Lukijoiden kirjeitä

Avioero. Kirjoitus ”Raamatun näkökanta: millaista avioeron ottamista Jumala vihaa?” (8.2.1994) kosketti minua syvästi. Olen juuri äskettäin kokenut avioeron oltuani 20 vuotta naimisissa uskottoman puolison kanssa. Tajusin, että Jehova ei vihaa avioeropäätöstäni eikä minun tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä. On totta, että masennuksen, yksinäisyyden ja syyllisyyden tunteita voi yllättäen herätä. Aika ja luottamus Jehovaan parantavat kuitenkin haavat.

B. M., Yhdysvallat

Ollessani avioliitossa mieheni vastusti kovasti sitä, että olen Jehovan todistaja. Lopulta hän muutti asumaan tyttöystävänsä luokse ja haki avioeron. Minusta tuntui tosiaan siltä, että Jumala oli kutsunut minut rauhaan (1. Korinttolaisille 7:15). Ero oli musertava isku lapsilleni, ja olen vuosien varrella lukenut monesti Malakian 2:16:n (UM) sanat ja pohtinut, teinkö oikein. Kirjoituksenne on auttanut minua saamaan tasapainoisen näkemyksen tästä raamatunkohdasta.

J. C., Yhdysvallat

Muutto. Olin sanoin kuvaamattoman kiitollinen ”Nuoret kysyvät” -palstan muuttoa käsittelevistä kirjoituksistanne (22.2. ja 8.3.1994). Olen 16-vuotias ja olen juuri muuttamassa kauas kaikista läheisimmistä ystävistäni. Itkin joka ilta ja toivoin, että olisi ollut jokin keino jäädä tänne. Sitten luin teidän kirjoituksenne. Päätin alkaa kiinnittää enemmän huomiota muuton myönteisiin puoliin. Vaikka olen edelleenkin pahoillani siitä, että minun täytyy muuttaa, asenteeni on parantunut paljon.

A. D., Yhdysvallat

Nämä kirjoitukset olivat juuri se, mitä tarvitsin. Niiden paras neuvo oli kehotus vaeltaa järjestystä noudattaen samaan totunnaiseen tapaan, kun on kyse hengellisistä asioista. Minun oli tajuttava, että muutanpa minne tahansa, Jehova on aina siellä. Miksen siis opettelisi syvällisen henkilökohtaisen tutkimisen avulla tuntemaan häntä läheisesti? Toimin näin, ja se auttoi minua suuresti sopeutumaan uuteen kotiini.

T. T., Yhdysvallat

Lukutaidottomuus. Olen usein halunnut kirjoittaa ja kiittää teitä, kun olen lukenut jonkin kiinnostavan kirjoituksen. Kirjoitussarja ”Vapaaksi lukutaidottomuuden kahleista” (22.2.1994) on kuitenkin saanut minut vihdoinkin tekemään sen. Ensi viikolla alan tutkia Raamattua erään naisen kanssa, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Minulla ei ollut käsitystä siitä, miten sen tekisin, mutta näiden kirjoitusten ansiosta asia selvisi minulle. Ne tulivat juuri oikeaan aikaan!

M. A. C., Italia

Kaupungit. Olen 17-vuotias ja olen asunut 14 ensimmäistä elinvuottani New Yorkissa. Siksi nautin tosissani suurkaupunkeja käsitelleistä kirjoituksistanne (8.1.1994). Pidin niissä olleesta haastavasta tietotestistä.

S. H., Yhdysvallat

Maniokki. Kirjoitus ”Syödäänpä maniokkia!” (8.11.1993) oli hyvin kiinnostava. Nigerialaisena kuulun niihin miljooniin afrikkalaisiin, jotka pitävät kovasti maniokista, erityisesti foofoosta ja garista. Todellisuudessa voin esittää kiitoksen Luojallemme siitä, että hän on antanut maniokin käyttöömme. Miljoonat afrikkalaiset menehtyisivät ilman sitä.

O. N. Y. I., Nigeria

Rohkea lähetystyöntekijä. Annama Abrahamin kokemus ”Elämän haasteiden yli Etelä-Aasiassa” (22.1.1994) teki minuun syvän vaikutuksen. Hän menetti rakkaan aviomiehensä mutta jatkaa nuhteettomana Jehovan palvelemista. Haluan kertoa hänelle, miten paljon hänen elämäkertansa rohkaisi minua.

I. I. C. S., Brasilia