Kätkytkuoleman oireiden ja syiden etsintää

”Kätkytkuolemia esiintyy noin 2 tapausta tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohti Yhdysvalloissa, mikä tietää vuosittain 7500–10000 kuolemantapausta.” – The New England Journal of Medicine, 30.4.1987.

VASTA viime vuosina on kätkytkuolema tullut tunnetuksi yhtenä kuolinsyynä muiden joukossa. Aiempien sukupolvien aikana tällaiset kuolemantapaukset hautautuivat kaikenlaisiin muihin tilastoihin sen takia, että aiemmin lapsikuolleisuuteen oli mitä erilaisimpia syitä. Kuitenkin lääketiede on saanut edistysaskeleillaan poistetuksi niin monia aiemmin tunnettuja lapsikuolleisuuden syitä, että kätkytkuolemat alkavat nyt erottua. Niinpä Maailman terveysjärjestö liitti kätkytkuoleman nimellä ”imeväisikäisen äkkikuolema” (Sudden infant death) kansainväliseen tautiluokitukseensa vasta vuonna 1979. Silti jotkut lääketieteen asiantuntijat katsovat voivansa löytää esimerkkejä kätkytkuolemista aina Raamatun ajoilta saakka.

He mainitsevat tapauksen, jossa kaksi naista tuli kuningas Salomon eteen ja kumpikin väitti itseään elossa olleen lapsen äidiksi. Toinen lapsista oli kuollut, koska sen äiti ”oli maannut sen”. (1. Kuningasten kirja 3:16–27) Patologi Bernard Knight kirjoittaa: ”Aivan viime aikoihin asti on klassisena kätkytkuoleman syynä pidetty sitä, että äiti on vahingossa nukkunut vierellään olleen lapsen päällä.” Eräs seikka kuitenkin panee epäilemään, oliko tässä Raamatun tapauksessa tosiaankin kyse kätkytkuolemasta. Lapsi nimittäin kuoli jo kolmen päivän vanhana, ”liian nuorena, jotta voitaisiin todella puhua kätkytkuolemasta”, toteaa Knight.

Vaikka onkin totta, että joitakin lapsia on kuollut sen takia, että nukkuva äiti on vahingossa tukehduttanut heidät, niin on myös totta, että monet näistä tapauksista, joita läpi vuosisatojen on ollut, ovat olleet kätkytkuolemia, jolla nimellä niitä on ruvettu kutsumaan vasta viime aikoina.

Kätkytkuoleman arvoitus

Kätkytkuolema on maailmanlaajuinen ongelma. Esimerkiksi Englannissa merkitään joka vuosi arviolta 1000–2000 imeväisikäisen kuolinsyyksi kätkytkuolema. Teollisuusmaissa kuolee keskimäärin yksi lapsi 500:sta tällä tavoin. Kun maailman väkiluvun arvioidaan kasvavan 83 miljoonalla vuodessa, se tietää vähintään 166000 kuolemantapausta joka vuosi. Toisaalta kätkytkuoleman pelko myös luo varjonsa miljoonien huolestuneiden vanhempien elämään. Phyllis, vähän päälle kahdenkymmenen oleva newyorkilainen äiti, tunnustaa: ”Joka kerta kun panen lapseni nukkumaan, rukoilen, että se heräisi jälleen.”

Kätkytkuolema saattaa yhä tutkijat ja patologit ymmälle. Lääketieteellinen aikakauslehti Pediatrics tarkasteli jokin aika sitten eräässä kirjoituksessaan kaksosten kätkytkuolemia. Oli tutkittu 32 tapausta, ja ”kuoleman aiheuttaja jäi perusteellisista kuolinsyytutkimuksista huolimatta hämärän peittoon”. Antwerpenin, Pariisin ja Rouenin yliopistollisissa sairaaloissa tutkittiin kymmenen muuta kaksosten kätkytkuolematapausta. Lopputuloksena oli, että ”kätkytkuolemille ei perusteellisen ruumiinavauksen jälkeenkään ollut löytynyt selitettävää syytä”. Se, onko syitä yksi tai useampia ja millaisia ne ovat, on edelleen arvoitus.

Eräästä toisesta raportista kuitenkin ilmenee, että 42 kaksosparista oli 11 sellaisia, joissa ”tuleva kätkytkuoleman uhri oli yli 300 grammaa kevyempi kuin hengissä säilyvä veljensä tai sisarensa”. Loppujen lopuksi ainoita seikkoja, joissa kätkytkuoleman kohdanneet lapset erosivat vertailuryhmän lapsista, olivat ”keskimääräistä pienempi syntymäpaino ja -pituus, aiemmin esiintynyt syanoosi [veren hapenpuutteesta johtuva ihon ja limakalvojen sinisyys] tai unenaikainen kalpeus ja toistuva runsas yöhikoilu”.

Englannissa eräs lääkäriryhmä tutki 16:ta kätkytkuolematapausta, ja sen laatimassa raportissa todetaan: ”Yleensä kätkytkuolema tapahtuu 1–6 kuukauden iässä, useimmiten kuitenkin 2–4 kuukauden iässä. – – Muita, kätkytkuolemaan jo aiemmin liitettyjä tekijöitä ovat äidin raskaudenaikainen tupakointi, äidin nuori synnyttämisikä, lapsen aviottomana syntyminen, perheen suuri lapsiluku [ja] huono yhteiskunnallis-taloudellinen asema.” Edelleen siinä sanotaan: ”Kätkytkuoleman on myös raportoitu olevan tavallisempaa pojilla kuin tytöillä ja yleisempää syys- ja talvikuukausina kuin muina vuodenaikoina.” Bernard Knight kuitenkin varoittaa: ”On pakko tähdentää sitä, että kätkytkuolema voi kohdata – ja myös kohtaa – millaista tahansa perhettä riippumatta sen paikasta sosiaalisessa hierarkiassa.”

Patologien yritykset arvoituksen selvittämiseksi

Kun imeväisikäinen kuolee ilman selvää syytä, Suomessa oikeuslääkäri tutkii ruumiin ja suorittaa ruumiinavauksen. Tarkoituksena on saada selville tarkka kuolinsyy ja käyttää tätä tietoa, jottei syntyisi uusia samanlaisia tapauksia. Mitä patologit ovat havainneet monista näistä tapauksista?

Vuosien varrella on seurailtu erilaisia jälkiä. Yhteen aikaan pikkulasten äkkikuoleman syynä pidettiin tyynyjen, vuodevaatteitten ja nukkuma-asennon aiheuttamaa tukehtumista. Tämä selitys hylättiin, kun osoittautui, että vauvat normaalisti vääntäytyvät vapaaksi tukehduttavasta asennosta. Ja vuodevaatteet ovat tavallisesti niin huokoisia, että niiden läpi pystyy hengittämään. Sen jälkeen ajateltiin, että kenties syynä on pulloruokinta ja lehmänmaidon käyttö. Mutta myös rintaruokinnalla olleita lapsia on kuollut selittämättömästi. Pitkään syynä pidettiin apneaa, hengityksen pysähtymistä. Nyt sekin on suurimmaksi osaksi hylätty varteen otettavana aiheuttajana.

Muutama vuosi sitten eräät patologit ”pitivät hengitystietulehdusta perimmäisenä kuolinsyynä. – – Vaikka nykyään [vuonna 1983] ollaankin yleensä sillä kannalla, että tällainen tulehdus toimii pikemminkin alkusysäyksenä kuin on perimmäisenä syynä, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö jonkinlaisella lievällä hengitysteiden tulehduksella olisi ollut osuutta suureen osaan kätkytkuolematapauksista.” – Sudden Death in Infancy.

Professori Knightin mukaan ”näyttää nyt ilmeiseltä, ettei kätkytkuolemaan ole olemassa vain yhtä syytä”, vaan että ”on useita eri tekijöitä, jotka johonkin tiettyyn aikaan yhtyvät jossakin tietyssä lapsessa ja aiheuttavat kuoleman. Tunnemme joitakin näistä tekijöistä, mutta emme muita.” Salapoliisintyö siis jatkuu etsittäessä uusia johtolankoja. Aivan äskettäin on kuitenkin tehty jälleen uusi havainto.

Hemoglobiinihäiriöt – syy vai oire?

Siitä kertoi lääkärien ammattilehti New England Journal of Medicine huhtikuun 30. päivän numerossaan 1987. Lehti kirjoittaa: ”Kätkytkuoleman kohdanneilla lapsilla korkeina pysyneet fetaalihemoglobiiniarvot voivat merkitä sitä, että herkät kudoskohdat ovat saaneet liian vähän happea.”a Raportissa todetaan, miten syntymän jälkeen sikiön hemoglobiini (fetaalihemoglobiini) normaalisti korvautuu vauvan elimistön itsensä tuottamalla niin sanotulla aikuishemoglobiinilla – sen omalla happea kuljettavalla hemoglobiinilla. Huomattava osa kätkytkuoleman uhreista on kuitenkin ollut sellaisia, joilla veren hemoglobiinista oli edelleen ollut normaalia suurempi osa tehottomampaa sikiön hemoglobiinia. Millaiseen johtopäätökseen raportin laatineet lääkärit tulivat?

”Tulkitsemme tätä havaintoa siten, että kätkytkuolleilla lapsilla oli fetaalihemoglobiinin korvautuminen aikuishemoglobiinilla ollut huomattavan hidasta – joka ilmiö saattaa olla merkkinä jostain piilevästä kroonisesta tautitilasta.” Miksi näin tapahtuu? ”Syytä fetaalihemoglobiinin epänormaaliin säilymiseen ei tiedetä.”

Vaikka he eivät pidäkään tätä yhtenä kätkytkuoleman aiheuttajana, silti he katsovat sen hyödylliseksi tuntomerkiksi, jonka perusteella voidaan kiinnittää erityistä huomiota mahdolliseen riskiryhmään kuuluviin lapsiin, ”varsinkin niihin, jotka ovat jo yli 50-viikkoisia hedelmöitymishetkestä laskettuna”.

Kyseisen tutkimuksen alulle panneet lääkärit sanoivat, että ”kätkytkuoleman tutkimuksissa on löydetty yhteyksiä alhaiseen syntymäpainoon, ennenaikaisesti syntymiseen, hidaskasvuisuuteen ja äidin tupakointiin”.

Viimeksi mainittu seikka on jo sellainen, että siitä kannattaa todeta jotakin. Tri Bernard Knight, joka työskentelee Cardiffissa toimivassa Walesin yliopistossa, nimittäin kirjoittaa: ”Tupakoinnin on osoitettu olevan melkoisen voimakkaasti yhteydessä kätkytkuolemiin, vaikka jälleen on vaikea tietää, onko kyseessä suora yhteys vai ainoastaan sosiaalisiin syihin johtava yhteys.” Ne numerotiedot, joita hän lainaa, ovat kuitenkin paljastavia. Tutkimuksessa, jossa tutkittiin 50000:tä Cardiffin kaupungissa tapahtunutta synnytystä, esiintyi tupakoimattomien tai tupakoinnin lopettaneiden äitien lapsilla kätkytkuolemia 1,18 tapausta tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden. Mutta sellaisten äitien lapsilla, jotka olivat polttaneet yli 20 savuketta päivässä, kohosi luku 5,62 tapaukseen tuhatta elävänä syntynyttä kohden eli viisinkertaiseksi!

Jotkut äidit kysyvät: ”Mitä on sanottava rintaruokinnasta? Antaako se paremman suojan kätkytkuolemaa vastaan?” Tri Bergman, huomattava amerikkalainen kätkytkuolemien tutkija, on sanonut: ”Satun itse uskomaan rintaruokintaan ja pidän sitä parempana monista eri syistä; mutta en silti haluaisi mennä vihjailemaan kätkytkuoleman kohdanneitten vauvojen vanhemmille, että mikäli heidän lapsensa olisi ollut pelkällä rintaruokinnalla, se saattaisi vieläkin olla elossa.”

Voivatko vanhemmat kaiken edellä esitetyn huomioon ottaen tehdä mitään kätkytkuoleman uhan torjumiseksi? Voiko sen ehkäistä ennakolta?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 6]

Vanhempiin kohdistuvat epäluulot

Kätkytkuolema on joskus arvoituksellisuutensa takia aiheuttanut sen kohdanneille vanhemmille tarpeettomasti tuskaa ja kärsimyksiä. Sivulliset – joskus myös poliisi ja lääkäritkin – ovat nimittäin suhtautuneet kätkytkuolemaan hyvinkin epäluuloisesti, varsinkin tapauksissa, joissa se on kohdannut samanaikaisesti kaksosia. Englannin Cardiffissa tehtiin tutkimus vuonna 1965–1977 syntyneitten 47000 lapsen vaiheista, ja sen mukaan oli kaksosten kätkytkuolemariski tuona ajanjaksona viisinkertaistunut. Tri John E. Smialek kertoi Pediatrics-lehdessä kahdesta poikkeuksellisesta tapauksesta, joilla oli väliä viisi vuotta. Kumpikin sattui Yhdysvalloissa, toinen Waynen piirikunnassa Missourissa ja toinen Detroitissa Michiganissa.

Hän kirjoittaa: ”Tieto ensimmäisen kaksosparin kuolemasta johti voimakkaan epäluulojen täyttämän ilmapiirin syntymiseen – – lääkäreitten ja maallikkojen taholta, jotka eivät tienneet tällaisen ilmiön [kätkytkuoleman] olemassaolosta.” Tämä on helppo ymmärtää, kun muistetaan, että kätkytkuolema on saanut suuremmin julkisuutta vasta vuodesta 1975 lähtien, jolloin valtiovalta lähti Yhdysvalloissa tukemaan aihetta koskevia tiedotus- ja neuvontaohjelmia. Kun kätkytkuolema viisi vuotta myöhemmin vei toisen kaksosparin Detroitissa, tapaus herätti paljon vähemmän epäluuloja. Lääkäreillä ja yleisöllä oli nyt enemmän tietoa.

Vaikka kätkytkuolemasta tiedetään nykyään paljon enemmän kuin joskus ennen, tri Smialek myöntää: ”Vaikka kätkytkuolema nykyään hyväksytään tilaksi, jota vanhemmat eivät pysty ennakoimaan ja ehkäisemään, pienten kaksosten samanaikainen kuolema on ilmiö, joka edelleen herättää hämmennystä ja epäluuloja.”

Miksi kätkytkuoleman riski on sitten suurempi kaksosilla kuin muilla lapsilla? Patologi Bernard Knight vastaa: ”He ovat hyvin usein ennenaikaisesti syntyneitä ja syntyessään usein tavallista pienipainoisempia. He joutuvat useammin viettämään alkuosan elämästään synnytyssairaalassa erityisen tarkkailun alaisina. – – Kaikkien tällaisten seikkojen johdosta he ovat muita alttiimpia kätkytkuolemalle.”

[Kuva s. 4]

Professori Knight: ”Kätkytkuolemaan ei ole olemassa vain yhtä syytä”

[Kuva s. 7]

”Pienten kaksosten samanaikainen kuolema on ilmiö, joka edelleen herättää hämmennystä ja epäluuloja”