, viittaa tarkkaan, täsmälliseen eli täyteen tietoon. Kreikan kielen tutkija Nathanael Culverwel kuvailee sitä sanoen, että ”perehdyn paremmin johonkin, jonka tunsin ennen; silmäilen tarkemmin kohdetta, jonka aiemmin näin kaukaa”. Niinpä samalla tavalla kuin jalokivikauppias tutkii kallisarvoista jalokiveä arvioidakseen sen ominaisuuksia ja arvoa, kristityn täytyy tutkia Jumalan sanaa saadakseen tarkan, täsmällisen ja täyden tiedon Jumalasta, jota hän palvelee. Tähän sisältyy se, että oppii tuntemaan Jumalan persoonallisuuden, hänen tarkoituksensa, hänen norminsa ja kaikki ne opetukset, jotka muodostavat ”terveellisten sanojen mallin”; tämä on aivan eri asia kuin se, että vain uskoo jonkun Korkeamman olemassaoloon (2. Timoteukselle 1:13).

Yksi esimerkki siitä, millaisia hedelmiä tuottaa se, että tuntee Jumalan vain kaukaa, on merkitty muistiin roomalaisille kirjoitetun henkeytetyn kirjeen ensimmäiseen lukuun. Siinä kerrotaan eräistä miehistä, että ”vaikka he tunsivatkin Jumalan, – – he eivät hyväksyneet Jumalan täsmällisen tuntemuksen säilyttämistä”. Apostoli Paavali kertoo heidän väärien uskonkäsitystensä seurauksista: ”Jumala jätti heidät kelpaamattomaan mielentilaan tekemään sopimattomia, koska he olivat täynnä kaikkea epävanhurskautta, pahuutta, ahneutta, vahingollisuutta, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, vilppiä, ilkeämielisyyttä, olivat kuiskuttelijoita, parjaajia, Jumalan vihaajia, röyhkeitä, kopeita, suuriluuloisia, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, petollisia sopimusten suhteen, vailla luonnollista kiintymystä, armottomia.” (Roomalaisille 1:21, 28–31.)

Noiden miesten uskonkäsitykset vaikuttivat epäilemättä suoraan heidän kykyynsä viettää kristillistä elämää. Nykyäänkin uskonkäsityksiä ja käytöstä voidaan verrata saumattomaan vaatteeseen, joka on kudottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kaikkien, jotka haluavat saada Jumalan suosion, on siksi erittäin tärkeää varmistautua siitä, että heidän uskonkäsityksensä ovat todella oikeita ja perustuvat lujasti Jumalan sanaan. Sillä Jumalan ”tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Timoteukselle 2:4).

[Kuva s. 25]

Fariseuksen omavanhurskaus heijasti hänen uskonkäsityksiään