Palaako se todella takaisin?
Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta
MAURICE asuu Huonvillessa Tasmaniassa, joka on Australian mantereesta kaakkoon sijaitseva saariosavaltio. Hän osaa heittää bumerangia siten, että se palaa hänelle takaisin, mikä on harvinainen taito. Tämän taidon näyttäminen ratkaisee joskus lopullisesti kaupanteon hänen liikkeessään. Useimmat hänen asiakkaistaan ovat Tasmanian pääkaupungissa Hobartissa vierailevia turisteja, ja heidän joukossaan on monia japanilaisia merimiehiä. Tutustuessaan ensimmäistä kertaa bumerangiin merimiehet ovat tavallisesti epäilevällä kannalla ja usein kysyvät: ”Palaako se todella takaisin?”
”Mielestäni havaintoesitys on paras tapa voittaa heidän epäilynsä”, sanoo Maurice. ”Saadakseni epäilijät vakuuttuneiksi olen usein heittänyt bumerangin laiturilta heidän laivansa keulan ympäri. Bumerangi katoaa näkyvistä, kiertyy laivan kansirakenteiden taakse, ilmestyy sitten uudestaan näkyviin ja laskeutuu laiturille lähistölle.” Ne, jotka eivät vieläkään ole vakuuttuneita, lähtevät Mauricen kanssa läheiseen puistoon tai pelikentälle kokeilemaan bumerangia itse lyhyen opastuksen jälkeen. Osaatko kuvitella, mitä sitten tapahtuu? ”Seuraavina minuutteina tavallisesti arvoituksellisen näköiset japanilaiset nauravat ja juoksentelevat ympäri kenttää kuin pikkulapset, kamerat räpsähtelevät ja tallentavat heidän ensimmäisestä heitostaan koituvan huvin, yllätyksen ja jännittävän elämyksen – varsinkin jos he saavat bumerangin palaamaan johonkin lähelleen.”
Mikä bumerangi on?
Eräs sanakirja kuvailee bumerangia yksinkertaisesti ”Australian alkuasukkaiden käyttämäksi kovasta puusta tehdyksi heittoaseeksi, joka on lähes puoliympyrän muotoinen ja siten tasapainotettu, että se palaa jonkin matkan päästä takaisin heittäjää kohti”. Joissakin kielissä sanalla ”bumerangi” tarkoitetaan myös jotakin sellaista asiaa, joka tuottaa päinvastaisia tuloksia ja jopa vahingoittaa alullepanijaansa. Mutta keskittykäämme nyt heitettävään bumerangiin.
Nykyään bumerangin heittäminen on pääasiassa ajanvietettä. Jotkut, jotka suhtautuvat siihen melko tosissaan, ovat muodostaneet yhdistyksiä. Yksi sellainen on Mudgeeraba Creekin emunkasvatus- ja bumeranginheittoyhdistys Queenslandissa Australiassa. Mutta aina bumerangin heittäminen ei ole ollut vain ajanvietettä. Australian alkuperäisasukkaat kehittivät sen aikoinaan metsästys- ja sota-aseeksi.
Bumerangi ei kuitenkaan ole yksinomaan australialainen heittoase. Bumerangeja on löydetty muinaisegyptiläisistä haudoista. Joidenkin kärjet oli päällystetty kullalla todennäköisesti kantomatkan pidentämiseksi. Niiden muinainen nimi ei ole säilynyt, mutta nykyinen nimi ”bumerangi” on peräisin Georgesjoen rannoilla lähellä Sydneyä asuneen turawal-alkuasukasheimon sanasta bou-mar-rang.
Bumerangia läheisesti muistuttavia heittokeppejä on löydetty Hollannista, Tanskasta, Saksasta, Koillis-Afrikasta, Intiasta (missä niitä tehtiin teräksestä tai norsunluusta) ja Arizonan hopi-intiaanien keskuudesta Yhdysvalloista. Jousi ja nuolet yleensä syrjäyttivät bumerangin, mutta Australian alkuperäisasukkaiden keskuudessa tätä ikivanhaa heittoasetta on käytetty yleisesti nykyaikaan asti.
Sen käyttö metsästyksessä
Liitypä mukaamme katsomaan bumerangin käyttöä metsästysaseena. Pane merkille, että alkuasukasmetsästäjät ovat sitoneet varovasti verkkoja sopivien puiden väliin. Linnut joita he tavoittelevat, ovat asettuneet juuri verkkoja vastapäätä, ja päämääränä on pakottaa linnut lentämään matalalla ja saada ne takertumaan verkkoihin. Jos ne nousevat puiden yläpuolelle, ne kaikki pääsevät pakoon.
Katso! Useat metsästäjät ponnahtavat jaloilleen. Tähdäten huolellisesti he sinkoavat bumeranginsa lintuja kohti. Kieppuvat heittoaseet nousevat nopeasti ilmassa, liitävät puiden ylle ja kääntyvät juuri lintujen yläpuolella. Nuo hurisevat ”siivet” kuulostavat varmasti haukoilta. Linnut pysyvät matalalla. Huomaa, miten metsästäjät voimistavat harhakuvaa matkimalla haukan huutoja. Pakokauhun valtaan joutuneet linnut syöksyvät valmiina oleviin verkkoihin. Metsästys onnistuu erittäin hyvin.
Sillä välin jokainen (akselinsa ympäri) pyörivistä bumerangeista on kiertänyt täyden ympyrän. Jokainen niistä on palannut takaisin aivan kuin käskystä, joko niin että sen heittäjä nappaa sen ilmasta tai siten että se putoaa hänen jalkojensa juureen.
Jotta bumerangin saisi palaamaan takaisin, sen täytyy kuitenkin olla suhteellisen pieni ja kevyt. Useimmat ovatkin noin 75 senttimetriä pitkiä. Näin ne ovat liian kevyitä aiheuttaakseen vakavaa vahinkoa suurehkoille eläimille kuten kenguruille ja vallabeille. Sellainen bumerangi voi kuitenkin pudottaa linnun lennosta tai haavoittaa jotain pientä eläintä, jos heittäjä tähtää tarkasti. Mutta edellä kuvaillun metsästyksen lisäksi takaisin palaavaa bumerangia ei todella käytetty juuri muuhun kuin heittämisen harjoitteluun tai ajanvietevälineenä.
”Bumerangi” joka ei palaa takaisin
Aikoinaan pääasiassa metsästys- ja sota-aseena käytetty väline on nimeltään kylie eli tappajakeppi. Se on samanmuotoinen kuin bumerangi, mutta paljon suurempi – jopa 1,2 metriä pitkä ja noin 700 grammaa painava. Kylie ei kuitenkaan palaa takaisin heittäjälleen. Se on paljon vaarallisempi ase kuin sen pienempi vastine, ja pyörimisliikkeen ansiosta se saadaan lentämään paljon pitemmälle. Kylie voidaan tähdätä paljon tarkemmin kuin keihäs, ja koska pyörimisliike tekee siitä kuin yli metrin levyisen viikatteen, sen tappava voima ulottuu paljon laajemmalle alueelle kuin vain yhteen pisteeseen kuten keihäällä. Joitakin tarkkoja, jopa 200 metrin pituisia heittoja on kirjattu muistiin, ja olisi helppoa päästä tuon matkan päähän pahaa aavistamattomasta kengurusta tai vallabista.
Aerodynaaminen muotoilu
Heittokeppi, bumerangi ja kylie noudattavat kaikki muotoilussa aerodynamiikan lakeja, minkä ansiosta ne pysyvät ilmassa kauemmin kuin muut heitetyt esineet. Niiden ”siipien” muoto on verrattavissa lentokoneen tai liitelevän linnun siipien muotoon. Lennon aikana bumerangin pyöristetty reuna työntyy ilman läpi ja ”halkaisee” sen, saa sen siis kulkemaan ”siiven” ylä- ja alapuolelta. Ilma kulkee ”siiven” yläpuolelta hyvin nopeasti, mikä saa aikaan nostovoiman. Heittäjä voi lisätä tätä nostovoimaa heilauttamalla rannettaan, kun bumerangi lähtee hänen kädestään.
Muuan huomattava bumerangin piirre on se, että toista päätä on viistottu ylöspäin ja toista alaspäin. On hämmästyttävää, että alkuasukkaat oppivat tämän tarpeellisuuden ilman minkäänlaista aerodynamiikan teoreettista tuntemusta. Yksi menetelmä, jota käytettiin, oli se että bumerangia lämmitettiin kuumassa tuhkassa, kunnes se oli taipuisa. Toisinaan sitä liotettiin vedessä, kunnes puu oli tarpeeksi pehmeää muotoiltavaksi.
Miten sen saa palaamaan takaisin
Ne jotka saavat bumerangin palaamaan takaisin, sanovat, ettei se ole vaikeaa ja että se vaatii vain kärsivällisyyttä ja harjoittelua. Bumerangin ”kyynärpään” pitää olla heittäjästä poispäin, ja bumerangia tulee pitää pystysuorassa eikä vaakasuorassa asennossa. (Ks. kuvaa.) Kirjassaan All About Boomerangs (Kaikki bumerangeista) Lorin ja Mary Hawes sanovat, että jos bumerangi heitetään oikein, on sama, kumpi pää on heittäjän kädessä. Bumerangi palaa aina takaisin, kunhan se lentäessään pääsee pyörimään riittävän kovaa. He sanovat:
”Bumerangin heittämisessä ei ole niinkään kyse käden aukaisemisesta ja bumerangin päästämisestä irti kuin siitä, että suljetulla kädellä tehdään terävä heilautus – bumerangi kiskaisee itsensä irti, pyörähtää koukistetun etusormen ympäri ja alkaa pyöriä vinhasti. – – Käsivarren heittoliike ei juuri eroa siitä, mikä sillä on piiskaa heilautettaessa. Käsi aloittaa heiton olkapään takaa, ja heitto loppuu suoraan eteenpäin suunnattuun näpäytykseen, jolloin käsi pysähtyy tavallisesti jotakuinkin käsivarrenmitan päähän olkapäästä. Käden taivuttaminen kyynärpäästä aikaansaa suurimman osan heittovoimasta. Kättä ei pidä tietoisesti vetäistä takaisin ennen heiton loppua, vaan heitto tulee suorittaa juoheasti.”
Kun heitetään oikealla kädellä, bumerangi todennäköisesti lentää suoraan eteenpäin alle 30 metriä, minkä jälkeen se kallistuu vasemmalle. Kallistuessaan se kääntyy vaakasuoraan asentoon, nousee korkealle ja tekee yhdestä viiteen ympyrää, ennen kuin se palaa takaisin heittäjälle. Jos bumerangi on heitetty hyvin, heittäjä voi taitavasti napata sen ilmasta tai sitten se putoaa hänen jalkojensa juureen.
Joitakin vaaroja
Bumerangin heittäminen on luultavasti ainoa ajanvietemuoto, jossa heittäjä tähtää itseensä, koska hän itse on maalina. Mutta heittäminen voi olla vaarallista katselijoille tai kenelle tahansa ohikulkijalle. Tuulen vaikutus täytyy myös ottaa huomioon. Itse asiassa monet kokeneet heittäjät varoittavat heittämästä lainkaan, jos tuuli on vähänkin hiljaista henkäystä voimakkaampaa. Tuulen nopeuden voi päätellä pudottelemalla kevyitä ruohon tai lehden palasia ja seuraamalla niiden putoamista.
Kokemattomien heittäjien tulee olla erittäin varovaisia, ja heidän tulisi heittää vain avarilla, avonaisilla paikoilla. Epäonnistunut heitto voi aikaansaada vakavan vamman tai jopa kuoleman. Pieni esimerkki: Queenslandissa muuan alkuperäisväestöä edustava senaattori on tunnettu bumeranginheittäjä. Mutta kerran kun hän oli esittelemässä taitoaan erään koulun satavuotisjuhlissa, äkillinen tuulenpuuska muutti bumerangin suuntaa, ja se iski erääseen koulupoikaan. Haavan ompelemiseen vaadittiin useita tikkejä.
Joitakin huomattavia saavutuksia
Smithsonian-instituutissa työskentelevä Ben Ruhe on maailman bumerangitapahtumien kirjaaja ja koordinoija. Hän on koonnut joitakin nykyisten bumeranginheittäjien vaikuttavia saavutuksia eri puolilta maailmaa.
◼ Pisin heitetty matka: 146,3 metriä.
◼ Tarkkuus: Yksitoista suoraa kiinniottoa liikkumatta vähääkään paikaltaan.
◼ Rohkein heitto: Eräs heittäjä Parramattassa Australiassa heitti bumerangia usein silmät sidottuina, seisoen liikkumatta ja antaen bumerangin pudottaa omenan hänen päänsä päältä.
◼ Paras kaksoisheitto: Balbyssa Englannissa erään heittäjän kerrotaan heittäneen oikeakätisen ja vasenkätisen bumerangin yhtä aikaa, niin että ne laskeutuivat toinen toisensa päälle hänen jalkojensa väliin.
Bumerangista on nopeasti tulossa Australiassa vierailevien turistien keskuudessa yhtä suosittu kuin koalasta ja kengurusta. Ja vaikkei sinulla olisikaan juuri mahdollisuuksia päästä itse kokeilemaan sen heittämistä, voit olla varma, että kun bumerangi heitetään oikein, se todella palaa takaisin!
[Kuvat s. 23]
Heittokeppi joka ei palaa takaisin
Bumerangi joka ei palaa takaisin
Takaisin palaavia bumerangeja
[Kaaviot/Kuva s. 24]
(Ks. painettu julkaisu)
TAKAISIN PALAAVAN BUMERANGIN OSIA
Siipi
Kyynärpää
Etureuna
Siipi
Etureuna
Pyörimissuunta