Nuoret kysyvät:

Entä jos isälläni tai äidilläni on vakavia heikkouksia?

”Isäni on ollut kristitty kymmenen vuotta. Nyt hän on toimeton. Hän ei tutki Raamattua eikä käy säännöllisesti kokouksissa. Hän kritisoi jatkuvasti seurakuntaan kuuluvia kristittyjä veljiään. Lisäksi hänellä on maailmallisia näkemyksiä roduista ja monista, monista muista asioista. Hänellä on mielestäni monia heikkouksia.” (Eräs teinityttö)

KUKAAN isä tai äiti ei ole täydellinen. ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla”, sanotaan Raamatussa (Roomalaisille 3:23). On kuitenkin aivan eri asia, jos jonkun äiti tai isä esiintyy toisten edessä mallikelpoisena kristittynä ja kotioloissa muuttuu vastenmieliseksi. ”Silloin kun muita on paikalla, isäni on mukava”, sanoo eräs nuori tyttö. ”Mutta kotona hän on eri ihminen – hän on raivostuttava! Hän suhtautuu kriittisesti kaikkeen, mitä teen, ja saa kaikki muut meidän perheessä pahoittamaan mielensä. Olen siinä pisteessä, etten saa enää mitään iloa elämästäni. En voi muuta kuin vihata häntä.”

Suuttumus ja kaunan tunne saattavat olla erityisen voimakkaita sellaisten nuorten keskuudessa, joita toisten tietämättä kohdellaan jollakin tavalla kaltoin. Esimerkiksi Mary-niminen nainen kirjoittaa ”väkivallasta, hävyttömästä puheesta ja kaikenlaisesta huonosta kohtelusta”, joista hän kärsi isänsä – salajuopon – käsissä. ”Ihmiset tulivat sanomaan meille lapsille, kuinka suurenmoinen isä meillä oli ja miten onnekkaita me olimme”, hän muistelee katkerana.

Raamatussa tuomitaan kaikenlainen ulkokultaisuus (Jaakob 3:17). Siinä varoitetaan, että jopa Jumalan tosi palvojien keskuudessa olisi joitakuita ”salakavalia” (Psalmit 26:4; vrt. Juudas 4). Tämän tietäminen ei kuitenkaan ehkä tuo mitään helpotusta silloin, kun ulkokultailija on oma isäsi tai äitisi – ihminen, jota sinun pitäisi rakastaa ja kunnioittaa. Ristiriitaiset tunteet, joita herää, lannistavat joitakuita nuoria. ”Tarvitsen apua”, valittaa muuan nuori tyttö. ”Raamattu käskee kunnioittamaan isää, mutta minä en voi.”

Mitä heidän kunnioittamisensa todellisuudessa merkitsee

On totta, että Raamatun käsky kunnioittaa omia vanhempiaan ei anna sellaisille nuorille takaporttia, joiden mielestä heidän vanhempansa eivät ole sen arvoisia (Efesolaisille 6:1, 2). Vanhemman kunnioittaminen ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että hyväksyt hänen elämäntapansa tai että olet tyytyväinen siihen, miten hän kohtelee sinua. Raamatussa ”kunnioittaminen” voi todellisuudessa tarkoittaa sitä, että tunnustaa toiselle asianmukaisesti annetun vallan.

Esimerkiksi apostoli Pietari kirjoitti, että kristittyjen tulee ’kunnioittaa kuningasta’ (1. Pietarin kirje 2:17). Pietari tiesi omakohtaisesti, että kuninkailla oli usein vastenmielisiä luonteenpiirteitä. Esimerkiksi kuningas Herodes Agrippa I oli hillitön ja kevytmielinen mies. Kun Rooma oli asettanut hänet Palestiinan kuninkaaksi, hän pani alulle kristittyjen vainon. Hän ”surmasi miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. Nähtyään, että se oli juutalaisille mieluista, hän pidätti lisäksi Pietarinkin.” (Apostolien teot 12:1–3.) Pietari ei kuitenkaan lietsonut kapinahenkeä. Sen sijaan hän kannusti tottelevaisuuteen kuninkaita kohtaan. Hänellä oli siihen hyvät syyt. Tottelevaisuus maallisia hallitsijoita kohtaan on Jehovan tahto. Pietarin aikana joillakin kuninkailla oli rajaton valta. Salomo sanoi: ”Hän tekee, mitä vain tahtoo. Sillä kuninkaan sana on voimallinen, ja kuka voi sanoa hänelle: Mitäs teet?” (Saarnaaja 8:3, 4.)

Samalla tavalla sinun vanhempasi – olipa hänellä millaisia heikkouksia tahansa – on silti vastuussa sinusta, ja hänellä on melko suuri valta sinun elämääsi. Siksi ei ole yksinkertaisesti viisasta kapinoida häntä vastaan tai kohdella häntä halveksivasti. Sen lisäksi että tällainen toiminta saattaa vaikeuttaa elämääsi, se voisi saada sinut menettämään Jumalan suosion. (Vrt. Sananlaskut 30:17; Saarnaaja 10:4.) Toisaalta se, että olet mahdollisimman yhteistoiminnallinen vanhempasi kanssa, voi auttaa sinua säilyttämään ainakin jonkinlaisen rauhan ja tyyneyden teidän välillänne (Kolossalaisille 3:20).

Suuttumuksen ja kaunan tunteen voittaminen

Mutta miten voit kohdella kunnioittavasti jotakuta sellaista, joka on loukannut sinua ja tuottanut sinulle pettymyksen? Se ei ole helppoa. Mutta hänen virheisiinsä ja heikkouksiinsa tuijottaminen vain voimistaa kaunan tunnettasi. Pitäisikö sinun kenties ajatella vanhemmastasi myönteisemmin ja antaa hänelle hänen ansaitsemaansa tunnustusta niistä hyvistä ominaisuuksista, joita hänellä saattaa olla?

Huomaa, mitä Sananlaskujen 19:11:ssä sanotaan: ”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi.” Se, että yrität ymmärtää vanhempaasi, voi antaa sinulle tuoreen näkökulman asiaan. Käyttäytyykö hän todellakin ilkeästi? Vai voisiko yksinkertaisesti olla niin, että hän on heikko, lannistunut ja avun tarpeessa? Voisiko hänen käytöksensä johtua sairaudesta, masennuksesta, yksinäisyydestä tai työn aiheuttamasta stressistä? Jos näin on, noiden ongelmien ymmärtäminen voi auttaa sinua olemaan myötätuntoisempi häntä kohtaan ja ehkä jossain määrin leppymään.

Olipa tilanne mikä hyvänsä, tunteistasi puhuminen jollekulle auttaa (Sananlaskut 12:25). ”Isäni joi”, muistelee eräs tyttö. ”Koska en voinut kertoa vanhemmilleni, miltä minusta tuntui, pidin kaiken sisälläni.” Sinun ei kuitenkaan tarvitse kärsiä yksin. Kristillisen seurakunnan kypsät jäsenet – vaikka he eivät täytäkään vanhempiesi paikkaa – voivat paljolti korvata sen, ettet saa osaksesi huolenpitoa kotona (vrt. Markus 10:30). Sananlaskujen 17:17 sanoo: ”Ystävät osoittavat aina rakkautensa. Mitä varten veljet ovat, elleivät huolten jakamista varten?” (Today’s English Version.)

”Voin muuttaa hänet”

Jotkut nuoret kärsivät tunneperäisesti vääränlaisen vastuuntunnon vuoksi. Mary muistelee itseään ja sisaruksiaan: ”Ainaisena pelkonamme oli se, että joku saisi selville isäni alkoholiongelman.” Toiset näännyttävät itsensä yrittämällä turhaan muuttaa vanhempaansa, joka laiminlyö velvollisuuksiaan.

Rakastatpa vanhempaasi ja välitätpä hänestä kuinka paljon tahansa, sinä et todellakaan ole syyllinen hänen heikkouksiinsa. Hän ’kantaa oman kuormansa’, vastuunsa, Jumalan edessä (vrt. Galatalaisille 6:5; Jaakob 5:14). Sinä et ole vastuussa vanhempasi käytöksen valvomisesta. Jatkuva nalkutus tai haukkuminen saisi hänet vain pois tolaltaan.

Tämä ei tarkoita sitä, ettet voi tehdä mitään. Ainakin voit ’rukoilla lakkaamatta’, että vanhempasi sydämentila muuttuisi (1. Tessalonikalaisille 5:17). Se että ilmaiset rakkauttasi häntä kohtaan säännöllisesti ja kiität vilpittömästi häntä sopivissa tilanteissa, voi myös osaltaan pehmittää hänen asennettaan. Tämän lisäksi sinulla ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää parhaasi mukaan kestää.a

Jos sinä ja vanhempasi olette kristittyjä ja vanhempasi syyllistyy johonkin vakavaan väärintekoon, esimerkiksi alkoholin väärinkäyttöön tai vihanpuuskiin, tunnet luonnollisestikin velvollisuudeksesi pitää huolta siitä, että asia käsitellään seurakunnan vanhinten kanssa (Jaakob 5:14). Tämä ei olisi uskottomuutta vaan rakkaudellinen yritys huolehtia siitä, että vanhempasi saa kipeästi tarvitsemaansa apua. Jotkut vanhemmat ovat tosin vihaisina kiistäneet tehneensä mitään väärää ja rangaisseet nuoria salaa, mutta ne nuoret, jotka ’kärsivät vanhurskauden vuoksi’ tässä asiassa, voivat olla varmoja siitä, että Jehova hyväksyy heidän rohkean menettelynsä ja paljastaa totuuden omana määräaikanaan (1. Pietarin kirje 3:14; 1. Timoteukselle 5:24, 25).

Työskennelkää omaksi pelastukseksenne

Salomo sanoi: ”Viisaan saattaa sorto panna toimimaan mieltä vailla.” (Saarnaaja 7:8, UM.) Valitettavasti isän tai äidin huono esimerkki on katkeroittanut jotkut nuoret, ja nämä ovat itse alkaneet käyttäytyä huonosti. Jotkut ovat jopa vihoitelleet Jumalalle ja jättäneet kristillisen tien! (Sananlaskut 19:3.) Raamatussa varoitetaan: ”Varo, ettei vihastus houkuttele sinua ilkeämieliseen – – [toimintaan]. Ole varuillasi, ettet käänny vahingolliseen.” (Job 36:18–21, UM.)

Sen sijaan että olisit ylen määrin huolissasi isäsi tai äitisi asemasta Jumalan edessä, sinun täytyy ’työskennellä jatkuvasti omaksi pelastukseksesi peläten ja vavisten’ (Filippiläisille 2:12). Muinoin elänyt nuori ruhtinas nimeltä Hiskia toimi tällä tavalla samanlaisissa olosuhteissa. Hänen isänsä kuningas Aahas väitti olevansa Jehovan palvoja (Jesaja 7:10–12). Todellisuudessa hän oli pakanajumalten palvoja ja jopa uhrasi yhden omista pojistaan ihmisuhrina! (2. Kuningasten kirja 16:1–4.) Kuvittele, miten ahdistavalta vallalla olleen luopumuksen on täytynyt tuntua nuoresta Hiskiasta. Psalmissa 119:28, jonka jotkut uskovat olevan tämän nuoren ruhtinaan kirjoittama, sanotaan: ”Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.”

Jehova teki juuri niin! Kun Hiskia omistautui rukoukseen ja Jumalan sanan tutkimiseen, hänen oma hengellisyytensä kasvoi hänen ympäristöstään huolimatta (Psalmit 119:97). Hän myös valvoi huolellisesti seuraansa (Psalmit 119:63). Millaiset olivat tulokset? Ulkokultaisen isänsä murheellisesta esimerkistä huolimatta Hiskia itse ”riippui Herrassa kiinni” (2. Kuningasten kirja 18:6). Sinäkin voit tehdä siten! Ehkä isäsi tai äitisi käyttäytyy ulkokultaisesti, mutta sinun ei tarvitse seurata perässä. Riipu jatkuvasti kiinni Jehovassa, niin ehkä uskollisuuden äänetön esimerkkisi saa vanhempasi jonain päivänä muuttumaan.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 25]

Sinun ei tarvitse epäonnistua sen vuoksi, että vanhemmallasi on vakavia heikkouksia