Uskonnon tulevaisuus sen menneisyyden valossa

21. osa: vuodesta 1900 eteenpäin: Liepeet veressä

”Verelle vahvaa perustust’ ei panna.” – Shakespeare, englantilainen runoilija ja näytelmäkirjailija (1564–1616)

MUISTATKO Guayanassa tapahtuneen Jonestownin tragedian, josta on tässä kuussa kulunut 11 vuotta? Kansan Temppelinä tunnetun uskonnollisen ryhmän yli 900 jäsentä teki itsemurhan, useimmat heistä omasta tahdostaan, juomalla syanidia sisältävää virvoitusjuomaa.

Ihmiset kysyivät järkyttyneinä: ’Mikä sellainen uskonto on, joka uhraa omien jäsentensä hengen?’ Silti viatonta verta on vuodatettu uskonnon nimessä lähes 6000 vuoden ajan. Meidän vuosisadallamme on verta vuodatettu kuitenkin enemmän ja useammilla tavoilla kuin koskaan historiassa. Tarkastelehan vain joitakin todisteita.

Ihmisuhreja väärälle jumalalle

Vuodesta 1914 lähtien on kahdessa maailmansodassa ja yli sadassa pienemmässä sodassa vuodatettu niin paljon verta, että se täyttäisi kokonaisen meren. Ranskalainen kirjailija Guy de Maupassant sanoi sata vuotta sitten, että ”se muna, josta sodat kuoriutuvat” on isänmaallisuus, ja sitä hän kutsui ”eräänlaiseksi uskonnoksi”. The Encyclopedia of Religion -teoksessa sanotaankin, että isänmaallisuudelle sukua olevasta kansallismielisyydestä ”on tullut hallitseva uskonnon muoto nykymaailmassa, ja se täyttää sen tyhjiön, jonka perinteisten uskonnollisten arvojen rappeutuminen on jättänyt”. (Kursivointi meidän.) Koska väärä uskonto ei ole edistänyt tosi palvontaa, se on luonut hengellisen tyhjiön, johon kansallismielisyys pääsi virtaamaan.

Paras esimerkki tästä on natsi-Saksa, jonka asukkaiden sanotaan olleen toisen maailmansodan alussa 94,4-prosenttisesti kristittyjä. Kaikista paikoista Saksan – joka on protestanttisuuden syntymäpaikka ja jota paavi Pius X ylisti vuonna 1914 ”maailman parhaiden katolilaisten” asuinpaikaksi – olisi pitänyt voida edustaa parasta, mitä kristikunnalla oli tarjottavana.

On merkille pantavaa, että katolinen Adolf Hitler sai enemmän kannatusta protestanttien kuin katolilaisten keskuudessa. Vuoden 1930 vaaleissa valtaosaltaan protestanttiset alueet antoivat hänelle 20 prosenttia äänistään, katolilaiset vain 14 prosenttia. Ja ensimmäisen ehdottoman enemmistön osavaltion vaaleissa natsipuolue sai vuonna 1932 Oldenburgissa, alueella, jolla 75 prosenttia oli protestantteja.

Ilmeisesti ”tyhjiö, jonka perinteisten uskonnollisten arvojen rappeutuminen on jättänyt”, oli suurempi protestanttisuudessa kuin katolisuudessa. Se on ymmärrettävää. Vapaamielinen teologia ja historiallis-kriittinen raamatuntutkimus ovat pääosin saksaa puhuvien protestanttiteologien tuotetta.

Yhtä merkille pantavaa on se, mikä lopulta sai vitkastelevat katolilaiset tukemaan Hitleriä. Saksalainen historioitsija Klaus Scholder selittää, että ”Saksan katolisuudella oli perinteisesti lujat siteet Roomaan”. Nähdessään natsismin suojamuurina kommunismia vastaan Vatikaani ei epäröinyt käyttää vaikutusvaltaansa Hitlerin aseman vahvistamiseen. Scholder sanoo: ”Perustavaa laatua olevat ratkaisut siirtyivät yhä enemmän kuurialle, ja itse asiassa katolisuuden asema ja tulevaisuus Kolmannessa valtakunnassa päätettiin lähes yksinomaan Roomassa.”

Kristikunnan osuus molemmissa maailmansodissa johti suureen arvovallan menetykseen. Concise Dictionary of the Christian World Mission -teoksessa sanotaankin: ”Ei-kristityillä oli silmiensä edessä – – selvää näyttöä siitä, että kansat, joilla oli takanaan tuhat vuotta kristillistä opetusta, olivat epäonnistuneet hillitsemään halujaan ja olivat sytyttäneet koko maailman liekkeihin tyydyttääkseen vain suuria kunnianhimojaan.”

Uskonnollisvaikutteiset sodat eivät sinänsä ole tietenkään mitään uutta. Mutta verrattuna entisaikoihin, jolloin eri uskontoa olevat kansat sotivat toinen toistaan vastaan, tällä vuosisadalla on lisääntyvässä määrin ollut samaan uskontoon kuuluvia kansoja katkerissa taisteluissa keskenään. Kansallismielisyyden jumala on selvästi pystynyt käyttämään hyväkseen uskonnon jumalia. Niinpä toisen maailmansodan aikana, kun Englannin ja Yhdysvaltojen katolilaiset ja protestantit tappoivat katolilaisia ja protestantteja Italiassa ja Saksassa, Japanin buddhalaiset tekivät samoin buddhalaisveljilleen Kaakkois-Aasiassa.

Omien veren tahraamien vaatteidensa vuoksi kristikunta ei kaikesta huolimatta voi kuitenkaan itsevanhurskaasti heristää sormeaan toisille. Koska niin kristityiksi tunnustautuvat kuin ei-kristitytkin ovat puolustaneet, tukeneet ja toisinaan valinneet epätäydellisiä ihmisiä hallituksiin, heidän täytyy yhdessä jakaa vastuu näiden hallitusten vuodattamasta verestä.

Mutta mikä sellainen uskonto on, joka asettaa hallituksen Jumalan yläpuolelle ja uhraa omat jäsenensä poliittisina uhreina sodan jumalan alttarille?

”He vuodattivat viatonta verta”

Nämä sanat, jotka sanottiin vuosisatoja sitten luopio-Israelista, soveltuvat kaikkiin vääriin uskontoihin ja varsinkin kristikuntaan. (Psalmi 106:38) Älä unohda niitä miljoonia ihmishenkiä, joista natsit tekivät lopun, mikä oli hirmuteko, johon kristikunnan kirkot eivät ole syyttömiä. – Ks. Herätkää!-lehteä 8.4.1989.

Saksalaiset papit pysyivät myös vaiti eräästä toisesta asiasta, joka on vähemmän tunnettu mutta yhtä traaginen. Vuonna 1927, kaksi vuotta sen jälkeen kun Hitler oli hahmotellut ajatuksiaan roduista kirjassa Mein Kampf, katolinen toimittaja ja teologi Joseph Mayer julkaisi kirjan, jolla oli piispan hyväksymys ja jossa sanottiin: ”Mielisairailla, hulluilla ja muilla alemmilla ihmisillä ei ole sen kummempaa oikeutta lisääntyä kuin sytyttää tulipalojakaan.” Luterilaisen kirkkoherran Friedrich von Bodelschwinghin mielestä vammaisten sterilointi oli sopusoinnussa Jeesuksen tahdon kanssa.

Tämä uskonnon tukema asenne auttoi Hitleriä julkaisemaan vuonna 1939 ”eutanasia [’armomurha’]-säädöksen”, joka johti useamman kuin 100000 mielenvikaisen kansalaisen kuolemaan ja arviolta 400000:n ihmisen pakkosterilointiin.a

Vasta vuonna 1985, 40 vuotta sodan jälkeen, Reininmaan luterilaisen kirkon virkailijat myönsivät julkisesti: ”Kirkkomme ei tarpeeksi voimakkaasti vastustanut pakkosterilointia, sairaiden ja vammaisten murhia eikä raakoja lääketieteellisiä ihmiskokeita. Pyydämme anteeksi niiltä uhreilta, jotka ovat vielä elossa, sekä uhrien eloon jääneiltä sukulaisilta.”

On totta, että eutanasia-kampanja laantui huomattavasti sen jälkeen kun katolinen Münsterin piispa esitti teräväsanaisen hyökkäyksen 3. elokuuta 1941 kutsuen menettelytapaa murhaksi. Mutta miksi kesti 19 kuukautta ja vaadittiin 60000 ihmisen henki ennen kuin kuultiin julkista paheksuntaa?

Uskonnon verivelka

Useimmat uskonnot väittävät kunnioittavansa elämää ja olevansa kiinnostuneita ihmisten suojelemisesta pahalta. Mutta varoittavatko papit alituisesti laumojaan niiltä fyysisiltä vaaroilta, jotka liittyvät tupakointiin, huumeiden käyttöön alkoholin väärinkäyttö mukaan lukien, veren ottamiseen ruumiiseen ja vapaisiin sukupuolisuhteisiin? Mikä tärkeämpää, tuomitsevatko ne Raamatun tavoin tällaiset lihan teot selittäen, että ne voivat viedä meiltä Jumalan hyväksymyksen? – Apostolien teot 15:28, 29; Galatalaisille 5:19–21.

Jotkut tietenkin tekevät niin. Ja katolinen kirkko samoin kuin monet fundamentalistikirkot osoittavat kunnioitusta elämää kohtaan siinä määrin, että ne tuomitsevat abortit viattoman veren vuodattamiseksi. Katolisen Italian aborttilaki on kuitenkin Euroopan vapaamielisimpiä.

Buddhalaisuuskin kieltää abortit. Mutta Japanissa niitä kerrotaan tehdyn yhden vuoden aikana 618000, vaikka 70 prosenttia väestöstä kannattaa buddhalaisuutta. Tästä herää kysymys: kumman perusteella meidän tulisi arvostella uskontoa, sen perusteella, mitä sen viralliset elimet ja jotkut sen papeista sanovat, vai sen perusteella, mitä suuri osa sen hyvässä asemassa olevista jäsenistä tekee?

Eräs esimerkki jumalattomien varoittamatta jättämisestä liittyy Raamatun ajanlaskuun ja sen profetioiden täyttymiseen. Molemmat osoittavat, että Jumalan taivaallinen valtakunta perustettiin vuonna 1914 Jeesuksen Kristuksen käsiin.b Vaikka kristikunta viettää Kristuksen oletettua syntymäpäivää joka joulukuu, papit eivät julista hänen olevan hallitseva Kuningas sen enempää kuin juutalaiset johtajat hyväksyivät häntä tulevaksi Kuninkaaksi 1900 vuotta sitten.

Olkoonpa pappien vakaumus mikä tahansa, ne, jotka eivät varoita siitä, mitä seuraa Jumalan moraalilakien tottelematta jättämisestä ja siitä, että kieltäytyy alistumasta Jumalan hallitsevan valtakunnan alaisuuteen, kasaavat Hesekielin 33:8:n mukaan verivelkaa päälleen. Heidän vaitiolonsa ei merkitse sen vähempää kuin että he seisovat toimettomina, kun miljoonat heidän laumastaan tulevat verivelkaisiksi.

Tahraamalla siis liepeensä viattomassa veressä väärä uskonto on kieltänyt Kristuksen Jeesuksen elämää antavan vuodatetun veren. (Ks. Matteuksen 20:28 ja Efesolaiskirjeen 1:7.) Tästä syystä veri, joka roiskuu väärän uskonnon liepeille tulee pian – hyvin pian – olemaan sen omaa verta! – Ilmestys 18:8.

”Väärä uskonto ei pääse pakoon menneisyyttään”, sillä ei ole pelastumismahdollisuutta. Antakaamme seuraavassa numerossamme ilmestyvän kirjoituksen selittää.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 21]

”Uskonnosta on nykyään tullut monissa osissa maailmaa vallankumouksen palvelijatar – –. Se innoittaa jatkuvasti ihmisiä tappamaan niin Pohjois-Irlannissa kuin Intiassa sekä Filippiineillä.” – The Encyclopedia of Religion

[Kuva s. 20]

Väärän uskonnon menneisyydessä hankkima verivelka, jota kuvaa tässä 1400-luvulla tehdyssä puupiirroksessa kerettiläisten joukkorovio, ei ole mitään verrattuna siihen, millaisen verivelan se on hankkinut tällä vuosisadalla

[Kuvat s. 21]

Ensimmäisen maailmansodan aikana sulatettiin saksalaisten kirkkojen kelloja sotateollisuuden tarpeisiin

[Lähdemerkintä]

Bundesarchiv Koblenz