Nuoret kysyvät:

Vanhempani ovat eroamassa – mitä minun pitäisi tehdä?

”Eräänä iltana isäni vei neljä meistä lapsista ulos jäätelölle. Yhtäkkiä hänen äänensä muuttui hyvin viralliseksi. Hän sanoi meille: ’Äitinne ja minä näemme asiat eri tavalla, joten minä aion muuttaa pois. Saatan tulla takaisin tänä kesänä.’ Kukaan meistä ei sanonut mitään. Hänellä on täytynyt olla laukut valmiiksi pakattuina, sillä kun hän vei meidät kotiin, hän ei tullut sisään. Me nousimme pois autosta ja seisoimme ajotiellä itkeä vollottamassa isän ajaessa pois.” – Tom.a

TOMIN vanhemmat eivät koskaan muuttaneet takaisin yhteen. Mutta tuohon aikaan Tom ei voinut mitenkään tietää, muuttaisivatko he vai eivät.

Toisaalta Randyn vanhemmat muuttivat asumaan erilleen useammin kuin hän voi muistaa. ”Isä lähti ehkä kuukaudeksi tai pariksi kerrallaan”, hän muistelee. ”Sitten hän tuli takaisin, ja asiat olivat paremmin hetken aikaa. Sitten yhtäkkiä hän oli taas poissa.”

Avioerossa on murheellinen lopullisuuden sävy. Mutta kun vanhempasi vain asuvat erillään etkä vielä tiedä, hankkivatko he avioeron vai eivät, epävarmuus voi syvästi vaivata sinua. Monet vanhemmat, Randyn vanhempien tavoin, muuttavat takaisin yhteen, mutta myöhemmin eroavat jälleen. Kirjan Divorced Families (Avioeroperheet) mukaan arviolta puolet erilläänasumistapauksista päättyy ainakin väliaikaiseen sovintoon. Avioerotutkijat Judith Wallerstein ja Sandra Blakeslee kuitenkin huomauttavat: ”Avioeroa edeltää usein lukuisia erilläänasumisjaksoja, joista kukin saattaa näyttää ratkaisevalta, mutta osoittautuukin, etteivät ne ole lopullisia. Nämä voivat hämmentää lapsia ja saada heidät odottamaan sovintoa.”

Sanat: ’Tulen ehkä takaisin’, vaikuttavat hyvin lupaavilta. Mutta kysymyksiä jää tuskallisesti vastausta vaille. Sinä haluat tietää: ’Päätyvätkö vanhempani avioeroon? Miten tulen toimeen näiden tunteitteni kanssa, jotka repivät minua parhaillaan?’

Kulkeminen myrskyssä

Ensiksikin saatat huomata olevasi masentunut, väsynyt, kykenemätön keskittymään tai toisinaan jopa räjähtävän vihainen. Tai saatat vain tuntea itsesi turraksi. On tavallista reagoida juuri näin, kun tilanne on äärimmilleen kärjistynyt – ja näin onkin aivan liian usein nykyään. Vaikka Jumalan sana kannustaa aviopareja pysymään yhdessä ja ratkaisemaan ongelmansa, maailman asenne avioliittoa kohtaan on huonontunut kovasti. (1. Korinttolaisille 7:10–16) Nykyään avioliitolla on toisinaan vain 50 prosentin todennäköisyys pysyä koossa. Kuten Raamattu kauan sitten ennusti, meidän aikanamme on nähty, kuinka perheissä kerran niin tavallinen ”luonnollinen kiintymys” on räikeästi vähentynyt.b – 2. Timoteukselle 3:3.

Miten voit selviytyä? Kokemaasi voidaan verrata myrskyyn elämässäsi. Asian ajatteleminen tältä kannalta voi auttaa sinua kahdella tavalla. Ensiksikin mikään myrsky ei kestä ikuisesti. Tunnekuohu, joka sinulla nyt on, asettuu aikanaan, kuten kaikki myrskyt asettuvat. Ja toiseksi voit ohjata tiesi tämän myrskyn läpi. Sinun ei tarvitse ’upota’. Mutta juuri niin kuin myrskyssä olevan laivan täytyy karttaa kareja, on olemassa joitakin karin kaltaisia vaaroja, jotka voivat merkitä todellisia vaikeuksia. Tarkastelkaamme muutamia.

Väärät odotukset

Yksi sellainen vaara olisi se, että haluaisit kiihkeästi saada vanhempasi takaisin yhteen. Anne muistelee: ”Sen jälkeen kun vanhempani olivat muuttaneet erilleen, he silti veivät meidät joskus yhdessä ulos. Sisareni ja minä kuiskailimme toisillemme: ’Juostaan edelle ja jätetään nuo kaksi kahdestaan.’ Mutta”, hän huokaa, ”eipä se tainnut tehota. He eivät koskaan muuttaneet takaisin yhteen.”

Sananlaskujen 13:12 sanookin: ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi.” Muista, ettet voi valvoa sitä, mitä vanhempasi tekevät. Sinä et aiheuttanut heidän eroaan, etkä varsin todennäköisesti myöskään voi puuttua asioihin ja korjata heidän avioliittoaan. – Ks. myös Sananlaskut 26:17.

Vihamielisyyden vaara

Suuttumus ja viha saattavat olla tuhoisimpia ”kareja”, joihin törmäät tässä myrskyssä. Tom muistelee, millaisia tunteita hänellä oli 12-vuotiaana: ”Aloin tuntea todellista suuttumusta isääni kohtaan. En halua käyttää sanaa ’vihamielisyys’, mutta kannoin valtavasti kaunaa. En voinut ymmärtää, miten hän voisi välittää meistä, jos hän jättäisi meidät. Ja luulen sanoneeni sisimmässäni, että nyt on minun vuoroni antaa hänen tietää, miltä minusta tuntuu.”

Aviopuolisoiden erillään asuminen on harvoin keskinäinen päätös; niinpä luonnollisesti toinen vanhemmistasi saattaa näyttää moitittavammalta sinun silmissäsi. Saattaa olla jopa niin, että toinen vanhemmistasi rikkoi Jumalan lakia, joka käskee olemaan uskollinen aviopuolisolle. (Heprealaisille 13:4) Mutta joka tapauksessa miten sinä kohtelet vanhemmista sitä, joka näyttää syyllisemmältä? Pitäisikö sinun vihata häntä tai yrittää kostaa loukatun vanhemman puolesta?

Muista ensiksi se, että erillään asumisen syyt ovat harvoin niin yksinkertaiset, että toinen vanhemmista on täysin ”huono” ja toinen täysin ”hyvä”. Vanhempasi eivät ole luultavasti kertoneet kaikkea avioliitostaan tai sen hajoamisesta; he eivät ehkä edes itse ymmärrä sitä. Vältä siis tuomitsemasta tilannetta, josta sinulla ei ole koko kuvaa. (Sananlaskut 18:13) Onneksi Jumala on kaikkien sellaisten asioiden Tuomari. Hän ei ole asettanut sinua sen paremmin vanhempiesi tuomariksi kuin rankaisijaksikaan. Mikä helpotus se onkaan! Kuka meistä oikeastaan voisi käsitellä senkaltaista vastuuta? – Roomalaisille 12:19.

Myönnettäköön, että suuttumusta on vaikea vastustaa. On täysin luonnollista, että tunnet olevasi syvästi järkyttynyt juuri nyt. Mutta suuttumuksen ja kostonhimoisen hengen hautominen mielessäsi voi vähitellen myrkyttää persoonallisuutesi. Raamattu sanoo, että ”sävyisä sydän on ruumiin elämä”. Sävyisä sydän ei varmastikaan ole täynnä katkeruutta. Ei ihme, että Raamattu kehottaa meitä ’herkeämään vihasta ja heittämään kiukun’. (Sananlaskut 14:30; Psalmi 37:8) Lisäksi Raamatun käsky kunnioittaa vanhempiasi soveltuu jopa sellaisten vanhempien kunnioittamiseen, jotka ovat tuottaneet sinulle pettymyksen. – Luukas 18:20.

Niinpä Tom on ponnistellut päästäkseen eroon suuttumuksestaan. Hän sanoo nyt: ”On helppo kantaa kaunaa ja ajatella itsekseen: ’Hän teki väärin. Minulla on oikeus vihata häntä.’ Mutta aloin kysyä itseltäni: ’Onko tämä todella oikein?’ Ja ymmärsin, että se ei ole. Kristittynä ei voi kantaa kaunaa.”

Kun Raamattu kehottaa hylkäämään suuttumuksen, se ei tietenkään tarkoita sitä, että teeskentelisit, ettet ole suuttunut. Jos vanhempiesi teot ovat loukanneet sinua, miksi et yrittäisi puhua siitä heille ja saada kunnioittavasti heidät näkemään asiat sinun kannaltasi? – Ks. Sananlaskut 15:22, 23; 16:21.

Kiusallisessa välikädessä

’Mutta miten tulen toimeen hämmennykseni kanssa, koska rakastan molempia vanhempiani?’ saatat kysyä. Tämä voi olla erityisen salakavala ”kari” kierrettäväksi. Randy muistelee: ”Pelkäsin eniten isän luona käydessäni sitä, että äitini kuulusteli minua ankarasti jokaisen käynnin jälkeen. Ja hän todella esitti kaikki asiat isästä kielteisessä valossa. Minulla oli tapana sanoa: ’Älähän nyt, äiti! Miksi sinä teet näin? Jätä minut rauhaan!’ Silloin hän raivostui ja pakotti minut vastaamaan kysymyksiinsä.”

Joskus vanhemmat käyttävät lapsiaan vihaisten sanomien kuljettamiseen toiselta toiselle tai jopa toistensa vakoilemiseen! Eräs nainen halusi saada selville, kuinka paljon rahaa hänen erillään asuvalla aviomiehellään oli. Niinpä hän ja hänen 10-vuotias poikansa mursivat ikkunan isän talosta, ja poika kiipesi sisään kähveltämään isänsä sekkivihon. ”Me saamme hänet kiikkiin!” poika sanoi ilmeisen riemuissaan.

Ei ole reilua, että vanhempasi yrittävät käyttää sinua koston välikappaleena. Mutta muista, että he ovat keskellä valtavaa tunnekuohua. Ole siis heidän kanssaan niin kärsivällinen kuin voit. Puhu heille. Saattaisit pohjimmiltaan haluta sanoa: ’Äiti ja isä, rakastan teitä molempia. Älkää siis käyttäkö minua loukkaamaan toisianne.’ Sinun ei kuitenkaan pitäisi olla haluton yhteistoimintaan, niin että kieltäytyisit viemästä mitään viestiä toiselta toiselle. Mutta jos vanhempasi tulevat kostonhimoisiksi, silloin on aika vetäytyä pois välittäjän asemasta. – Sananlaskut 26:17.

Lisäksi olisi ulkokultaista yllyttää vanhemmat toisiaan vastaan omaksi hyödykseksi sanomalla esimerkiksi: ”Haluan muuttaa asumaan äidin kanssa. Hän antaa minun aina tehdä sitä, mitä haluan.” Erilleen muuttamisen jälkeen vanhemmat saattavat tuntea raskasta syyllisyyttä siitä paineesta, jota he ovat aiheuttaneet lapsilleen, ja tarrautuvat epätoivoisesti heihin. Kun nuoret ovat selvillä siitä vallasta, joka heillä siten on vanhempiinsa, he saattavat tuntea kiusausta käyttää sitä. Mutta varmastikaan sinä et halua käyttää toisia hyväksesi.

Myrskystä selviytymiseksi tarvitaan kuitenkin muutakin kuin vain karikkojen välttämistä. Myöhemmin ilmestyvässä kirjoituksessa tarkastellaan joitakin myönteisiä toimia, joihin voit ryhtyä ja jotka auttavat sinua selviytymään.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 11]

Kokemaasi voidaan verrata myrskyyn elämässäsi. Asian ajatteleminen tältä kannalta voi auttaa sinua läpäisemään sen, koska mikään myrsky ei kestä ikuisesti

[Huomioteksti s. 12]

Suuttumusta on vaikea vastustaa. On täysin luonnollista, että tunnet olevasi syvästi järkyttynyt juuri nyt. Mutta suuttumuksen ja kostonhimoisen hengen hautominen mielessäsi voi vähitellen myrkyttää persoonallisuutesi