1987 – asunnottomien vuosi
YÖN saapuessa tuhannet ihmiset Bombayssa, São Paulossa, Mexico Cityssä, New Yorkissa ja kymmenissä muissa kaupungeissa tekevät makuusijan kanaviin, siltojen alle ja jalkakäytäville. He ahtautuvat pahvilaatikoihin, levittävät alleen rypistyneitä sanomalehtiä tai torkahtavat pelkälle betonille. Maailman sata miljoonaa asunnotonta ovat ”kotona”.
Miljoonat muut ovat kuitenkin asunnottomia vielä toisella tavoin. He asuvat luvatta laittomissa ja rumissa hökkelikylissä, slummeissa, joiden kylpyhuoneina ovat mutaiset kadut ja joissa jätteidenkerääjinä toimivat ainaiset haaskalinnut. Heidän satunnaiset ”kotinsa” ovat vuotavia vajoja, jotka on tehty juuttisäkeistä, kaislamatoista, sileäksi taotuista öljytynnyreistä, mudasta ja kivistä. Yli puolet kaikista kolmannen maailman kaupunkien asukkaista elää tällaisissa hirveissä olosuhteissa.
Kiinnittääkseen maailman huomion kaupunkien kodittomien ahdinkoon ja parantaakseen heidän elinolosuhteitaan Yhdistyneet kansakunnat on julistanut vuoden 1987 kansainväliseksi asunnottomien vuodeksi.
”Kaikkialla maailmassa meidän on ymmärrettävä, ettemme voi enää kiertää tätä ongelmaa”, sanoo Max van der Stoel, asunnottomien vuoden Hollannin kansallisen komitean puheenjohtaja. ”Se on yksi maailman vakavimmista ongelmista.” Lisäksi tämä ongelma kasvaa. Kansainvälisen asunnottomien vuoden tiedotuslehti (NieuwsBrief voor het International Jaar van de Daklozen) arvioi, että tulevan vuosikymmenen aikana tai niillä paikkeilla tulee miljardi ihmistä enemmän lisäämään hökkelinsä jo pullollaan oleviin kaupunkislummeihin – tämä kaksinkertaistaa monien kolmannen maailman kaupunkien väestön!
Mitä ongelman voittamiseksi voidaan tehdä? Hökkelikylien raivaaminen pois tieltä ainoastaan lisäisi kodittomien ihmisten määrää. YK valitsee siis sen sijaan slummien parantamisen, mikä merkitsee sitä, että slummialueille järjestetään peruspalveluja, kuten saniteettitiloja. Ja sen sijaan että lähetettäisiin raivaustraktoreita, jotka jättäisivät jälkeensä maan tasalle hajotettuja hökkeleitä ja epätoivoisia ihmisiä, hallitukset voisivat antaa luvattomille asukkaille asumisturvallisuutta, mahdollisesti vuokraamalla maata. YK suosittelee edelleen, että kaupunkien kehitystyöhön tarvittavia varoja lisättäisiin huomattavasti, koska, kuten tiedotuslehti asian esittää, ”asuminen, samoin kuin ruoka ja vaatetuskin, ovat kaikkein olennaisimpia ihmisten perustarpeista”.
”Elatus ja vaatteet” ovat tosiaankin perustarpeita. (1. Timoteukselle 6:8) Ja Jumala kannustaa meitä ilmaisemaan ihmisystävällisyyttä teoin tuottaaksemme huojennusta niille, jotka ovat puutteessa, erityisesti uskontovereillemme. (1. Johannes 3:17; Galatalaisille 6:10) Jumalan sana auttaa meitä siitä huolimatta säilyttämään realistisen näkemyksen ihmiskunnan ongelmista. Kuningas Salomo huomautti: ”Väärä ei voi suoristua.” (Saarnaaja 1:15) Sen vuoksi sellaiset suunnitelmat kuin kansainvälinen asunnottomien vuosi eivät voi täysin ratkaista ihmisen ongelmia, vaikka ne epäilemättä ovatkin hyvää tarkoittavia.
Eikö kodittomilla siis ole mitään toivoa? Päinvastoin! Kuudennella vuosisadalla eaa. Jehova Jumala ennusti erään ”asuntohankkeen”, joka rakennettaisiin Juudaan – maahan, joka olisi ensin ”autio, vailla ihmisiä”, 70 vuotta. (Jeremia 9:11; 29:4, 5, 10; 32:43) Samoin nykyajan asunnottomat voivat olla varmoja siitä, että Jehova tulee panemaan ihmiskunnan asiat kuntoon maailmanlaajuisessa mitassa. (Jesaja 65:21) Miten lohduttavaa onkaan siis tietää, että asunnottomien vuotta seuraa pian tuhatvuotiskausi, joka tuo todellisen rauhan, turvallisuuden ja riittävästi asuntoja. – Ilmestys 20:4; 21:3, 4.