Mitä voit itse tehdä terveytesi hyväksi

AVUSTUSTYÖNTEKIJÄ voi kyllä jaella riisiä ja jauhoja, mutta ei terveyttä. Sitä ei saa pussitettuna, koska se ei ole hyödyke, vaan olotila. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan ”terveydellä tarkoitetaan täydellistä fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa”. Mikä sitten määrää tämän hyvinvoinnin tason?

Laudoista ja aaltopellistä voidaan nauloja käyttämällä rakentaa vaatimaton talo, mutta sen eri osien tukena on usein neljä kulmatolppaa. Sama pätee terveyteemme. Siihenkin vaikuttavat monet eri tekijät, jotka kaikki kuitenkin ovat sidoksissa neljään ”kulmatolppaan”, perustekijään. Ne ovat 1) elintavat, 2) elinolot, 3) lääkärinhoito ja 4) biologinen rakenteemme. Taloa voi vahvistaa parantamalla sen kulmatolppien laatua. Vastaavasti ihminen voi kohentaa terveyttään parantamalla näiden häneen vaikuttavien tekijöiden laatua. Kysymys kuuluu: miten se käy päinsä silloin, kun keinot ovat vähissä?

Elintapojen vaikutus terveyteen

Näistä neljästä tekijästä ovat ihmisen elintavat se, jota hän parhaiten pystyy kontrolloimaan. Niiden korjaamisesta voi olla apua. Tietenkin on niin, että köyhyys ei anna paljoakaan liikkumavaraa, kun tulee kysymys ruokatottumusten ja tapojen muuttamisesta, mutta jos köyhäkin ihminen käyttää hyväkseen niitä valintamahdollisuuksia, joita hänellä on, hänen tilanteensa voi muuttua melkoisesti. Valaisemme asiaa esimerkillä.

Äidillä on useimmiten mahdollisuus valita, imettääkö hän lastaan vai ruokkiiko hän tätä tuttipullosta. YK:n lastenavun rahaston UNICEFin mukaan imettäminen on ”parempi vaihtoehto niin fyysisesti kuin myös rahassa laskettuna”. Asiantuntijoitten näkemys on, että äidinmaito on ”terveyden kannalta parasta mahdollista ravintoa” ja että lapsi saa siitä ”täsmälleen oikeassa suhteessa proteiineja, rasvoja, maitosokeria, vitamiineja, kivennäisiä ja hivenaineita, jotka ovat häiriöttömän kasvun kannalta välttämättömiä”. Rintamaidon mukana vauva saa äidiltään myös tauteja torjuvia proteiineja eli vasta-aineita, jotka antavat lapselle hyvät lähtökohdat taisteluun sairauksia vastaan.

Imettämisellä on etunsa etenkin trooppisissa maissa, joissa hygienia on puutteellista. Pullomaitoa saatetaan rahan säästämiseksi laimentaa liikaa, mutta näin ei voi tapahtua rintamaidolle. Rintamaitoon ei pääse syntymään valmistusvirheitä, ja sitä tarjotaan aina puhtaasta ”astiasta”. Kanadalaisen terveysjärjestön (Canadian Society for International Health) Synergy-tiedotuslehdessä todetaan näin: ”Köyhissä oloissa elävä pulloruokaa saava vauva kuolee noin 15 kertaa todennäköisemmin ripuliin ja 4 kertaa todennäköisemmin keuhkokuumeeseen kuin sellainen vauva, jota on pelkästään imetetty.”

Ei liioin pidä unohtaa taloudellista hyötyä. Maitopulveri on kehitysmaissa kallista. Esimerkiksi Brasiliassa saattaa köyhän perheen kuukausituloista mennä viidennes yhden vauvan pulloruokintaan. Imettämisen avulla säästyneillä rahoilla voidaan sen sijaan hankkia koko perheelle – myös äidille – terveellisempää ruokaa.

Kaikki nämä edut huomioon ottaen voisi luulla, että imettäminen on hyvin yleistä ja lisääntymään päin. Tilanne on kuitenkin esimerkiksi Filippiineillä sikäläisten terveydenhoitajien mukaan sellainen, että imettäminen on ”vakavassa vaarassa hävitä kokonaan”, ja eräs Brasiliassa tehty tutkimus osoitti, että yksi tärkeimmistä tekijöistä, joiden katsotaan olevan yhteydessä hengitystietulehdusten aiheuttamaan lapsikuolleisuuteen, on ”imettämisen puuttuminen”. Näin ei tarvitse väistämättä käydä sinun lapsellesi. On olemassa myös vaihtoehto.

Äidin yritykset lapsen terveyden turvaamiseksi menettävät kuitenkin usein merkitystään, jos toisilla perheenjäsenillä on epäterveellisiä tapoja. Esimerkistä käy muuan äiti Nepalissa. Hänellä, hänen miehellään ja heidän kolmivuotiaalla tyttärellään on käytössään yksi kostea huone. Tämä pieni huone on Panoscope-aikakauslehden mukaan täynnä keittiö- ja tupakansavua. Lapsi kärsii hengitystietulehduksesta. ”En saa miestäni lopettamaan tupakointiaan”, sanoo äiti huokaisten. ”Ostan nykyään savukkeita miehelleni ja lääkkeitä lapselleni.”

Hänen ongelmansa on valitettavasti yleistymässä, sillä kehitysmaissa ovat yhä useammat ihmiset alkaneet haaskata tupakkaan tulojaan, joille kyllä olisi paljon tähdellisempääkin käyttöä. Kun yksi ihminen lopettaa tupakoinnin Euroopassa tai Yhdysvalloissa, niin vastaavasti kaksi ihmistä aloittaa sen Latinalaisessa Amerikassa tai Afrikassa. Hollantilaisen kirjan Roken Welbeschouwd mukaan harhaanjohtavalla mainonnalla on tähän suuri osuutensa. Sellaiset mainoslauseet kuin ”Varsity kirkastaa ajatukset” ja ”Gold Leaf: erittäin tärkeitä savukkeita erittäin tärkeille ihmisille” saavat köyhät uskomaan, että tupakointi kytkeytyy edistykseen ja hyvinvointiin. Totuus on kuitenkin toinen. Siinä palaa rahaa ja turmeltuu terveys.

On hyvä muistaa tämä: joka kerta kun ihminen polttaa savukkeen, hän lyhentää elämäänsä kymmenellä minuutilla ja kasvattaa sydänkohtauksen ja aivohalvauksen samoin kuin keuhko-, kurkku- ja suusyövän sekä muiden sairauksien saamisriskiään. Aikakauslehti UN Chronicle sanoo: ”Tupakointi on tärkein ehkäistävissä oleva ennenaikaisen kuoleman ja työkyvyttömyyden aiheuttaja maailmassa.” Tulee huomata, että sitä sanotaan ”ehkäistävissä olevaksi – – aiheuttajaksi”. Sinäkin voit lopettaa tupakoinnin.

On tietenkin monia muitakin asioita, joissa ihminen voi valitsemallaan toimintatavalla vaikuttaa omaan terveyteensä. Tähän kirjoitukseen liittyvässä tekstiruudussa sivulla 11 luetellaan aineistoa, jota voi käydä lukemassa Jehovan todistajien valtakunnansalin kirjastossa. Valistuksen hankkiminen vaatii tosin vaivannäköä. Eräs WHO:n edustaja on kuitenkin sanonut: ”Ei voi olla olemassa terveyttä ilman valistuneita ihmisiä, joilla on riittävästi tietoa heidän omaan terveyteensä vaikuttavista asioista.” Ota siksi tämä ilmainen terveyttä edistävä askel: rupea kartuttamaan tietojasi.

Kotiympäristön vaikutus terveyteen

Kirjan The Poor Die Young mukaan se ympäristö, jolla on ihmisen terveyteen suurin vaikutus, on hänen kotinsa ja muu lähiympäristönsä. Elinympäristö voi olla vaaraksi terveydelle veden vuoksi. Veden puute tai likainen vesi aiheuttaa tulehduksia, ihotauteja, ripulia, koleraa, punatautia, lavantautia ja muita sairauksia.

Sellaisen, jonka ei käsiään pestäkseen tarvitse tehdä muuta kuin avata vesihana, on ehkä vaikea kuvitella, miten paljon ne ihmiset, joilla ei ole kodissaan juoksevaa vettä, käyttävät joka päivä aikaa veden kantamiseen. Usein saattaa yli 500 ihmisellä olla käytössään yksi vesihana. Se vaatii odottelua. Pienituloiset ihmiset tekevät kuitenkin pitkiä työpäiviä, ja odotteleminen ”vie sitä aikaa, joka voitaisiin käyttää ansiotulojen hankkimiseen”, todetaan kirjassa Environmental Problems in Third World Cities. Kuusihenkisen perheen päivittäinen vedentarve on 30 ämpärillistä vettä, mutta on hyvin ymmärrettävissä, että aikaa säästääkseen tämän kokoinen perhe usein tyytyy kantamaan kotiin pienemmän määrän vettä päivässä. Tällöin vettä on kuitenkin liian vähän ruokatarvikkeiden, astioiden ja vaatteiden pesemiseen ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen. Se aiheuttaa olosuhteet, jotka vuorostaan vetävät puoleensa täitä ja kärpäsiä, ja nämä ovat riski heidän terveydelleen.

Ajatellaanpa seuraavanlaista tilannetta. Jos sinulla on pitkä työmatka etkä tule toimeen ilman polkupyörää, pitäisitkö menetyksenä sitä aikaa, jonka joka viikko käytät voidellaksesi ketjun, säätääksesi käsijarruja tai vaihtaaksesi katkenneen pinnan? Et pitäisi, koska ymmärrät, että vaikka huollon laiminlyömisellä voittaisitkin nyt muutaman tunnin, saatat myöhemmin pyöräsi hajotessa menettää kokonaisen työpäivän. Sama pätee vedenhankintaan. Jos ehkä voitat muutaman tunnin ja hankit enemmän rahaa sen ansiosta, ettet kanna kotiin aivan niin paljon vettä kuin terveydestä huolehtiminen vaatisi, niin saattaa olla, että myöhemmin menetät paljon päiviä ja rahaa, kun terveytesi huonon huollon vuoksi äkisti pettää.

Jotta vettä olisi käytettävissä riittävästi, vedenkannosta voidaan tehdä koko perheen yhteinen hanke. Vaikka paikallinen kulttuuri voi määrätä, että vedenkanto on äidin ja lasten työtä, niin isä, joka todella on kiinnostunut perheensä hyvinvoinnista, ei halua jättää vedenkantoa yksistään muun perheen huoleksi.

Kun vesi on saatu kotiin, edessä on toinen ongelma: miten saada se pysymään puhtaana. Terveydenhuollon asiantuntijoiden neuvo kuuluu: Säilyttäkää juomavesi erillään muihin tarkoituksiin käytettävästä vedestä. Peittäkää sen säilytysastia aina tiiviillä kannella. Antakaa juomaveden seistä jonkin aikaa, niin että epäpuhtaudet painuvat pohjalle. Älkää koskeko juomaveteen sormillanne kauhoessanne sitä, vaan käyttäkää pitkäkahvaista, puhdasta kippoa. Puhdistakaa vesiastiat säännöllisesti klooripitoisella puhdistusaineella ja huuhdelkaa ne sen jälkeen puhtaalla vedellä. Entä sadevesi? Sille on varmastikin käyttöä (edellyttäen tietenkin, että sateita esiintyy), ja se voi olla turvallista, kunhan varastosäiliöön ei huuhtoudu sadeveden mukana multaa ja säiliö suojataan hyönteisiltä, jyrsijöiltä ja muilta eläimiltä.

Jos veden puhtaus epäilyttää, WHO neuvoo lisäämään siihen esimerkiksi natrium- tai kalsiumhypokloriittia, joista kummastakin vapautuu klooria. Se on osoittautunut tehokkaaksi, eikä se ole kallista. Esimerkiksi Perussa tämä menetelmä tulee maksamaan tavalliselle perheelle kymmenisen markkaa vuodessa.

Terveydenhuollon vaikutus terveyteen

Usein köyhät vain näkevät, että on olemassa kahdenlaista terveydenhuoltoa: 1) sellaista, jota on saatavissa mutta johon heillä ei ole varaa, ja 2) sellaista, johon heillä olisi varaa mutta jota ei ole saatavissa. Donna Maria, eräs São Paulon slummien lähes 650000 asukkaasta, sanoo ensimmäisestä vaihtoehdosta: ”Meille hyvä terveydenhuolto on kuin jokin tavara, joka on näyteikkunassa upealla kauppakadulla. Voimme kyllä katsella sitä, mutta meidän on mahdotonta saada sitä.” (Aikakauslehti Vandaar.) Donna Maria tosiaankin asuu kaupungissa, missä sairaalat tarjoavat ohitusleikkauksia, siirtoleikkauksia, tietokonekerroskuvauksia ja muita huippuluokan hoitomenetelmiä. Hänellä ei kuitenkaan ole varaa käyttää niitä.

Jos liian kallis terveydenhoito on kuin jokin ylellisyystuote kauppakadulla, siinä tapauksessa sellainen terveydenhoito, johon on varaa, muistuttaa paremminkin jotakin halpaa tuotetta, jota sadat toisiaan tuuppivat asiakkaat tavoittelevat samanaikaisesti. Eräästä Etelä-Amerikan maasta saapuneessa uutisessa todettiin: Sairaat saavat jonottaa kaksi vuorokautta päästäkseen lääkärin vastaanotolle. Kaikki sairaansijat ovat täynnä. Yhteiskunnan omistamilla sairaaloilla on puutetta rahasta, lääkkeistä ja ruoasta. Terveydenhuoltojärjestelmä on sairas.

Väestön enemmistön pahasti kangertelevan terveydenhuollon kohentamiseksi WHO on asteittain suunnannut toimintaansa tautien hoitamisesta terveyden edistämiseen, ja niinpä se nykyään antaa ihmisille tautien ehkäisemiseen ja vastustamiseen liittyvää valistusta. Sellaisia perusterveydenhuollon osatekijöitä kuin oikealaatuista ravitsemusta, käyttöveden puhtautta ja perushygieniaa edistävät kampanjat ovat UN Chroniclen mukaan johtaneet ”maailman väestön terveydentilan huomattavaan kohentumiseen”. Onko näistä ohjelmista hyötyä sinulle? Yksi niistä ehkä on sellainen, nimittäin rokotuskampanja, joka tunnetaan nimilyhenteellä EPI (Expanded Program on Immunization).

”Rokottaja on nykyisin tutumpi vieras kodeissa ja pikkukylissä kuin postinkantaja”, todetaan eräässä EPI:ä koskevassa raportissa. Viime vuosikymmenellä järjestettiin rokotuksia Amazonin jokialueelta Himalajan vuoristoon asti, ja vuonna 1990 WHO ilmoitti, että 80 prosenttia maailman lapsista oli rokotettu kuutta vaarallista tautia vastaan.a EPI säästää joka vuosi yli kolmen miljoonan lapsen hengen. Näiden lasten lisäksi 450000 lasta, jotka jokin tauti olisi saattanut jättää invalideiksi, voi kävellä, juosta ja leikkiä. Monet vanhemmat ovatkin päättäneet rokotuttaa lapsensa tautien ehkäisemiseksi.

Vaikka sairastumista ei aina voikaan välttää, niin sairauden hoitaminen voi silti olla mahdollista. World Health -lehti kirjoittaa: ”On arvioitu, että reilusti yli puolet kaikesta terveydenhoidosta on omatoimista itsensä hoitamista ja perheenjäsenten antamaa hoitoa.” Eräs omatoimisen hoitamisen muoto on yksinkertaisen, suolaa, sokeria ja puhdasta vettä sisältävän ripulinhoitoliuoksen (oral rehydration solution eli ORS) käyttö, joka ei myöskään tule kalliiksi.

Monet terveydenhuollon asiantuntijat pitävät tämän suun kautta annettavan liuoksen käyttöä tehokkaimpana ripulin aiheuttaman nestehukan korjaamiskeinona. Jos näitä pieniä liuosannoksia, joiden kappalehinta on vain 40–50 penniä, käytettäisiin niiden ripulitapausten hoitamiseen, joiden määrä kehitysmaissa on vuosittain puolitoista miljardia, niillä voitaisiin pelastaa monet niistä 3,2 miljoonasta lapsesta, jotka kuolevat ripulitauteihin joka vuosi.

Eräs WHO:n tiedotuslehti kuitenkin toteaa, että joissakin maissa farmakologisten ripulilääkkeiden käyttö on edelleen ”paljon yleisempää kuin sokeri-suola-liuoksen käyttö” (Essential Drugs Monitor). Esimerkiksi joissakin kehitysmaissa ripulia hoidetaan kolme kertaa useammin lääkkeillä kuin sokeri-suola-liuoksella. ”Tällainen tarpeeton lääkkeitten käyttö tulee erittäin kalliiksi”, tämä tiedotuslehti sanoo. Köyhät joutuvat ehkä jopa myymään ruokaa saadakseen rahaa lääkkeisiin. Se myös varoittaa, että ripulilääkkeiden arvoa ei ole käytännössä todistettu ja että jotkin niistä ovat vaarallisia. ”Lääkäreitten ei pitäisi määrätä tällaisia lääkkeitä, – – eikä perheitten pitäisi ostaa niitä.”

Sen sijaan että WHO suosittelisi lääkkeitä, se neuvoo nykyään hoitamaan ripulia seuraavasti: 1) Estä elimistön kuivuminen antamalla lapselle lisää nesteitä, esimerkiksi riisin keitinvettä tai teetä. 2) Jos lapsen nestehukka jatkuu, käytä häntä neuvolassa ja hoida häntä sokeri-suola-liuoksella. 3) Ruoki lasta normaalisti ripulin aikana ja sen jälkeen. 4) Jos lapsen nestehukka on päässyt pahaksi, hänet tulee panna tiputushoitoon.b

Jollei ole mahdollista hankkia apteekissa kaupan olevaa valmista sokeri-suola-liuosta, niin seuraavassa on yksinkertainen resepti, jota tulee noudattaa huolellisesti: Sekoitetaan 1 tasainen teelusikallinen ruokasuolaa ja 8 tasaista teelusikallista sokeria litraan puhdasta vettä. Niin kauan kuin uloste on löysää, tulee jokaisen ulostamiskerran jälkeen antaa 2 desilitraa liuosta, pikkulapsille puolet tästä määrästä. Sivun 10 tekstiruudussa enemmän tästä asiasta.

Mitä on sitten sanottava neljännestä tekijästä, nimittäin biologisesta rakenteestamme? Miten siihen voi vaikuttaa? Tätä kysymystä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 8, 9]

MITEN PERUSTERVEYDENHUOLTO TOIMII?

Herätkää!-lehti keskusteli tästä kysymyksestä lääkäri Michael O’Carrollin kanssa, joka toimii WHO:n edustajana Etelä-Amerikassa. Seuraavassa poimintoja hänen vastauksestaan:

OLEMME perineet terveydenhuoltojärjestelmän, jossa terveyden hoitamisen katsotaan kuuluvan lääkäreille. Niinpä kun joku on sairas, hän menee lääkäriin. Sillä ei ole mitään väliä, että hän on juonut kaksi pulloa alkoholia. Eikä sillä, ettei hän ole harrastanut liikuntaa. Hän menee lääkäriin ja sanoo: ”Tohtori, parantakaa minut.” Sen jälkeen lääkäri panee jotakin hänen suuhunsa, panee jotakin hänen käsivarteensa, leikkaa hänestä jotakin pois tai panee jotakin tilalle. Yritän pelkistää sanottavani, jotta ymmärtäisitte, mistä todella on kysymys, mutta tällä tavoin lääketieteen mahdollisuuksiin on aivan yleisesti suhtauduttu. Olemme olleet väärässä ajatellessamme, että sosiaaliset ongelmat ovat lääketieteen ongelmia. Itsemurhista, aliravitsemuksesta ja huumeiden käytöstä on tullut lääketieteen ongelmia. Mutta ne eivät ole sitä. Ne eivät ole edes terveysongelmia. Ne ovat sosiaalisia ongelmia, joista on terveydellisiä ja lääkärinhoidollisia seurauksia.

Kuluneitten 20 vuoden aikana sanottiin: ”Hei, pysähdytäänpäs miettimään. Meillä on ollut vääränlainen toimintatapa. Meidän täytyy tarkistaa näkemystämme terveydestä.” Syntyi käsite ”perusterveydenhuolto”, jonka tukipilareita ovat seuraavat periaatteet:

On ajan oloon inhimillisempää ja halvempaa ehkäistä sairauksia kuin hoitaa niitä. On vastoin tätä periaatetta, että rakennetaan esimerkiksi klinikoita, joissa voidaan tehdä avosydänleikkauksia, jollei tehdä mitään niille syille, joista tällaisen hoidon tarve johtuu. Se ei merkitse sitä, ettei hoidettaisi sairauksia, jos niitä ilmaantuu. Tietenkin niitä hoidetaan. Jos kadussa on aukko, joka aiheuttaa tapaturmia jokaisena viikonpäivänä, me toki hoidamme ne huono-onniset, jotka ovat pudonneet aukkoon ja taittaneet jalkansa, mutta jos halutaan olla inhimillisempiä ja samalla myös säästää rahaa, niin tämä kuoppa täytetään.

Toinen periaate on se, että käytämme terveydenhuollon voimavaroja tehokkaasti. On vastoin tätä periaatetta lähettää joku esimerkiksi terveyskeskukseen jonkin sellaisen vaivan takia, joka voidaan hoitaa kotona, tai lähettää joku huippuluokan välinein varustettuun sairaalaan hoidattamaan vaivaa, joka olisi voitu hoitaa terveyskeskuksessa. Tai lähettää lääkäri, jota on koulutettu kymmenen vuotta korkeakoulussa, rokottamaan ihmisiä, kun joku, joka on saanut puolen vuoden koulutuksen, kykenee samaan. Kun todella tarvitaan lääkäriä tekemään jotakin sellaista, mihin hänet on koulutettu, niin hänen tulee olla käytettävissä. Perusterveydenhuollon viesti meille on tämä: jakakaa ihmisille valistusta, ehkäiskää tauteja ja käyttäkää terveydenhuoltonne voimavaroja viisaasti.

[Tekstiruutu s. 10]

KOLERAAN OMA RIPULINHOITOLIUOKSENSA

WHO:n nykyinen suositus on, että kolerapotilaita ei enää hoidettaisi tavanomaisella suun kautta annettavalla ripulinhoitoliuoksella, vaan sellaisella liuoksella, joka sokerin asemesta sisältää riisiä. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kun kolerapotilaita hoidettiin riisiä sisältävällä liuoksella, heidän ulostemääränsä oli kolmanneksen pienempi ja ripulinsa kestoaika lyhyempi kuin niillä kolerapotilailla, joille annettiin tavallista ripulinhoitoliuosta. Riisiä sisältävä hoitoliuos valmistetaan siten, että litraan vettä ei panna 20:tä grammaa sokeria, vaan 50–80 grammaa keitettyä riisijauhoa. (Essential Drugs Monitor)

[Tekstiruutu s. 11]

TERVEYDENHOIDOSTA ENEMMÄN

Elintavat: ”Hyvä terveys – mikä on sinun osuutesi?” (Herätkää! 8.12.1989.) ”Vaikuttaako tupakointi terveyteen?” (Herätkää! 8.7.1989.) ”Lasten auttaminen pysymään hengissä!” (Herätkää! 22.9.1988.) ”Miten alkoholi vaikuttaa elimistöösi” (Herätkää! 8.6.1980).

Elinympäristö: ”Miten ylläpitää puhtautta?” (Herätkää! 22.9.1988.) ”Pysy puhtaana, pysy terveenä!” (Herätkää! 22.1.1978.)

Terveydenhoito: ”Muita elämää pelastavia toimenpiteitä” (Herätkää! 22.9.1988). ”Erään pikkulasten vitsauksen voittaminen” (Herätkää! 22.1.1986).

[Kuva s. 7]

Vedenhaku vaatii odottelua ja työtä

[Lähdemerkintä]

Mark Peters/Sipa Press

[Kuva s. 9]

Riittävä määrä puhdasta vettä – hyvän terveyden ehdoton edellytys

[Lähdemerkintä]

Mark Peters/Sipa Press