Pieniä mutta tärkeitä johtolankoja
DEOKSIRIBONUKLEIINIHAPPO. Harva osaa lausua tämän sanan, puhumattakaan sen muistamisesta. Useimmat tuntevat sen yksinkertaisesti sen englanninkielisen nimen lyhenteestä: DNA. DNA-molekyyli on niin pieni, että tiedemiehet eivät ole kaikilla tehokkailla mikroskoopeillaankaan koskaan varsinaisesti nähneet sitä, ennen kuin vasta aivan hiljattain. Kuitenkin nämä molekyylit sisältävät valtavat tietovarastot, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Pituutesi, hiustesi laatu, silmiesi ja ihosi väri – kaikki nämä on määrätty etukäteen DNA:ssasi.
Tätä kemiallista päätöksentekijää käytetään kuitenkin nykyään avuksi erilaisen päätöksen tekemisessä: tuomitaanko ihmiset vapauteen vai vankilaan, elämään vai kuolemaan. Jokaisen ihmisen DNA:n ainutlaatuisuus on avannut tien uudelle yksilöiden tunnistamismenetelmälle, jossa käytetään niin sanottuja DNA-sormenjälkiä.
Koska DNA:ta on käytännöllisesti katsoen kaikissa elimistön soluissa ja useimmissa elimistön nesteissä, rikolliset voidaan todistaa syyllisiksi sen perusteella, että rikospaikalta löytyy muutamia hiuksia tai ihonpalanen, jopa purukumi riittää. Uusi tekniikka on ollut erityisen tehokas seksuaalirikoksia tehneitä jäljitettäessä. Jo nyt raiskaajia, jotka ovat kivenkovaan kieltäneet syyllisyytensä, on tuomittu heidän oman DNA:nsa perusteella. Yksi murhaaja on lähetetty sähkötuoliin tällaisen todisteen perusteella.
DNA-sormenjäljet saavat puolustusasianajajat tuntemaan itsensä puolustuskyvyttömiksi. Yhdysvalloissa ilmestyvä The National Law Journal -sanomalehti lainaa erään lakimiehen sanoja: ”Se on musertavaa. Kun asiantuntija tulee sisään ja sanoo, että on yksi mahdollisuus 700 miljoonasta, että sinun asiakkaasi ei ole [syyllinen rikokseen] – sillä on tyrmäävä vaikutus sinuun.” Toisaalta DNA-sormenjälkitutkimus voi vapauttaa väärin syytetyn ja näin voisi vähentää syyttömän vangitsemisen tai teloittamisen riskiä.
Silti mikään tieteellinen menetelmä, olipa se kuinka pitkälle kehitetty tahansa, ei voi ratkaista rikollisuuden maailmanlaajuista murhenäytelmää. Sitä paitsi useista väkivaltarikoksista ei jää mitään DNA-todistusaineistoa. Vasta sinä päivänä, jolloin pahat hävitetään maasta, loppuu rikollisuus. – Psalmi 37:10, 11.