Vuoden 1914 todellinen merkitys
SIVULLA 4 sanotaan: ”Tämä lehti rakentaa luottamusta siihen Luojan lupaukseen, että rauhaisa ja turvallinen uusi maailma tulee ennen kuin se sukupolvi, joka näki vuoden 1914 tapahtumat, katoaa.”
Monet lukijoistamme ovat varmasti yllättyneitä tällaisesta lausunnosta. Kuitenkin Vartiotorni (aiemmin Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence) esitti jo niinkin varhain kuin joulukuussa 1879 – noin 35 vuotta ennen vuotta 1914 – raamatullisia todisteita sen puolesta, että vuodesta 1914 tulisi merkityksellinen vuosi. Mutta jo ennen tätä, 1800-luvun puolivälissä, olivat jotkut muut Raamatun tutkijat antaneet ymmärtää, että 1914 saattoi olla huomionarvoinen vuosi Raamatun profetioissa.a
Profetiaa on sanottu etukäteen kirjoitetuksi historiaksi. Tämä Raamatun ominaisuus todistaa sen olevan lähtöisin Jumalasta. Paitsi että Raamattu kertoo tulevista asioista, se joskus ilmaisee jopa sen, miten pitkän ajan kuluttua jotakin tulee tapahtumaan. Joissakin näistä profetioista puhutaan muutamista päivistä, toisissa muutamista vuosista, toisissa taas vuosisadoista.
Daniel, joka ennusti Messiaan ensimmäisen ilmaantumisen ajankohdan, ilmoitti myös sen, milloin Messias palaisi ”läsnäoloaan” varten niin sanottuna ”lopun aikana” (Daniel 8:17, 19; 9:24–27). Tämä Raamatun profetia käsittää pitkän ajanjakson – ei vain muutamaa sataa vuotta, vaan enemmän kuin kaksi vuosituhatta – peräti 2520 vuotta. Luukkaan 21:24:ssä Jeesus kutsuu tätä ajanjaksoa ”kansain määräajoiksi”.b
1914 aloittaa ahdingon ajan
Raamatun profetioitten täyttyminen osoittaa meidän eläneen lopun aikaa vuodesta 1914 lähtien. Jeesus sanoi tätä aikaa ”ahdingon tuskien aluksi” (Matteus 24:8). Ilmestyskirjan 12:12:sta luemme: ”Voi maata ja merta, koska Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren vihan vallassa tietäessään, että hänellä on lyhyt aika.” Tämä selittää sen, miksi maailma on kuohunut niin voimakkaasti vuodesta 1914 lähtien.
Tämä lopun aika olisi kuitenkin suhteellisen lyhyt, yhden sukupolven mittainen ajanjakso (Luukas 21:31, 32). Se, että vuodesta 1914 on kulunut nyt 80 vuotta, puhuu sen puolesta, että voimme pian odottaa vapautusta, jonka Jumalan valtakunta tulee antamaan. Se merkitsee sitä, että saamme pian nähdä, miten ”ihmisistä halvin”, Jeesus Kristus, ottaa ”ihmisten valtakunnan” täysin hallintaansa ja saa aikaan rauhaisan, oikeudenmukaisen uuden maailman (Daniel 4:14).
[Alaviitteet]
a Vuonna 1844 kiinnitti englantilainen pappi E. B. Elliott huomion vuoteen 1914 Danielin 4. luvussa mainitun ”seitsemän ajan” päättymisen mahdollisena ajankohtana. Vuonna 1849 teki Robert Seeley Lontoossa samalla tavoin. Amerikkalainen Joseph Seiss kiinnitti noin vuonna 1870 toimitetussa julkaisussa huomion vuoteen 1914 merkittävänä ajankohtana Raamatun ajanlaskussa. Vuonna 1875 kirjoitti Nelson H. Barbour lehdessään Herald of the Morning, että 1914 merkitsee päätepistettä aikakaudelle, jota Jeesus oli kutsunut ”kansain määräajoiksi” (Luukas 21:24).
b Tästä Danielin profetiasta on seikkaperäinen selvitys Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Puhu perustellen käyttämällä Raamattua s. 31–33.
[Tekstiruutu s. 11]
Mitä vuodesta 1914 ja sen jälkeisestä ajasta on sanottu
”On ajateltavissa, että kahden väistämättömältä näyttäneen maailmansodan jälkeen ydinaseitten kehittäminen oli varoittava lahja, joka on säästänyt meidät kolmannelta suurvaltojen yhteentörmäykseltä ja pannut alulle pisimmän yleisen rauhan aikakauden – olkoonkin että se on ollut kauhuun perustuvaa rauhaa – sitten kuningatar Viktorian päivien. – – Mikä ihmisiin oikein oli mennyt? Miksi 1800-luvun lupaukset olivat menneet murskaksi? Miksi 1900-luku oli muuttunut kauhun aikakaudeksi tai, kuten jotkut sanoisivat, pahuuden aikakaudeksi?” (Paul Johnson, A History of the Modern World–From 1917 to the 1980s)
”Kaikista kouristuksenomaisista muutoksista, joita eurooppalaisessa yhteiskuntajärjestelmässä on tapahtunut, on suuren sodan ja rauhansopimuksen aikaansaama muutos ollut jyrkin suhteessa menneeseen aikaan niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin myös poliittisesti. – – Tuon vapaasti toimineen ja tuottoisan järjestelmän miellyttävä loistoaika oli hävinnyt katastrofissa, jota sota merkitsi. Sen sijaan Euroopan oli nyt yritettävä selviytyä siitä, että taloudelliset voimavarat oli ammennettu tyhjiin ja talousjärjestelmä oli yleismaailmallisesti lamaannuksissa. – – Vauriot olivat niin suuria, että Euroopan talous ei ehtinyt tointua lamaantuneisuudesta ja epävakaisuudesta ennen seuraavan maailmansodan puhkeamista.” (Bernadotte E. Schmitt ja Harold C. Vedeler, The World in the Crucible 1914–1919)
”Toisessa maailmansodassa menivät kaikki ihmisten väliset siteet poikki. Niille rikoksille, joita saksalaiset Hitlerin valtaan vapaaehtoisesti alistuneina tekivät, ei löydy laajuudessaan ja pahuudessaan vertaa niiden rikosten joukosta, jotka ovat tahrineet ihmisen historian. Kuuden seitsemän miljoonan miehen, naisen ja lapsen systemaattinen, tehdasmainen hävittäminen Saksan keskitysleireillä ylittää kauheudessaan Tšingis-kaanin karkeat teurastukset ja saa ne näyttämään mitättömän pieniltä. Sekä Saksa että Venäjä suunnittelivat itärintamalla kokonaisten väestönosien hävittämistä, ja ne myös toteuttivat näitä suunnitelmiaan. – – Olemme vihdoinkin poistuneet sellaisen aineellisen tuhon ja moraalisen villiintymisen näyttämöltä, jollaista ihmiset eivät olisi aiempina vuosisatoina osanneet edes kuvitella.” (Winston S. Churchill, The Gathering Storm, The Second World War -sarjan 1. osa)
”Nykyään tunnustetaan kaikkien yhteiskuntaluokkien, kansojen ja rotujen ihmisoikeudet; silti olemme samanaikaisesti vajonneet kenties ennennäkemättömän syvälle luokkasodan, kansalliskiihkon ja rotuvihan pyörteisiin. Nämä alhaiset intohimot löytävät purkautumistien kylmäverisissä, tieteellisesti suunnitelluissa raakuuksissa; ja tänä päivänä nuo kaksi yhteensovittamatonta mielentilaa ja käyttäytymisnormia ovat nähtävissä rinnatusten, eivät vain samassa maailmassa, vaan joskus samassa maassa ja jopa samassa ihmisessä.” (Arnold Toynbee, Civilization on Trial)
”Niin kuin kummitus, joka viivytteli ohi määräajan, oli 1800-lukukin – sille ominainen järjestys, sen itseluottamus ja sen usko inhimilliseen edistykseen – viipynyt vuoden 1914 elokuuhun asti, jolloin Euroopan suurvallat yhdessä saivat sekapäisyyskohtauksen, mistä suoranaisena seurauksena oli miljoonien yhden sukupolven parhaitten nuorten miesten järjetön teurastaminen. Neljä ja puoli vuotta myöhemmin, maailman yrittäessä palata katastrofimaisen Suuren sodan jäljiltä normaalioloihin, monille senaikaisille havainnoitsijoille (muttei suinkaan kaikille) kävi ilmeiseksi se, että vanhasta järjestelmästä olivat viimeisetkin jäänteet hävinneet ja että ihmiskunta oli astunut uuteen aikakauteen, joka oli huomattavasti vähemmän järkevä ja vähemmän anteeksiantavainen ihmisen epätäydellisyyttä kohtaan. Ne, jotka olivat odottaneet rauhan tuovan tullessaan paremman maailman, saivat pettyä toiveissaan vuonna 1919.” (William K. Klingamanin kirjan 1919–The Year Our World Began esipuheesta)
[Kuva s. 10]
Baijerin Alppeja