Tappavat ydinjätteet
YKSISTÄÄN kotitalousjätteiden vyöry ei kuitenkaan uhkaa tukahduttaa elämää maan päältä. Se kutistuu suorastaan mitättömäksi erään paljon suuremman ja kohtalokkaamman jäteongelman rinnalla. Sen jälkeen kun tiedemiehet oppivat valjastamaan atomin ydinaseiden valmistamista ja sähkön tuotantoa varten, he ovat olleet pahassa pulassa yrittäessään keksiä mahdollisimman turvallista menetelmää sen erittäin radioaktiivisen ydinjätteen hävittämiseksi, jota noissa tuotantoprosesseissa syntyy.
Tuhansia miljoonia dollareita on käytetty yrityksiin löytää keinoja, joilla voitaisiin estää tätä tappavaa jätettä saastuttamasta ihmisiä ja ympäristöä tulevien sukupolvien ajaksi. Se onkin suunnaton tehtävä, sillä radioaktiivinen jäte voi pysyä hengenvaarallisena kaikille elollisille vuosituhansia!
Vuosikymmenien ajan tuo jäte yksinkertaisesti haudattiin kuoppiin tai kaadettiin suotoaltaisiin tuotantolaitosten alueelle, koska uskottiin, että vaaralliset aineet laimenisivat ja muuttuisivat vaarattomiksi – tämän olettamuksen vaikutukset ovatkin osoittautuneet tuhoisiksi, kuten tuonnempana selvitetään. Miljoonia litroja erittäin radioaktiivista jätettä varastoitiin jättimäisiin maanalaisiin säiliöihin; muut jätteet suljettiin tiiviisti tynnyreihin ja varastoitiin maan päälle, ja tämäkin menetelmä osoittautui vaaralliseksi.
Ydinjäte on niin vaarallista ja tappavaa, että tiedemiehet ovat harkinneet kaikkea mahdollista jätteen ampumisesta avaruuteen sen kätkemiseen napajäätiköiden alle. Parhaillaan tutkitaan mahdollisuutta pudottaa jätettä sisältäviä metallisäiliöitä Tyynenmeren pohjoisosaan, jossa niiden voitaisiin olettaa vajoavan 30 metrin syvyyteen meren pohjamutaan. ”Tällä planeetalla on tavaraa, josta meidän on päästävä eroon, joko maalla, vedessä tai valtamerien alla. Muita paikkoja ei ole”, sanoi erään merentutkimuslaitoksen varajohtaja.
Turvallisemman ja pysyvämmän käsittelytavan keksimistä odotettaessa on turvauduttu sellaiseen hätäratkaisuun, että suurin osa tästä radioaktiivisesta aineesta on varastoitu vedellä täytettyihin altaisiin tiiviisti suljettujen rakennusten sisään. Esimerkiksi Ontariossa Kanadassa on 16 ydinreaktoria, ja ne ovat jo tuottaneet runsaat 7000 tonnia radioaktiivista jätettä, joka on varastoitu tällaisiin säiliöihin. Suomen neljän ydinreaktorin radioaktiivisesta jätteestä osa on viety Neuvostoliittoon, ja vesiallassäiliöissä Suomessa sitä on noin 550 tonnia. Englannissakin pohditaan hämmentyneinä, mitä tehdä maan jätteille. Tällä hetkellä radioaktiivista jätettä säilytetään maan pinnan yläpuolella olevissa paikoissa, ja näin jatkunee, kunnes voidaan löytää ja testata tiiviitä maanalaisia paikkoja. Ranska, Saksa ja Japani yrittävät myös selvittää omaa ydinjäteongelmaansa.
”Yhdysvaltain virallisen periaatteen mukaan”, kerrottiin The New York Times -lehdessä, ”turvallisin menetelmä on hautaaminen ’syviin geologisiin säilytyspaikkoihin’, kuivaan, kestävään ja asumattomaan paikkaan. Sellaista on kuitenkin vaikea löytää.” Niin varmasti onkin, sillä tiedemiesten mukaan paikan pitäisi olla niin kuiva ja kestävä, että jätettä voitaisiin säilyttää siellä turvallisesti 10000 vuotta. Vaikka osa tästä ydinjätteestä voi pysyä hengenvaarallisena arviolta 250000 vuotta, asiantuntijat uskovat, että 10000 vuodessa tapahtuu niin paljon geologisia muutoksia, ”että sen pitkäaikaisempia suunnitelmia ei kannata tehdä”. ”En tunne ainuttakaan arviointimallia maan päällä, jossa voitaisiin puhua edes 1000 vuoden aikavälistä”, sanoi eräs huomattava säteilyasiantuntija. Hän lisäsi, että on ”vaikea puhua 10000 vuoden päässä olevasta terveysvaarasta”.
Katastrofi!
Kun tiedemiehet ratkaisivat atomin salaisuudet, he vapauttivat uuden tuntemattoman ilmiön, jonka käsittelemiseen he eivät olleet varautuneet, nimittäin sitä seuraavan kohtalokkaan saastepainajaisen. Senkin jälkeen, kun valtion viranomaisia oli varoitettu mahdollisista vaaroista, he jättivät varoitukset tahallaan huomioon ottamatta. Kun ydinaseista tuli ensisijaisen tärkeä niille kansoille, joilla oli niiden valmistamiseen tarvittavat taidot ja materiaalit, ihmisten terveyteen ja elämään sekä ympäristön laatuun ei enää kiinnitetty huomiota. Tuon hengenvaarallisen jätteen säilytysmenetelmät olivat huolimattomia. Esimerkiksi eräässä ydinasetehtaassa ”yli 750 miljardia litraa vaarallista jätettä, mikä määrä riittäisi hukuttamaan Manhattanin 12 metrin syvyyteen, on kaadettu vuoraamattomiin kuoppiin ja laguuneihin”, kirjoitettiin U.S.News & World Report -lehden maaliskuun numerossa 1989. ”Myrkylliset vuodot ovat saastuttaneet ainakin 260 neliökilometriä pohjavettä. Noin 170 miljoonaa litraa erittäin radioaktiivista jäähdytysvettä on varastoitu jättimäisiin maanalaisiin tankkeihin, ja näistä säiliöistä valuneen plutoniumin määrästä voitaisiin rakentaa yli 50 Nagasakiin pudotetun pommin kokoista pommia”, lehdessä sanottiin. Tämän paikan puhdistamisen on arvioitu maksavan jopa 65 miljardia dollaria.
Jotkin ydinjätteen säilyttämistä varten rakennetut tankit kuumenivat radioaktiivisesta lämmöstä siinä määrin, että ne halkeilivat. Arviolta kaksi miljoonaa litraa radioaktiivista jätettä on valunut maahan. Radioaktiivinen strontium-90 on saastuttanut juomaveden, niin että sen arvot ovat tuhatkertaiset ympäristönsuojeluviraston juomavedelle asettamiin sallittuihin arvoihin verrattuna. Eräässä toisessa ydinasetehtaassa ”42 miljoonaa litraa uraania sisältävistä jätekuopista – – valuu pohjavesiin radioaktiivisia aineita, ja ne ovat saastuttaneet kaivoja runsaan puolen kilometrin alueella laitoksen eteläpuolella”, kerrottiin The New York Times -lehdessä. Lehdessä kerrottiin myös, että Washingtonin osavaltiossa kaadettiin maahan miljardeja litroja saastunutta vettä ja että Columbiajokeen virtaa tasaisesti radioaktiivista tritiumia.
Idahon osavaltiossa Yhdysvalloissa radioaktiivisen jätteen käsittelyrakennusten matalista jätekuopista on päässyt karkuun hiukan plutoniumia, kerrottiin The New York Times -lehdessä. ”Se liikkuu kivikerrosten läpi kohti valtavaa maanalaista vesivarastoa, josta tuhannet Idahon eteläosan asukkaat saavat vetensä.” Tuo hengenvaarallinen aine on tunkeutunut 70 metrin syvyyteen, lähes puoleenväliin kohti pohjavesiä, lehdessä sanottiin.
Miten tappavaa tämä jokiin valunut ja ilmaan purkautunut plutoniumjäte on? ”Plutonium pysyy radioaktiivisena 250000 vuotta”, kerrottiin The New York Times -lehdessä, ”ja mikroskooppisen pienet hiukkasetkin voivat olla hengenvaarallisia, jos niitä hengitetään tai niellään.” ”Pelkän plutoniumpölyhiukkasenkin hengittäminen voi aiheuttaa syövän”, sanottiin Newsweek-lehdessä.
Ydinjätteen lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia ihmisiin ei tiedetä. Ehkä niitä ei koskaan saadakaan tietää. Sen verran voimme kuitenkin sanoa, että 162 ihmisellä, jotka asuvat useiden kilometrien säteellä erään ydinvoimalan ympäristössä, on todettu syöpä. Ihmiset eivät uskalla juoda vettä, ja alueella vallitsee pelko. ”Heillä tulee olemaan 6–200 ylimääräistä syöpätapausta”, sanoi muuan yliopiston lääkäri, joka on myös laitoksen työntekijöiden neuvotteleva lääkäri. ”He ovat kaikki peloissaan. Heistä tuntuu, että he ovat menettäneet ympäristönsä ja elämänsä hallinnan.”
Niin he ovatkin. Satoja vuosia sitten muuan uskollinen Jehovan profeetta sanoi: ”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (Jeremia 10:23) Historia on tosiaan osoittanut näiden sanojen paikkansapitävyyden – suorastaan hätkähdyttävästi näinä viimeisinä päivinä. Kasvava jäteongelma on vain yksi esimerkki niistä monista aloista, joilla ihminen ei ole osannut ohjata askeleitaan viisaasti.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä vaipua epätoivoon. Raamatun ennustukset osoittavat selvästi, että nykyinen asiainjärjestelmä poistetaan pian, ja Luoja saa aikaan uuden maailman. Hän ei suvaitse enää kauan sitä, mitä ihminen tekee maapallolle ja itselleen, vaan ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. (Ilmestys 11:18) Sen jälkeen ihmiset oppivat Luojan ohjauksessa, kuinka maapallosta voidaan huolehtia hyvin ja kuinka sen luonnonvaroja voidaan käyttää viisaasti. – Psalmi 37:34; 2. Pietari 3:10–13.
[Huomioteksti s. 9]
Ydinjäte voi pysyä hengenvaarallisena 250000 vuotta
[Huomioteksti s. 10]
”Pelkän plutoniumpölyhiukkasenkin hengittäminen voi aiheuttaa syövän”